Robert Redford
Charles Robert Redford Jr. (s. 18. elokuuta 1936 Santa Monica, Kalifornia) on yhdysvaltalainen näyttelijä, elokuvaohjaaja ja tuottaja.
| Robert Redford | |
|---|---|
.jpg) Robert Redford vuonna 2012. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Charles Robert Redford Jr. |
| Syntynyt | 18. elokuuta 1936 Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja |
| Näyttelijä | |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Redford on näytellyt yli viisikymmentä vuotta kestäneellä urallaan kymmenissä elokuvissa, joista tunnetuimpia ovat esimerkiksi Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat (1969), Valtapeli (1972), Parhaat vuotemme (1973), Puhallus (1973) ja Presidentin miehet (1976). Redford on ohjannut yhdeksän elokuvaa, ja hän voitti parhaan ohjauksen Oscarin esikoisohjauksellaan Tavallisia ihmisiä (1980).
Redford tunnetaan näyttelijänä poikamaisen hyvästä ulkonäöstään ja monipuolisista roolitöistään sekä ympäristö- ja poliittisesta aktivismistaan ja indie-elokuvia tukevien Sundance Instituten ja Sundancen elokuvajuhlien perustamisesta.[1]
Varhainen elämä muokkaa
Robert Redford syntyi 18. elokuuta 1936 Santa Monicassa Kaliforniassa. Hänen isänsä oli maitomies ja myöhemmin öljy-yhtiön kirjanpitäjä. Hänen äitinsä harrasti lukemista ja elokuvia. Nuorena Redford oli hyvä juoksija sekä tenniksen ja amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Hänet erotettiin usein työpaikoistaan, ja hänet pidätettiin muutaman kerran pikkurikoksista.[2][3]
Redford valmistui Van Nuysin lukiosta vuonna 1954 ja pääsi Coloradon yliopistoon baseball-stipendillä. Hän ei kuitenkaan menestynyt yliopistossa urheilijana vaan juopotteli ja keskeytti opintonsa tai erotettiin. Sen jälkeen hän muutti Eurooppaan opettelemaan taiteilijaksi. Hän eli Pariisissa opiskelijaelämää ja palasi Yhdysvaltoihin poliittisesti tiedostavampana.[2][3]
Näyttelijän ja ohjaajan ura muokkaa
Redford meni naimisiin vuonna 1958 ja muutti New Yorkiin, missä hän opiskeli suunnittelua Pratt Institutessa ja sen jälkeen teatterialaa American Academy of Dramatic Artsissa. Hän ajatteli alkuun lavastajan ammattia, mutta päätyikin näyttelemiseen jota oli nuorempana halveksinut. Hän esiintyi ensimmäisen kerran Broadwaylla vuoden 1959 komediassa Tall Story. Sitä seurasi uusia teatterirooleja, kunnes hän teki läpimurtonsa pääroolissa Neil Simonin näytelmässä Barefoot in the Park (1963), jonka ohjasi Mike Nichols.[2] Hän näytteli myös siihen perustuvassa Gene Saksin elokuvassa Paljain jaloin puistossa (1967) yhdessä Jane Fondan kanssa, josta tuli Redfordin läpimurto elokuvarooleihin. Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa oli elokuvassa Yön taistelijat (1962), ja hän esiintyi teatterin ohella myös useassa televisioroolissa.[3]
Pian seurasi toinen pääosa menestyselokuvassa Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat (1969). Seuraavissa elokuvissaan Redford valitsi vaativia rooleja, joista erityisen tärkeä oli poliittisessa draamassa Valtapeli (1972).[2]
.jpg)
