Roswellin tapaus
Roswellin tapaus viittaa vuonna 1947 Roswellin kaupungin (New Mexico, Yhdysvallat) lähellä tapahtuneeseen Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien ilmapallon maahansyöksyyn heinäkuussa 1947. Julkisuuteen tapaus nousi 8. heinäkuuta 1947, kun Roswellin lentotukikohdan tiedotusupseeri luutnantti Walter G. Haut tiedotti Yhdysvaltain armeijan löytäneen paikalliselta karjatilalta "lentävän lautasen". Tieto kumottiin seuraavana päivänä.
Tapauksesta palasi julkisuuteen 1978 ja siitä on kehittynyt vuosikymmenien aikana ufoja ja avaruusolentoja koskeva salaliittoteoria.[1]
Yhdysvaltain armeija paljasti vuonna 1994, että ilmapallo oli osa salaista Mogul-hanketta, jolla pyrittiin havaitsemaan Neuvostoliiton ydinkokeet.[1] Vuonna 1997 Yhdysvaltojen ilmavoimat julkaisi jatkoselvityksen, jonka mukaan mielikuva kuolleiden avaruusolioiden ruumiista syntyi ilmeisesti ihmisnukeista, joita alueella pudotettiin ilmasta Projekti High Diven myötä pari vuotta myöhemmin ja 1956 tapahtuneesta lento-onnettomuudessa, jossa kuoli 11 ilmavoimien jäsentä ja ruumiit hiiltyivät pahasti ja 1959 miehitetystä ilmapallon onnettomuudesta, jossa 2 lentäjää loukkaantui.[2]
Tapahtumien kulku muokkaa
Yhdysvalloissa alkoi vuonna 1947 suuri ufoaalto.[1]
Karjatilan omistaja W. W. (”Mac”) Brazel (1899-1963) löysi outoa romua tilaltaan ollessaan tarkastamassa sitä 14. kesäkuuta. Monissa yhteyksissä väitetään virheellisesti löydön tapahtuneen kovan ukonilman jälkeen, joka oli ollut 2. heinäkuuta. Romu oli levinnyt 100 × 400 metrin alueelle. Brazel ilmoitti romusta 6. heinäkuuta Roswellin sheriffi George Willcoxille, joka puolestaan ilmoitti Roswellin lentotukikohdan esikuntaupseerille majuri Jesse A. Marcelille (1907-1986). Brazel päätti tehdä ilmoituksen kuultuaan ufohavainnosta käydessään Coronan kaupungissa edellisenä päivänä. Majuri Marcel sai tehtäväkseen käydä tilalla keräämässä romut.
Roswellin tukikohdan tiedotusupseeri luutnantti Walter G. Haut (1922-2005) julkaisi lehdistötiedotteen, jossa todettiin, että ”lentävä lautanen” oli löydetty paikalliselta karjatilalta. Uutinen armeijan löytämästä lentävästä lautasesta julkaistiin 8. heinäkuuta lehdissä ympäri maailmaa.[1] Helsingin Sanomissa uutinen oli 9. heinäkuuta.
Yhdysvaltain ilmavoimat järjesti 8. heinäkuuta tiedotustilaisuuden, jossa esiteltiin materiaalia, joiden selityksenä oli kaasupallojen varassa lentänyt Rawin-säähavaintolaite.[3] Korjattu uutinen julkaistiin paikallisissa lehdissä 9. heinäkuuta. Roswellin tapaus hävisi armeijan korjauksen jälkeen otsikoista 30 vuoden ajaksi.[1]
Salaliittoteorian synty ja kehitys muokkaa
Roswellin tapauksesta ei puhuttu ennen vuotta 1978, jolloin juorulehti National Enquirer julkaisi uudelleen Roswell Daily Recordin alkuperäisjutun lentävästä kiekosta. Helmikuussa 1980 lehti julkaisi 71-vuotiaan majuri Jesse Marcelin haastattelun. Marcel uskoi palasten olleen maan ulkopuolisia. Hän kiisti alueella olleen avaruusolioiden ruumiita. Roswell nousi heti ufojen maailmankartalle.[4]
Charles Berlitzin ja William L. Mooren kirjoittama kirja The Roswell Incident ilmestyi 1980 (suom. Roswellin lentävän lautasen arvoitus, 1981). Kirjoittajat väittävät armeijan ilmapalloselitystä peitetarinaksi ja väittävät, että maahan syöksynyt lentävä lautanen olisi viety lentokoneella Wright Fieldiin (myöhemmin Wright-Pattersonin tukikohta) lähelle Daytonia Ohiossa ja että medialle esiteltiin tilanteen salaamiseksi ilmapallon ja tutkalaitteen romua.
