Rosemaryn painajainen
Rosemaryn painajainen (engl. Rosemary’s Baby) on Roman Polańskin ohjaama ja käsikirjoittama yhdysvaltalainen kauhuelokuva vuodelta 1968. Se perustuu Ira Levinin menestysromaaniin Rosemaryn painajainen, ja sen pääosissa ovat Mia Farrow ja John Cassavetes. Se oli Polańskin ensimmäinen elokuva Yhdysvalloissa.[1]
| Rosemaryn painajainen | |
|---|---|
| Rosemary’s Baby | |
 |
|
| Ohjaaja | Roman Polański |
| Käsikirjoittaja | Roman Polański |
| Perustuu | Ira Levinin romaaniin Rosemaryn painajainen |
| Tuottaja | William Castle |
| Säveltäjä | Christopher Komeda |
| Kuvaaja | William A. Fraker |
| Leikkaaja |
Sam O'Steen Bob Wyman |
| Tuotantosuunnittelija | Richard Sylbert |
| Pääosat |
Mia Farrow John Cassavetes Ruth Gordon Sidney Blackmer |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Paramount Pictures |
| Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix |
| Ensi-ilta |
12. kesäkuuta 1968 Suomi: 17. tammikuuta 1969 |
| Kesto | 136 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Rosemaryn painajainen oli suuri yleisö- ja arvostelumenestys. Siitä tuli kauhuelokuvan rajapyykki,[2] ja sitä seurasi useita samantyyppisiä elokuvia, esimerkiksi Manaaja (1973) ja Ennustus (1976).[1]
Elokuva valittiin vuonna 1993 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[3] American Film Instituten vuonna 2001 kokoamalla sadan parhaan amerikkalaisen kauhuelokuvan listalla Rosemaryn painajainen oli 9. sijalla.[4] The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[5]
Farrow ja Cassavetes esittävät nuorta paria. Ensi-illan ajankohtana 12. kesäkuuta 1968 vuonna 1945 syntynyt Mia Farrow oli 23-vuotias, kun taas vuonna 1929 syntynyt John Cassavetes täytti saman vuoden joulukuussa 40 vuotta.
Juoni muokkaa
Aviopari Rosemary Woodhouse (Mia Farrow) ja hänen näyttelijämiehensä Guy Woodhouse (John Cassavetes) muuttaa newyorkilaiseen Bramford-nimiseen goottilaistyyliseen 1800-luvun kerrostaloon, jossa on aikojen saatossa asunut erikoisia asukkaita ja tapahtunut salaperäisiä asioita. Asuntoesittelyssä isokokoinen kaappi kiinnittää Rosemaryn huomion. Välittäjäkin ihmettelee, sillä hänen muistikuvansa mukaan sillä kohtaa piti olla ovi. Kaapin takaa paljastuukin ovi, joka johtaa komeroon. Miksi komero oli suljettu kaapilla? Woodhouset hankkivat asunnon silti ja alkavat kunnostaa sitä valoisammaksi ja viihtyisämmäksi. Nuoren avioparin lähinaapuri on omalaatuinen pariskunta, iäkkäät Minnie ja Roman Castevet (Ruth Gordon ja Sidney Blackmer).
Rosemary ehtii tutustua toiseen talossa asuvaan nuoreen naiseen pyykkituvassa. Hän kertoo asuvansa vanhemman pariskunnan luona – Castevetit ovat ottaneet hänet suojiinsa. Tytöllä on erikoinen kaulakoru, ketjun päässä roikkuva pallomainen juttu, jonka sisällä on jotain. Tyttö pitää korua, vaikka pallon sisältö haisee pahalle: hän sai korun Casteveteiltä, eikä tohdi loukata heitä. Jo seuraavana iltana tapahtuu kauheita: Joku on heittäytynyt alas kadulle ja kuollut. Järkyttynyt Rosemary tunnistaa kuolleen pyykkituvan nuoreksi naiseksi. Kohta myös Castevetit saapuvat kaupungilta kotiin. Vaikka tyttö asui Castevetejen kanssa, he taas eivät vaikuta erityisesti järkyttyvän tämän kuolemasta. Sen sijaan he alkavat aktiivisesti tehdä tuttavuutta etenkin Rosemaryn kanssa.
