Rosina Lhévinne
Rosina Lhévinne (o.s. Bessie; 29. maaliskuuta 1880 Kiova – 9. marraskuuta 1976 Glendale, Kalifornia) oli Venäjällä varttunut, yhdysvaltalaistunut pianisti ja pianopedagogi. Hän oli yksi viimeisistä 1800-luvun venäläisen pianoperinteen edustajista. Hänellä oli monia maineikkaita oppilaita, kuten Van Cliburn, John Browning, Misha Dichter, Adele Marcus, Ralph Votapek, Martin Canin, David Bar-Ilan, James Levine ja Arthur Gold.[1]
Elämä ja ura muokkaa
Varhainen ura muokkaa
Lhévinne muutti perheineen Moskovaan vuonna 1881 tai 1882, koska Kiovassa oli väkivaltaisiksi yltyneitä antisemitistisiä mellakoita. 6-vuotiaana Lhévinne aloitti yksityisen pianonsoiton opiskelun kotonaan. 9-vuotiaana hän pääsi Moskovan konservatorioon, jossa hänen opettajinaan toimivat Remesov ja Vasili Safonov. Julkisen debyyttinsä orkesterin kanssa hän teki 15-vuotiaana toimimalla solistina Frédéric Chopinin 1. pianokonserton esityksessä. Opiskeluaikana toisensa tapasivat Rosina ja Josef Lhévinne, jotka avioituivat viikko Rosinan valmistumisen (1898) jälkeen. Valmistumisensa yhteydessä Rosina Lhévinne sai konservatorion kultamitalin.[1]
Ensimmäisen avioliittovuoden aikana Lhévinnet tekivät ensimmäisen yhteisen esiintymisensä pianoduona Moskovassa. Pari asui Tbilisissä (1899–1901) ja Berliinissä (1901) ennen paluuta Moskovaan vuonna 1902. Pariskunnan ensimmäinen lapsi syntyi Pariisissa vuonna 1906. Lhévinnet tekivät yhteisen Yhdysvaltain-debyyttinsä Chicagossa helmikuussa 1907. Rosina keskittyi etenkin tukemaan miehensä kiertueuraa pitkin Eurooppaa ja Yhdysvalloissa. Lopulta perhe asettui Berliinin Wannseehen, jossa puolisot joutuivat internoiduiksi Venäjän kansalaisuutensa takia ensimmäisen maailmansodan puhjettua. Pariskunnan toinen lapsi syntyi Berliinissä vuonna 1918.[1]
Ura Yhdysvalloissa muokkaa
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Lhévinnet muuttivat Yhdysvaltoihin ja asettuivat Queensin Kew Gardensiin. Vuonna 1924 molemmat kutsuttiin Juilliard Graduate Schoolin henkilökunnan jäseniksi. Joulukuussa 1944 Rosina Lhévinne jäi leskeksi. Hän muutti Queensista Manhattanille, lisäsi opiskelijamääräänsä ja sai kasvavaa mainetta opiskelijoidensa alkaessa saavuttaa voittoja kansallisissa sekä kansainvälisissä pianokilpailuissa. Omaa soolouraansa pianistina Lhévinne alkoi luoda vuonna 1956, jolloin esitti Aspenin festivaaliorkesterin kanssa Wolfgang Amadeus Mozartin 21. pianokonserton. Seuraavien kausien aikana Lhévinne esiintyi eri orkesterien kanssa ympäri maata.[1]
Tammikuussa 1963 Lhévinne esitti Leonard Bernsteinin johtamien New Yorkin filharmonikkojen kanssa neljässä esityksessä Chopinin ensimmäisen pianokonserton, jonka solistina oli tehnyt orkesteridebyyttinsä jo lapsena. Vuoden 1963 esitykset osoittautuivat suuriksi arvostelumenestyksiksi. Lhévinne opetti Juilliard Schoolissa vielä kaudella 1975–1976. Hän kuoli tyttärensä kotona Kaliforniassa 96-vuotiaana syksyllä 1976.[1]
Lhévinnen kuoltua Juilliard Schoolin silloinen johtaja Peter Mennin luonnehti tätä yhdeksi vuosisadan suurimmista pedagogeista.[1]