Rodriguesinluhtakana
Rodriguesinluhtakana (Aphanapteryx leguati) on sukupuuttoon kuollut lintu, joka pesi ainoastaan Mauritiukselle nykyään kuuluvalla Rodriguesin saarella Intian valtameressä. Lintu nimettiin ranskalaisen luonnontieteilijä François Leguatin mukaan, joka saapui Rodriguesille kolmen vuoden ajaksi uskonvainoa paenneen hugenottiryhmän kanssa vuonna 1691. Leguatin lisäksi myös ranskalainen tutkimusmatkailija Julien Tafforet mainitsi linnun muistiinpanoissaan vuonna 1726. Ranskalainen ornitologi Alphonse Milne-Edwards luokitteli rodriguesinluhtakanan osaksi taksonomista jaottelua vuonna 1874.
| Rodriguesinluhtakana | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kurkilinnut Gruiformes |
| Heimo: | Rantakanat Rallidae |
| Suku: | Aphanapteryx |
| Laji: | leguati |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aphanapteryx leguati |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö muokkaa
Rodriguesinluhtakana oli pyylevä, lentokyvytön lintu, jolla oli kirkkaanharmaa höyhenpeite. Luultavasti värivaikutelman aiheutti linnun hieno harmaavalkoinen täplitys, kuten sinisorsalla. Linnun nokka, silmänympärykset ja jalat olivat silmiinpistävän punaiset. Rodriguesinluhtakana oli kooltaan pienempi kuin läheinen sukulaisensa mauritiuksenluhtakana. Vahvan nokan koko ja muoto vaihtelivat paljon; joillakin nokka oli lyhyt ja lähes suora, kun toisilla se oli pitkä ja erityisen kaareva.
On jäänyt epäselväksi, johtuiko edellä mainittu nokan koon ja muodon vaihtelu linnun sukupuolesta, yksilöllisestä vaihtelusta vai jopa ravinnon saatavuuden aiheuttamasta geneettisestä muutoksesta, kuten darwininsirkuilla. Leguatin muistiinpanojen perusteella on melko varmaa, että ainakaan hän ei huomannut naaran ja uroksen välillä erityisiä ulkonäöllisiä sukupuolieroja.
Elinympäristö, ravinto ja tavat muokkaa
Todennäköisesti rodriguesinluhtakana pesi pääosin saaren rannan läheisyydessä olleissa metsissä. Kooltaan suurempi ja huomiota herättävämmän näköinen rodriguezindodo pesi syvällä sisämaan metsissä, ja niitä nähtiinkin vielä rodriguesinluhtakanan sukupuuton jälkeen. Mikäli rodriguesinluhtakanan pesimisympäristö olisi ollut rodriguezindodon kaltainen, dodo olisi kuollut sukupuuttoon ennen luhtakanaa.
Rodriguesinluhtakana käytti ravintonaan selkärangattomia eliöitä ja mahdollisesti pieniä selkärankaisia. Kilpikonnien pesintäkaudella lintu kaivoi esiin myös kilpikonnien munia ravinnokseen lisäten ruumiinsa rasvapitoisuutta. Dodon tavoin rodriguesinluhtakanalla näyttää olleen vuotuinen kierto, jolloin niiden ruumiin rasvapitoisuus vaihteli märkien ja kuivien kausien vaihtelevien ravintosaatavuuden mukaan.
Rodriguesinluhtakanan ääntely oli yhteneväistä viheltelyä. Sen hälytyskutsu oli kuitenkin hikan kaltainen, katkonainen ääni.
Leguat ja hänen kumppaninsa eivät löytäneet rodriguesinluhtakanan pesiä ja munia, joten tarkkaa pesimistapaa ei tiedetä.
Sukupuutto muokkaa
Ensimmäiset Rodriguesin asuttajat metsästivät rodriguesinluhtakanaa laajalti ruoaksi. Kilpikonnan munia ravinnokseen syöneiden lintujen rasva oli kirkkaanoranssia ja sitä pidettiin hyvänä apuna sairauksien parantumisvaiheessa. Rasvassa oli luultavasti paljon karoteenia kilpikonnanmunien keltuaisista. Leguat mainitsi, että lintua pyydettiin samalla tavalla kuin mauritiuksenluhtakanoja Mauritiuksella: punaisen kankaan nähdessään linnut hyökkäsivät sitä kohden ja olivat näin ollen helppo saalis ihmisille, joita ilman petoeläinten läsnäoloa kehittyneet linnut eivät osanneet pelätä. Vaikka rodriguesinluhtakana selvisikin 1700-luvulla saarelle vahingossa levinneistä rotista, joiden määrä oli moninkertaistunut Leguatin vierailuun mennessä, laji ei kestänyt ihmisten tehokasta metsästystä. Ranskalaisastronomi Alexandre Guy Pingrén raportti vuodelta 1763 kertoo, että rodriguesinluhtakana oli kuollut sukupuuttoon vuonna 1761. Linnusta ei ole jäänyt jäljelle muuta kuin kaksi kirjallista kuvausta ja suuri määrä subfossiilisia luita.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Aphanapteryx leguati IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.4.2014. (englanniksi)