Castevetien tapana tuntuu olevan muiden asioihin puuttuminen, mutta muuten he vaikuttavat harmittomilta. Alkuun Guy ei voi sietää Casteveteja, mutta muuttuu epätavallisen läheiseksi heidän kanssaan, kun he istuvat iltaa naapuriensa kodissa. Guy ei haluaisi alkuun edes lähteä kyläilemään naapruiin. Illallisella Roman kyselee Guylta näyttelijäntöistä, ja Guy myöntää ettei ole saanut haluamiaan rooleja; juuri yksi meni sivu suun. Rosemary auttaa ruuan jälkeen Minnietä keittiössä, ja Minnie utelee Rosemaryltä kaikkea. Rosemary tulee kertoneeksi, että hänen suvussaan saadaan herkästi lapsia. Hetkeä myöhemmin Rosemary löytää Guyn syventyneenä johonkin, mitä Roman hänelle puhuu. Rosemary puolestaan yrittää jatkossa pysytellä pariskunnasta etäämpänä. Hän muun muassa toteaa miehelleen, että parin mustanpuhuva asunto on omituinen: seinillä oli tyhjiä paikkoja kuin taulut olisi juuri otettu alas. Miksi?
Guy saa roolin eräästä näytelmästä, kun alkuperäinen näyttelijä sokeutuu yllättäen selittämättömästi. Pian Guy ehdottaa Rosemarylle, että he ryhtyisivät yrittämään lasta, kuten he olivat aiemmin suunnitelleet. Myöhemmin sinä iltana Minnie tuo heille kummallekin annoksen suklaamoussea. Rosemary huomaa annoksessaan liitumaisen sivumaun ja kaapii moussen vaivihkaa lautasliinaan. Pian Rosemarya alkaa huimata, ja hän menettää tajuntansa. Tajuton Rosemary kokee erikoisen unen, jossa ryhmä alastomia ihmisiä ympäröi hänet (muun muassa Castevetit ja muita Bramfordin asukkaita). Samassa unessa demonimainen olento (Clay Tanner) raiskaa hänet, ja nämä alastomat ihmiset seuraavat tilannetta – Guy näiden joukossa. Koska Rosemary ei syönyt kaikkea jälkiruokaa, hän on osittain tietoisessa tilassa, mistä Guy on huolissaan. Uni on niin eläväinen, että Rosemary huudahtaa lopulta: ”Tämä ei ole unta vaan totta!”
Rosemary herää vasta yhdeksän jälkeen aamulla tukka sekaisin. Hän kysyy moneltako hän sitten oikein kävi nukkumaan. Guy on aamutoimissa ja vastaa, että Rosemary sammui. Hän toruu ettei vaimo saa enää juoda sekä cocktaileja että viiniä. Tokkurainen Rosemary mainitsee nähneensä villejä unia ja nousee vuoteessa istualleen. Silloin hän huomaa ylävartalossaan pitkiä naarmuja, raapimisjälkiä. Guy rientää kylpyhuoneesta kiireesti ja pyytää, ettei vaimo olisi hänelle vihainen, sillä hän on jo viilannut kyntensä: "Meidänhän piti tehdä vauva...", mies selittää. Rosemary tyrmistyy ja kysyy hämmästyneenä: "Teitkö sen kun olin unessa?" Guy selittelee ettei halunnut päästää lapsentekotilaisuutta ohi, ja poistuu taas kylpyhuoneeseen. Rosemary puhuu yöstä: "Näin unta että joku raiskasi, joku epäinhimillinen". Hän on edelleen pahoilla mielin, kun Guy vain kevyesti toteaa rakastelleensa tajutonta vaimoaan ja raapineensa tätä siinä samalla. Rosemary toteaa miehelleen, että olisihan lapsentekoon ehtinyt aivan hyvin aamullakin. Guy selittelee asiaa kiusallisesti ja väittää olleensa päihtynyt.