Kirjan mukaan lentävän lautasen kappaleita putosi Brazelin maatilalle ja maahansyöksy tapahtui 200 km päässä San Agustin tasangolla, josta löydettiin humanoidien ruumiit. Rakennusinsinööri Grady "Barney" Barnett (1892-1969) ja ryhmä arkeologian opiskelijoita olivat havainneet pudonneen aluksen ja humanoidien ruumiita ennenkuin armeija käski heidän poistua. Barnett kuoli 1969 ja hän oli kertonut tapahtuneesta joillekin tuttavilleen ja nämä kertoivat tapahtuneesta kirjan tekijöille.
Hautausurakoitsija Glenn Dennis (1925-2015) kertoi hänelle soitetun Roswellin lentotukikohdasta ja kysytty ruumiiden säilymisestä ja pienistä tai ilmatiiviisti suljetuista arkuista. Hän kertoi myös nähneensä tukikohdassa sairaanhoitajan, joka oli nähnyt siellä ruumiita, jotka eivät olleet ihmisiä. Dennis ei kertonut koskaan hoitajan oikeaa nimeä. Glenn Dennis avasi ystäviensä Walter G. Hautin ja Max Littellin kanssa vuonna 1991 Roswellin UFO-museon (International UFO Museum and Research Center).
Kiistanalainen kirja synnytti lisää salaliittoteorioita ja useita aiheeseen liittyviä huijauksia.[1]
Vuonna 1984 julkaistiin asiakirjoja ”Majestic 12” -ryhmästä (MJ-12), jota väitettiin presidentti Harry S. Trumanin aloittamaksi Roswellin tapausta käsitteleväksi salaiseksi operaatioksi. Asiakirjat todettiin kuitenkin myöhemmin väärennöksiksi, eikä MJ-12:n olemassaolosta ole löytynyt todisteita.[1]
Vuonna 1995 julkaistun 17 minuutin videon väitettiin esittävän Roswellissa kuolleen avaruusolennon ruumiinavausta. Videon ohjaaja Ray Santilli myönsi myöhemmin videon huijaukseksi, mutta väitti sen olevan rekonstruktio tuhoutuneesta alkuperäisestä filmistä. Todisteita hän ei ole esittänyt. [1]
Roswellin tapahtumista on paljon haastatteluja 30-40 vuotta tapahtumien jälkeen. Moni on kertonut kuulleensa vanhoja havaintoja lentävän lautasen romuista ja humanoidien ruumiista. Useimmat kertomukset ovat toisen käden tietoa.
Tapaus perustuu kertomuksiin, mutta materiaalinen ja asiakirjanäyttö puuttuu. Tukikohdan asiakirjat vuoden 1947 tapahtumista ovat kadonneet.
Ilmavoimien selvityksen mukaan kertomukset ovat vääristyneitä muistoja 1947 ja myöhemmistä tapahtumista. Salaliittoteorioiden kannattajat eivät usko selitystä.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Roswell incident Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
- ↑ The Roswell Report www.af.mil. Viitattu 23.3.2023.
- ↑ Charles Berlitz, William L. Moore: Roswellin lentävän lautasen arvoitus, Otava, 1981 ISBN 9789511063292
- ↑ Pratt, Bob (February 26, 1980). "Former Intelligence Officer Reveals...I Picked Up Wreckage of UFO That Exploded Over U.S.". National Enquirer: 8.
