Ron Lyle
Ron Lyle (12. helmikuuta 1941 Dayton, Ohio – 26. marraskuuta 2011 Denver, Colorado[1]) oli yhdysvaltalainen raskaansarjan nyrkkeilijä.
| Ron Lyle | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Ron Lyle |
| Syntynyt | 12. helmikuuta 1941 Dayton, Ohio |
| Kuollut | 26. marraskuuta 2011 Denver, Colorado |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 191 cm |
| Painoluokka | Raskassarja |
| Kätisyys | Oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein orthodox |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 51 |
| Voitot | 43 |
| – tyrmäysvoitot | 31 |
| Tappiot | 7 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
Lapsuus muokkaa
Ron Lyle kuului William ja Nellie Lylen 19-lapsiseen perheeseen. Hän oli perheestään ainoa, joka joutui rikollisille teille: hän ampui katujengitappelussa 21-vuotiaan Douglas Byrdin.[2]
Vankilavuodet muokkaa
Vankilassa ollessaan Lyle kiinnostui urheilusta. Hän kokeili muun muassa baseballia ja jalkapalloa mutta päätyi lopulta nyrkkeilyyn. Ensimmäisessä vankilan nyrkkeilyottelyssaan hän hävisi Texas Johnson -nimiselle miehelle. Tämä jäi hänen ainoaksi tappiokseen vankilan nyrkkeilyotteluissa.[2] Hän vapautui 7,5 vankilavuoden jälkeen vuonna 1969.
Amatööriura muokkaa
Päästyään vankilasta Lyle ryhtyi harjoittelemaan Denver Els -salilla ja aloitti amatöörinyrkkeilyn Bill Danielsin huomassa. Ensimmäisen ottelunsa hän voitti kolmannessa erässä tyrmäämällä Fred Houpen. Hän otteli amatöörinä 14 kuukautta ja voitti 25 kertaa (17 tyrmäyksellä).[2] Tappioita hän kärsi vain neljä. Lyle nyrkkeili vaihtelevalla menestyksellä myös Yhdysvaltojen nyrkkeilymaajoukkueessa. Hän hävisi Neuvostoliiton Ivan Alexille mutta tyrmäsi saman maan Kamo Saroyanin ABC-televisiokanavan järjestämässä ottelussa.
Ammattilaisena muokkaa
Lyle siirtyi ammattilaiseksi tunnetun managerin Bill Danielsin suojissa vuonna 1971. Valmentajana toimi Bobby Lewis. Lyle sai nopeasti voittoja uralleen, ja kohta hänen ammattilaistilastonsa olivat 19–0, joista 17 oli tyrmäysvoittoja.[2] Lyle otti tehokkaan tyrmäysvoiton Vicente Rondonista, Buster Mathiaksesta ja Larry Middletonista. Yllättäen voittoputki kuitenkin katkesi yksipuolisessa ottelussa Jerry Quarryä vastaan vuonna 1973.
Lyle ei kuitenkaan luovuttanut vaan jatkoi uraansa voittamalla monia huippuottelijoita muun muassa Jose Luis Garcian ja Oscar Bonavenan ja ottelemalla tasapelin Gregorio Peraltaa vastaan. Sittemmin vuonna 1975 Lyle hävisi ottelunsa Jimmy Youngia vastaan, ja samana vuonna ottelussaan Muhammad Alia vastaan Lyle hävisi teknisellä tyrmäyksellä 11. erässä oltuaan pahasti kiipelissä köysissä.
Voitettuaan Earnie Shaversin ura jatkui tappiolla George Foremania vastaan. Foreman oli edellisessä ottelussaan hävinnyt Muhammad Alille Zairessa käydyssä The Rumble in the Jungle -kamppailussa. Lyle iski Foremanin kahdesti neljännessä erässä lattiaan (Lylekin joutui kerran lattiaan neljännessä erässä) mutta viides erä oli Lylelle liikaa, ja hän hävisi ottelun tyrmäyksellä viidennessä erässä ajassa 2:28.[3] Foreman vs. Lyle -ottelu vuonna 1976 valittiin vuoden otteluksi (fight of the year).
Lyle otteli vielä useasti useimmiten voittaen mutta hävisi uusintaottelunsa Jimmy Youngia vastaan vuonna 1976 ja tuntematonta Lynn Ballia vastaan vuonna 1979. Ottelun Gerry Cooneya vastaan Lyle hävisi ensimmäisessä erässä tyrmäyksellä vuonna 1980. Ura ei kuitenkaan päättynyt vielä siihen, vaan hän teki vuonna 1995 lyhyen paluun kehiin, lähinnä lämmittelyotteluihin. Hän olisi halunnut otella vielä kerran George Foremania vastaan, mutta ottelu ei toteutunut.
Muu toiminta muokkaa
Hävittyään Cooneylle Lyle lopetti nyrkkeilyn ja ryhtyi Las Vegasissa turvallisuusvartijaksi. Hän toimi myös nyrkkeilyvalmentajana.
Kuolema muokkaa
Ron Lyle menehtyi vatsataudin aiheuttamiin komplikaatioihin.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Washingtonpoist.com, viitattu 27.11.2011 (lähde kuolinajalle)
- ↑ a b c d Boxrec .com boxrec.com. ?. Viitattu 26.9.2008.
- ↑ Boxrec .com boxrec.com. ?. Viitattu 26.9.2008.
- ↑ http://www.huffingtonpost.com/2011/11/26/ron-lyle-dead-heavyweight-boxing-contender-dies-70_n_1114213.html
