Rohatyn
Rohatyn (ukr. Рогатин) on historiallinen kaupunki läntisen Ukrainan Ivano-Frankivskin alueen Ivano-Frankivskin piirin pohjoisosassa.[2][3][4][1][5] Rohatyn sijaitsee Dnestrjoen sivuhaaran Hnyla Lypan varrella, linnuntietä 55 kilometriä aluekeskus Ivano-Frankivskista pohjoiseen. Liikenneyhteydet ovat hyvät. Kaupungissa on rautatieasema ja eurooppatie E 50 kulkee kaupungin läpi.[2][3][6]
| Rohatyn Рогатин |
|
|---|---|
 Roxelanan aukio Rohatynin keskustassa. |
|
 lippu |
 vaakuna |
  Rohatyn |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Ukraina |
| Alue | Ivano-Frankivskin alue |
| Piiri | Ivano-Frankivskin piiri |
| Kirjallinen maininta | 1390, mahdollisesti jo 1100-luvulla |
| Magdeburgin kaupunginoikeudet | 1415 |
| Väkiluku (2022) ([1]) | 7 521 |
Tammikuun keskilämpötila on -4,7 °C ja heinäkuun +18,1 celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä on 627 millimetriä.[4]
Ukrainan tilastokeskus arvioi Rohatynin kaupungin väkiluvuksi 7 521 asukasta vuoden 2022 alussa.[1]
Arkeologisen aineiston perusteella seudulla oli useita linnoitteita tai linnoja 800-1400 -luvuilla nykyisten Pidhoroddjan, Zalypjan, Lukovištšen (aiemman Holodivkan) kylien alueella. Nämä suojasivat slaavien (kroaattien 800-900 -luvuilla) ja rusien (1100–1200 -luvuilla) asutuskeskuksia. Rohatyn oli näiden seuraaja, ja oli luultavasti olemassa jo 1100-luvulla.[2] Vuosina 1377–1387 seutu oli osa Galisian katollista arkkihiippakuntaa, 1400-luvulla kuului Voltška Preslužytšille.[2] Paikkakunta tunnetaan luotettavissa kirjallisissa lähteissä vuodesta 1390 lähtien,[2] toisten lähteiden mukaan mainintoja olisi jo 1100-luvulta.[3][4] Vuonna 1415 paikkakunnan nimeksi vaihtui Stary Rohatyn (vanha Rohatyn), joka 1400-luvun loppupuolella nimettiin edelleen Pidhoroddjaksi. Se sai 1566 Magdeburgin oikeudet ja kaupungin aseman, jonka se säilytti vuoteen 1939 saakka.[2]
Vuonna 1415 seudun maat kylineen omistanut Voltška Preslužytš myönsi Magdeburgin kaupunginoikeudet aiemman Rohatynin eteläpuolella sijainneelle Fylypovytšin kylälle, ja antoi sille uuden nimen: Rohatyn. Vuonna 1433 Rohatynistä tuli (Puolan) kuninkaan omaisuutta ja 1461 sille myönnettiin oikeus järjestää vuotuiset markkinat.[2]
... Tataarien hyökkäyksessä 1520 paikallinen nuori tyttö Roksolana ryöstettiin, ja hänet myytiin pian orjaksi Osmaanien valtakunnan sultaanille Istanbuliin (Konstantinopoliin).[3][4]
...Ukrainan neuvostotasavallassa kaupungin asema 1939.
Aiemmin Rohatyn oli Rohatynin piirin piirikeskus.[2][3] Kesän 2020 aluehallinnollisessa uudistuksessa kaupunki ja sen piiri liitettiin osaksi laajempaa Ivano-Frankivskin piiriä.[5] Kaupungin rakennushistoriallisiin nähtävyyksiin kuuluu useita kirkkoja, muun muassa Unescon maailmanperintölistan kohteen Puolan ja Ukrainan Karpaattien puiset tserkvat nimike Pyhän hengen laskeutumisen kirkko (1596).[2][7][8]
-
Unescon maailmanperintökohteeseen "Puolan ja Ukrainan Karpaattien puiset tserkvat" lukeutuva Rohatynin Pyhän Hengen laskeutumisen kirkko (vuodelta 1596). -
Pyhän Nikolain (Mykolain) puukirkko (1729). -
Neitsyt Marialle omistettu katolinen kirkko. -
Pyhän Nikolain (Mykolain) kirkko. -
Katunäkymä (2012).
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 17.10.2023. (ukrainaksi), (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Dmitro Vortman: Rohatyn (Рогатин) Entsyklopedija istorija Ukrajiny eli Ukrainan historian tietosanakirja, history.org.ua. Viitattu 17.5.2023. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e Rohatyn Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. 1993 (alkuteos). Canadian Institute of Ukrainian Studies, University of Alberta/University of Toronto. Viitattu 17.5.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Rohatyn (Рогатин) Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny eli Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 3: P-Ja, s.. 1993. Viitattu 17.10.2023. (ukrainaksi)
- ↑ a b Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 17.10.2022. Viitattu 8.5.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
- ↑ Natalija Kovpanenko: Duh’a svjatoho tserkva Entsyklopedija istorija Ukrajiny eli Ukrainan historian tietosanakirja, history.org.ua. 2004. Viitattu 4.11.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Wooden tserkvas of the Carpatian region in Poland and Ukraine (pdf) 2011. whc.unesco.org. Viitattu 4.11.2023. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rohatyn Wikimedia Commonsissa
- Rohatyn travel guide (ukrainaksi) (green-ukraine.com)