Robotiikan kolme pääsääntöä

Robotiikan kolme pääsääntöä (myös Kolme pääsääntöä ja Asimovin lait) ovat tieteiskirjailija Isaac Asimovin luoma moraalisäännöstö roboteille. Säännöt esiteltiin vuonna 1942 Asimovin novellissa ”Runaround”, vaikkakin niitä oli enteilty jo aiemmissa tarinoissa. ”Robotiikan käsikirjan (56. laitos, 2058 jaa)” mukaan Kolme pääsääntöä ovat:

1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmisolentoa tai laiminlyönnein saattaa tätä vahingoittumaan.
2. Robotin on noudatettava ihmisolentojen sille antamia määräyksiä, paitsi jos ne ovat ristiriidassa Ensimmäisen pääsäännön kanssa.
3. Robotin on suojeltava omaa olemassaoloaan, kuitenkin siten, että sen toimet eivät ole ristiriidassa Ensimmäisen ja Toisen pääsäännön kanssa.

Säännöt on suomentanut Matti Kannosto. Kaikki kolme pääsääntöä esiintyvät ensi kertaa Asimovin novellissa Runaround (1941). Nämä säännöt jäsentävät ja tarjoavat yhteisen teeman Asimovin robotiikkaa käsittelevälle fiktiiviselle kirjallisuudelle. Säännöt esiintyvät Asimovin Robotti -sarjassa ja siihen liittyvässä tarinastossa sekä nuorille aikuisille suunnatussa fiktiivisessä Lucky Starr -sarjassa. Säännöt esiintyivät myös löyhästi Asimovin Robotti-sarjaan perustuvassa elokuvassa I, Robot (2004).

Säännöt on sisäänrakennettu kaikkiin tarinoissa esiintyviin positronirobotteihin, eikä niitä voi turvallisuussyistä kiertää. Monet Asimovin kirjoittamista robotteihin keskittyvistä tarinoista sisältävät ennakoimattomasti toimivia robotteja, jotka pyrkivät tulkitsemaan Kolmea pääsääntöä odottamattomin tavoin. Toiset kirjailijat, joiden teokset sijoittuvat Asimovin fiktiiviseen universumiin, ovat ottaneet Kolme pääsääntöä käyttöön. Sääntöihin viitataan ja niitä parodioidaan ahkerasti kautta tieteiskirjallisuuden ja muiden kirjallisuuden alojen kentän.

Asimov ja muut kirjailijat ovat muuttaneet ja tarkentaneet sääntöjä. Asimov teki itse pieniä muutoksia kolmeen ensimmäiseen sääntöön kehittääkseen robottien, ihmisten ja toisten robottien välistä vuorovaikutusta. Myöhemmissä tarinoissa, joissa robotit olivat ottaneet hallinnollisen vastuun kokonaisista planeetoista ja sivilisaatioista, Asimov lisäsi neljännen – tai nollannen – säännön edeltämään kaikkia muita:

0. Robotti ei saa vahingoittaa ihmiskuntaa tai laiminlyönnein tuottaa ihmiskunnalle vahinkoa.

Kolme pääsääntöä, mukaan lukien nollannes, ovat läpäisseet tieteiskirjallisuuden ja niihin viitataan monissa kirjoissa, elokuvissa ja muussa mediassa.

Luominen

Ennen kuin Asimov loi kolme sääntöä, tyypilliset robotti-tarinat noudattivat kaavaa, jota Asimov kutsui Frankenstein-syndroomaksi. Sen mukaan robotti tultuaan luoduksi aina ensi töikseen tappaa luojansa. Poikkeuksiakin löytyy, sillä Lester del Rey ja Otto Binder olivat julkaisseet jo ennen Asimovia tarinoita sympaattisista, ihmisten näköisistä ja tunteellisista roboteista. Binderin romaanissa Adam Links Vengeance esitettiin jopa robotti rakentamassa itselleen moraalisäännöstöä, jonka mukaan robotin ei ikinä pitäisi tappaa ihmistä omasta tahdostaan.

7. maaliskuuta 1939 Asimov matkusti Queensiin, jossa järjestettiin tieteiskirjailijoiden tapaaminen, ja tutustui Binderiin, jonka robottitarinoita hän ihaili. Kolme päivää myöhemmin hän alkoi kirjoittaa omaa tarinaansa sympaattisesta ja jalosta robotista. Tarinan nimi oli Robbie, mutta kun hän vihdoin vei sen kustantajalle, tämä kieltäytyi julkaisemasta sitä, koska se hänen mukaansa muistutti liikaa Reyn Helen O'Loy -nimistä romaania.

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Sääntöihin viitataan myös tieteissarjassa Babylon 5: umpikiero psykopoliisi Bester asettaa nimellä Asimov kutsumansa psyykkisen sulun törkeällä tavoin hyväksikäyttämänsä Michael Garibaldin aivoihin: tämä voi vihata ja raivota vapaasti mutta ei pysty vahingoittamaan Besteriä mitenkään. Tosin periksiantamaton Garibaldi alkaa heti etsiä keinoa vapautua lukosta ja saakin itse sarjassa auki jäävän lupauksen Lyta Aleksander -nimiseltä voimatelepaatilta - tosin avun hinta on kova.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.