Vuonna 1973 Redford näytteli kahdessa menestyselokuvassa, Parhaat vuotemme ja Puhallus, joista jälkimmäisestä hän sai ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan Oscar-ehdokkuutensa näyttelijänä. Redfordin seuraavia elokuvia olivat Kultahattu (1974), Korppikotkan kolme päivää (1975) ja Presidentin miehet (1976).[2]
Redfordin ensimmäinen ohjaustyö oli Tavallisia ihmisiä (1980), josta hänelle myönnettiin parhaan ohjauksen Oscar-palkinto. Hän näytteli 1980-luvulla harvakseltaan, esimerkiksi elokuvissa Voittajan paluu (1984) ja Minun Afrikkani (1985). Hän ohjasi elokuvan Milagron niityt (1988).[2]
1990-luvulla Redford ohjasi perhedraaman Ja keskellä virtaa joki (1992) sekä draaman Quiz Show – tupla ja kuitti (1994), josta hän sai parhaan ohjauksen Oscar-ehdokkuuden. Elokuvassa Hevoskuiskaaja (1998) hän toimi ohjaajana, tuottajana ja pääosan esittäjänä. Hänen roolitöitään 1990-luvulla olivat sen lisäksi esimerkiksi elokuvissa Vain yksi yö (1993) ja Aina lähelläsi (1996).[2]
Redfordin ohjaustöitä 2000-luvulla olivat Bagger Vance – viheriön legenda (2000), Lions for Lambs (2007), Salaliittolainen (2010) ja The Company You Keep – Ikuiset liittolaiset (2012).[2] Niiden jälkeen hän on näytellyt esimerkiksi elokuvissa All Is Lost (2013), Captain America: The Winter Soldier (2014), A Walk in the Woods (2015), Truth (2015), Pete’s Dragon (2016) ja Our Souls at Night (2017).[1] Marraskuussa 2016 Redford kertoi aikovansa lopettaa näyttelemisen mutta jatkavansa vielä ohjaajana.[4] Hän kertoi vuonna 2018 roolinsa elokuvassa The Old Man & the Gun (2018) jäävän hyvin todennäköisesti hänen viimeiseksi näyttelijätyökseen.[5]
Muu toiminta muokkaa
Noustuaan elokuvatähdeksi 1970-luvun alussa Redford puhui julkisesti Utahin ympäristön puolesta, sillä hän omisti siellä paljon maata.[2]
Redford perusti 1980-luvun alussa Sundance Instituten auttamaan ja tukemaan independent-elokuvantekijöitä. Siihen liittyvistä elokuvajuhlista tuli indie-elokuvan tärkein festivaali vuosikymmenien ajaksi.[2]
Tunnustuksia muokkaa
Parhaan ohjauksen Oscar-palkintonsa lisäksi Redford on saanut kunnia-Oscarin vuonna 2002.[1] Redfordille myönnettiin vuonna 2016 Yhdysvaltain korkein siviileille myönnettävä kunniamerkki, Presidentin vapaudenmitali.[6]
Yksityiselämä muokkaa
Redford on ollut kahdesti naimisissa. Hänen vuonna 1958 solmimansa avioliitto Lola Van Wagenenin kanssa päättyi eroon vuonna 1985. He saivat neljä yhteistä lasta: Scott (k. vauvana 1959), Shauna, James (k. 2020) ja Amy. Heinäkuussa 2009 Redford avioitui saksalaisen taidemaalari Sibylle Szaggarsin kanssa.[2][7][8]
Filmografia muokkaa
Näyttelijänä muokkaa
- Yön taistelijat (War Hunt, 1962)
- Tilanne toivoton mutta ei vakava (Situation Hopeless... But Not Serious, 1965)
- Pop-tyttö (Inside Daisy Clover, 1965)
- Armottomat (The Chase, 1966)
- Tyttö oli jokaisen (This Property Is Condemned, 1966)
- Paljain jaloin puistossa (Barefoot in the Park, 1967)
- Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat (Butch Cassidy and the Sundance Kid, 1969)
- Taistelu sekunneista (Downhill Racer, 1969)
- Tapan sinut, Willie Boy (Tell Them Willie Boy Is Here, 1969)