Kuluu muutama viikko. Rosemary saa tietää olevansa raskaana. Hänen laskettu aikansa on 28. kesäkuuta 1966 (6/66). Rosemary aikoo käydä raskausseurannassa tri Hillin (Charles Grodin) luona, jota hänen ystävänsä Elise (Emmaline Henry) on suositellut. Castevetit kuitenkin vaativat, että Rosemary ryhtyy käymään tri Hillin sijaan heidän hyvän ystävänsä, kuuluisan synnytyslääkäri tri Abraham Sapirsteinin (Ralph Bellamy) luona. Aiemmin ärtyneesti ja tuhahdellen Casteveteihin suhtautunut Guy myötäilee näitä nyt kaikessa. Rosemary ei oikein osaa pitää päätään ja antaa Guyn usein ohjailla itseään.
Ensimmäisten kolmen raskauskuukauden aikana Rosemary kärsii toistuvasti kovista vatsakivuista, minkä lisäksi hän laihtuu, muuttuu epätavallisen kalpeaksi ja alkaa himoita raakaa lihaa ja kananmaksaa. Lääkäri väittää sinnikkäästi, että vatsakivut katoavat pian ja vakuuttaa Rosemarylle, ettei tällä ole mitään pelättävää. Guy vähättelee vaimonsa rajuja raskausoireita, eikä hän muutenkaan huomioi tätä riittävästi: oma ura tuntuu olevan etusijalla.
Rosemaryn vanha ystävä Hutch (Maurice Evans), joka varoitti aiemmin Rosemarya ja Guyta muuttamasta Bramfordiin, huomaa Rosemaryn riutuneen olemuksen. Kun hän lisäksi kuulee, että Rosemary juo päivittäin salaperäistä ”tannisjuurta”, hän tulee epäluuloiseksi ja alkaa tutkia ystävänsä tapausta. Kun Hutch on lopulta aikeissa kertoa havainnoistaan Rosemarylle, hän vaipuu salaperäiseen koomaan vähän ennen heidän sovittua tapaamistaan. Hän kuolee sairaalassa myöhemmin, mutta virkoaa hetkeksi ennen kuolemaansa ja pyytää lääkäriä toimittamaan erään kirjan Rosemarylle. Hutchin ystävä Grace Cardiff (Hanna Landy) antaa kirjan Rosemarylle Hutchin hautajaisissa ja kertoo tälle samalla Hutchin viestin ”Nimi on anagrammi”.
Castevetien uudenvuodenjuhlissa Roman nostaa salaperäisen maljan: ”Vuodelle 1966: vuodelle yksi.” Rosemary huomaa, että Hutch on merkinnyt useita kuvia sekä otteita jättämästään noituutta käsittelevästä kirjasta. Salaperäisen viestin avulla Rosemary päättelee, että Roman Castevet on oikeasti Adrian Marcaton poika Steven Marcato. Adrian Marcato oli Bramfordin entinen asukas, jota syytettiin noituudesta ja saatananpalvonnasta ja josta tuli myöhemmin oman uskonsa marttyyri. Rosemary epäilee, että hänen naapurinsa kuuluvat kulttiin, jolla on pahantahtoisia suunnitelmia hänen vauvaansa varten, ja että Guy on auttanut heitä jotta vastalahjaksi saa menestystä urallaan. Rosemary päättelee että tri Sapirstein on myös mukana salaliitossa, kun lääkärin vastaanottovirkailija (Marilyn Harvey) toteaa, että Castevetien Rosemarylle antama onnenriipus tuoksuu samalta kuin lääkärin usein käyttämä hajuste. Rosemaryn riipuksen sisällä on tannisjuurta eli ”paholaisen pippuria”. Ja juuri samanlainen riipus oli myös sillä tytöllä, jonka Rosemary tapasi pyykkituvalla.