Kirjallisuutta muokkaa
- Charles Berlitz, William L. Moore: Roswellin lentävän lautasen arvoitus, Otava, 1981 ISBN 9789511063292
- Lou Baldin: Alienyhteys, UFO-Finland Ry, 2019 ISBN 978-952-67713-6-6 Kirjailija Lou Baldin kertoo tässä kirjassa oman näkemyksensä asiasta ja sen, mitä tapahtui sen jälkeen kun alienien ohjaama avaruusalus oli syöksynyt maahan. Tiedemiehille tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä yhteistyötä muukalaisten kanssa ja päästä tutustumaan alukseen, jonka materiaalit olivat kuin toisesta maailmasta. "Koko avaruusalus muistuttaa elävää, metallista eläintä. Siinä ei ole näkyviä niittejä tai ruuveja, ei liioin saumoja pitämässä sitä koossa. Alus ja sen sisältö näytti olevan enemmän elollinen kuin keinotekoinen." Tämä outo kulkuväline ei ainoastaan toiminut tunnettujen fysiikan lakien mukaisesti, se pystyi myös välittämään tunteita sisällään oleville.
- Philip J. Corso, William J. Birnes: Päivä Roswellin jälkeen, Readme.fi, 2020 ISBN 978-952-321-977-9 Kirja päättää vuosikausia kestäneen väittelyn Roswellissa New Mexicossa vuonna 1947 tapahtuneesta mystisen tunnistamattoman lentokoneen maahansyöksystä. Eläkkeelle jäänyt eversti Philip J. Corso tulee tiedonvapauslain (FOIA) vapauttamien asiakirjojen tukemana julkisuuteen ja paljastaa oman Roswellin maahansyöksyn jättämiin esineisiin liittyvän luottamusmiesasemansa. Corso on ollut jäsenenä presidentti Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvostossa, sekä johtoasemassa ulkomaisen teknologian yksikössä Yhdysvaltain maavoimien tutkimus- ja tuotekehi-tysosastolla. Hän kertoo meille kuinka hän toimi kärkimiehenä maavoimien takaisinmallinnushankkeessa, joka johti nykypäivän integroituihin piireihin, kuituoptiikkaan, lasereihin ja erityiskestäviin kuituihin. Hän syötti Roswellista saatua vierasperäistä teknologiaa Amerikan jättimäisten teollisuusyritysten käyttöön.
- Lawrence R. Spencer: Roswellin avaruusolennon haastattelu, UFO-Finland Ry, 2020 ISBN 978-952-67713-8-0 Matilda O'Donnel MacElroy työskenteli tuohon aikaan lääkintäryhmän jäsenenä Roswellin lentotukikohdassa. Hänet pyydettiin lähtemään tapahtumapaikalle siltä varalta, että siellä tarvitaan lääkinnällistä apua. Maahansyöksyssä yksi olento olikin selviytynyt hengissä. Muukalaisolentoa tutkiessaan MacElroy huomasi välittämästi, että olento yritti viestiä "mielikuvilla" tai "telepaattisilla ajatuksilla". Kukaan muu henkilä tapahtumapaikalla ei tätä huomannut. Tämän jälkeen MacElroyn tehtäviin kuului viestiä olennon kanssa ja raportoida kaikki tiedot viranomaisille.
- Thomas J. Carey & Donald R. Schmitt: Roswellin todistajat, UFO-Finland, 2022 ISBN 978-952-67713-9-7 Roswellin todistajat -kirja on selonteko kaikesta siitä, mitä on tosiasiallisesti tullut ilmi Roswellin tapahtumista New Mexicossa vuonna 1947. Kirjan tekijät Thomas J. Carey ja Donald R. Schmitt ovat tutkineet Roswellin tapausta antaumuksella yli 30 vuoden ajan. He ovat löytäneet ja haastatelleet yli 600 ihmistä, jotka liittyvät suoraan tai epäsuorasti Roswellin tapaukseen. Yksityiskohtaista ja luotettavaa tietoa tapahtumien todellisesta luonteesta on kerääntynyt runsaasti, ja siitä on voitu erottaa joidenkin tietolähteiden levittämät virheelliset ja harhaanjohtavat tiedot. Tuloksena on vakuuttava aineisto – ei pelkästään Roswellin tapauksesta – vaan myös muukalaisten vierailuista.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Roswellin tapaus Wikimedia Commonsissa
