Rudolf Hemnell
Rudolf Väinö Hemnell (19. heinäkuuta 1889 Espoo – 1. helmikuuta 1964) oli suomalainen jääkärieläinlääkintäeverstiluutnantti.[1][2]
Nuoruus muokkaa
Hemnellin vanhemmat olivat tilanomistaja Reinhold Hemnell ja Ida Josefina Fredriksson. Hemnell kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1910 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi opiskelemalla eläinlääketiedettä Kööpenhaminassa vuosina 1910–1914 ja suoritti eläinlääkäritutkinnon Dresdenissä vuonna 1918. Hän teki opintomatkan Saksaan syksyllä vuonna 1918 ja avioitui samana vuonna Rosa Elisabeth Rietzschin kanssa.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Hemnell liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 16. joulukuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin täydennysjoukkoon 10. toukokuuta 1917 ja hän sai anotuksi itselleen opintolomaa.[1][2]
Suomen sisällissota ja sodan jälkeinen aika muokkaa
Hemnell saapui Suomeen 1. maaliskuuta 1918 ja astui yliluutnanttina Suomen armeijan palvelukseen 15. maaliskuuta 1918 ja hänet sijoitettiin sisällissotaa käyviin joukkoihin eläinlääkäriksi Jääkäritykistön 3. patteriin, missä joukossa hän osallistui taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[1][2]
Hemnell palveli sisällissodan jälkeen eläinlääkärinä Suomen tykistökoulussa, josta hänet määrättiin 8. elokuuta 1918 etappihevossairaalan johtajaksi Viipuriin ja 26. lokakuuta 1918 alkaen armeijan hevossairaalan johtajaksi Tampereelle ja 1. huhtikuuta 1919 alkaen Raskaan tykistörykmentin eläinlääkäriksi. Armeijasta hän erosi 1. kesäkuuta 1921 ja siirtyi Pietarsaaren kaupungin eläinlääkäriksi 15. toukokuuta 1921 alkaen.[1][2]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Hemnell osallistui talvisotaan 8. Divisioonan eläinlääkärinä ja jatkosotaan Kokkolan suojeluskuntapiirin eläinlääkärinä, mitä tointa hän hoiti koko sodan ajan. Lisäksi hän hoiti vuodesta 1943 alkaen oman toimensa ohella myös Kokkolan piirin eläinlääkärin tointa. Sotien jälkeen hän toimi edelleen Kokkolan piirin piirieläinlääkärinä aina vuoteen 1956 saakka ja sen jälkeen yksityiseläinlääkärinä Kokkolassa. Hänet haudattiin Espooseen.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet muokkaa
- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.