Rosemary tulee yhä levottomammaksi, ja hän kertoo peloistaan ja epäilyksistään tri Hillille, joka kuitenkin pitää Rosemarya harhaisena. Hän soittaa tri Sapirsteinille ja Guylle. Sapirstein ja Guy kertovat Rosemarylle, että jos hän suostuu tekemään yhteistyötä heidän kanssaan, he eivät vahingoita häntä tai vauvaa. Kaksikko tuo Rosemaryn Bramfordiin, jolloin Rosemary pudottaa käsilaukkunsa sisällön lattialle ja pakenee hissiin miesten kerätessä hänen tavaroitaan. Miehet jahtaavat Rosemarya hänen ja Guyn asuntoon, mutta Rosemary lukitsee asunnon oven. Rosemary yrittää vielä kerran saada apua joltain ulkopuoliselta. Hän soittaa makuuhuoneestaan ystävälleen Elise Dunstanille. Puhuessaan hän vilkaisee olkansa yli, kuin olisi havainnut jotain. Hän kääntyy takaisin, ja silloin taustalla näkyy kaksi hiippailevaa miestä: nämä ovat jotenkin onnistuneet tunkeutumaan asuntoon. Rosemary aavistaa jonkin olevan pielessä, kun hän lopettaa puhelun ja kääntyy jälleen: Samassa Guy astuu makuuhuoneeseen, ja iso joukko talon asukkaita seuraa perässä. Rosemary pillastuu ja pullikoi vastaan – mutta silloin synnytys alkaa, ja tri Sapirstein huumaa hänet. Kun Rosemary herää, hänelle kerrotaan, että hänen vauvansa on kuollut. Guy on omituisen välinpitämätön, vaikka hänkin on juuri menettänyt lapsen. Rosemary pyritään pitämään tokkurassa: joku talossa asuva nainen tuo hänelle jatkuvasti pillereitä. Rosemary on nielevinään pillerit, mutta tunkeekin tabletit jonnekin puupaneeleiden rakoon. Hänen luullaan olevan unten mailla, mutta hänpä kuulee naapurista vauvan itkua – ja uskoo vauvansa olevan yhä elossa. Hän päättää ottaa asiasta selvää.
Rosemary löytää eteisen komerosta – siitä jonka eteen oli aiemmin asetettu suuri kaappi – salaoven Castevetien asuntoon. Ovi myös selittää sen, miten Guy ja tri Sapirstein ylipäänsä onnistuivat pääsemään Rosemaryn ja Guyn asuntoon lukitusta ovesta huolimatta. Rosemary astelee peremmälle – ja yllättynyt Guy nolostuu, kun jää kiinni. Huoneistossa on parhaillaan käynnissä noitakokous; noidat ovat kokoontuneet Rosemaryn kehdossa makaavan vastasyntyneen pojan ympärille. Rosemary kurkistaa kehtoon ja hätääntyy, kun näkeepoikansa silmät. Hän vaatii selitystä poikansa ulkonäköön: "Mitä te olette tehneet hänelle!?" Rosemary saa kuulla, ettei hänen lapsensa isä ole Guy, vaan Adrianiksi nimetty vauva on todellisuudessa Saatanan siittämä lapsi. Rosemary kauhistuu ja sylkee Guyta vasten kasvoja, kun tämä yrittää lähestyä häntä. Talon vanhemmat naiset suhtauvat Rosemaryyn ikävästi. Pillerinainen liekuttaa kiivaasti mustaa kehtoa ja halveksii Rosemarya, kun tämä sanoo että nainen kiikuttaa kehtoa liian kovaa. Roman ohjaa Rosemaryn kehdon luo vanhemman naisen protestoinnista piittaamatta. Noitalahkon johtaja pyytää Rosemarya ryhtymään pojalle äidiksi ja kertoo, ettei tämän tarvitse itse ryhtyä noidaksi ellei halua. Rosemary kohentaa poikansa peitteitä ja keinuttaa kehtoa hellästi, ja siihen elokuva päättyy.
Näyttelijät muokkaa
| Mia Farrow | … | Rosemary Woodhouse |
| John Cassavetes | … | Guy Woodhouse |
| Ruth Gordon | … | Minnie Castevet |
| Sidney Blackmer | … | Roman Castevet |
| Maurice Evans | … | Edward Hutchins |
| Ralph Bellamy | … | Abraham Sapirstein |
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Bozzola, Lucia: Rosemary's Baby www.allmovie.com. Viitattu 30.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 28.1.2012, sivu D 9
- ↑ Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 13.7.2016.
- ↑ 100 Years, 100 Thrills, American Film Institute 2001. Viitattu 14.7.2016.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016.