- Iso pärinä ja pikku pärinä (Little Fauss and Big Halsy, 1970)
- Kuuma kivi (The Hot Rock, 1972)
- Valtapeli (The Candidate, 1972)
- Silmä silmästä (Jeremiah Johnson, 1972)
- Parhaat vuotemme (The Way We Were, 1973)
- Puhallus (The Sting, 1973)
- Kultahattu (The Great Gatsby, 1974)
- Suuri Waldo Pepper – hurjapäinen lentäjä (The Great Waldo Pepper, 1975)
- Korppikotkan kolme päivää (Three Days of the Condor, 1975)
- Presidentin miehet (All the President's Men, 1976)
- Yksi silta liikaa (A Bridge Too Far, 1977)
- Valaistu ratsumies (The Electric Horseman, 1979)
- Brubaker – kiveäkin kovempi (Brubaker, 1980)
- Voittajan paluu (The Natural, 1984)
- Minun Afrikkani (Out of Africa, 1985)
- Vaaralliset yhdessä (Legal Eagles, 1986)
- Havanna (Havana, 1990)
- Sneakers (1992)
- Ja keskellä virtaa joki (A River Runs Through It, 1992, kertojaääni)
- Vain yksi yö (Indecent Proposal, 1993)
- Aina lähelläsi (Up Close & Personal, 1996)
- Hevoskuiskaaja (The Horse Whisperer, 1998)
- Viimeinen linnoitus (The Last Castle, 2001)
- Spy Game (2001)
- The Clearing (2004)
- Kesken jäänyt elämä (An Unfinished Life, 2005)
- Lions for Lambs (2007)
- The Company You Keep – Ikuiset liittolaiset (2012)
- All Is Lost (2013)
- Captain America: The Return of the First Avenger (2014)
- A Walk in the Woods (2015)
- Truth (2015)
- Pete ja lohikäärme Elliott (2016)
- Our Souls at Night (2017)
- Avengers: Endgame (2019)
Ohjaajana muokkaa
- Tavallisia ihmisiä (Ordinary People, 1980)
- Milagron niityt (The Milagro Beanfield War, 1988)
- Ja keskellä virtaa joki (A River Runs Through It, 1992)
- Quiz Show – tupla ja kuitti (Quiz Show, 1994)
- Hevoskuiskaaja (The Horse Whisperer, 1998)
- Bagger Vance – viheriön legenda (The Legend of Bagger Vance, 2000)
- Lions for Lambs (2007)
- Salaliittolainen (The Conspirator, 2010)
- The Company You Keep – Ikuiset liittolaiset (2012)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Robert Redford Encyclopædia Britannica. Viitattu 7.2.2018.
- ↑ a b c d e f g h i j k Robert Redford Biography Biography.com. A+E Television Networks, LLC. Viitattu 7.2.2018.
- ↑ a b c Michener, Charles: Robert Redford. vaalea, komea, tuottoisa amerikkalainen filmitähti. (Newsweekistä suomennettu kokosivun artikkeli.) Helsingin Sanomat, 24.2.1974, s. 16. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Aalto-Setälä, Julia: Robert Redford, 80, aikoo jättää näyttelemisen Iltalehti. 13.11.2016. Viitattu 13.11.2016.
- ↑ Robert Redford lopettaa näyttelijänuransa – tällainen on Hollywood-legendan viimeinen roolityö Ilta-Sanomat. 7.8.2018. Viitattu 7.8.2018.
- ↑ Springsteen, De Niro saavat USA:n presidentin mitalin Iltalehti. 17.11.2016. Viitattu 17.11.2016.
- ↑ Robert Redford Weds Artist in Germany People.com. 15.7.2009. Time Inc.. Viitattu 6.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Hollywood-legenda Robert Redfordin suunnaton suru: James-poika kuoli syöpään Ilta-Sanomat. 20.10.2020. Viitattu 21.10.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
- Robert Redford Internet Movie Databasessa. (englanniksi)