Robert Opel (23. lokakuuta 19397. heinäkuuta 1979) oli yhdysvaltalainen valokuvaaja ja taidegallerian omistaja, joka tunnetaan tekemästään viuhahduksesta vuoden 1974 Oscar-gaalassa.

Opel pääsi backstagelle lehtimiehenä esiintyen ja juoksi alasti gaalan juontaja David Nivenin ohi näyttäen sormillaan voitonmerkkiä, kun Niven oli pyytämässä lavalle Elizabeth Tayloria. Tämän jälkeen Niven vitsaili yleisölle, että on kiehtovaa ajatella viuhahduksen tehneen miehen saavan elämänsä ainoat naurut riisuutumalla ja paljastamalla vajavaisuutensa. Myöhemmin on tuotu esille evidenssiä, jonka mukaan viuhahdus olisi ollut gaalan tuottajan, Jack Healy Jr.:n avustama tempaus. Tapaus toi Opelin julkisuuteen .[1]

Viuhahduksen tapahtuessa Opel oli 34-vuotias. Hän oli Los Angelesin hippien keskuudessa tunnetuimpia henkilöitä, ja hänestä tuli homojen vapautusliikkeen avainhahmoja 1970-luvun lopulla. Viuhahduksen myötä hän sai jonkinlaista katu-uskottavuutta taidepiireissä. Viuhahtelun Opel oli aloittanut muutamia kuukausia ennen vuoden 1974 Oscar-gaalaa. Hän oli esiintynyt alasti Los Angelesin kunnanvaltuuston kokouksissa protestoidakseen suunniteltuja kaupungin uimarantoja koskenutta alastomuuskieltoa vastaan. Opel oli pidätetty yhden kunnanvaltuustossa esiintymisensä jälkeen, jolloin hän esiintyi oikeudessa Setä Samuliksi pukeutuneena. Tuomiona oli neljä kuukautta vankeutta, joka muutettiin myöhemmin ehdonalaiseksi. Tuona vuonna Opel työskenteli freelancer-valokuvaajana The Advocate -nimiselle homojen lehdelle. [1]

Opel eli suurimman osan 1970-luvusta San Franciscossa, jossa hän koki olevansa paikallisen poliisin ahdistelema saatuaan poliisilta yli sata sakkolappua erilaisista rikkeistä. Vuoden 1978 maaliskuussa Opel avasi "Fey-Way Studios" nimisen homotaiteen gallerian San Franciscon Howard Streetille. Kyseessä oli ensimmäinen vain homotaiteeseen erikoistunut näyttelytila. Opelin galleriassa oli muiden näyttelyiden ohella myös Tom of Finlandin ensimmäinen Yhdysvaltojen näyttely. Perinteisten kuvataiteen muotojen lisäksi Opel teki myös kokeellisia elokuvia sekä performanssitaidetta. Hänen asemansa Yhdysvaltojen homotaide-scenessä oli 1970-luvun lopulla kasvanut huomattavaksi. Opelin mukaan hänen kaikissa töissään oli vahva poliittinen viesti. Hän näki mielestään poliittisesti motivoitunutta seksuaalista syrjintää kaikkialla ja halusi ihmisten olevan seksuaalisesti absoluuttisen vapaita.

Opel murhattiin vuoden 1979 heinäkuussa, kun hänen näyttelyynsä murtauduttiin yöllä. Murtautujat olivat huumekauppiaita, joille Opel oli velkaa rahaa. Ryöstösaaliina tuli viisi dollaria sekä kamera. Ryöstäjät saivat rikoksestaan elinkautistuomiot.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Yes, They Called Him the Streak 3.6.2007. WFMU. Viitattu 5.1.2008. (englanniksi)