Robert Maxwell
Ian Robert Maxwell (10. kesäkuuta 1923 – 5. marraskuuta 1991) oli tšekkoslovakialaissyntyinen brittiläinen mediakeisari ja parlamentaarikko. Maxwell perusti laajan kustannusyhtymän, joka kaatui Maxwellin kuoleman jälkeen paljastuneisiin talousimperiumin ylläpitämiseksi tehtyihin taloudellisiin väärinkäytöksiin, kuten eläkerahojen väärinkäyttöön.[1]
Varhainen elämä muokkaa
Robert Maxwell syntyi Ján Ludvík Hoch -nimisenä köyhään jiddišinkieliseen ortodoksijuutalaisperheeseen Slatinské Dolyn pikkukaupungissa Karpato-Ruteniassa. Se oli toista maailmansotaa edeltäneen Tšekkoslovakian itäisintä provinssia ja on nykyään osa Slatina-Dolya Ukrainassa). Maxwell saapui 17-vuotiaana sotaa pakoon Britanniaan vuonna 1940. Hän liittyi brittiarmeijan pioneerijoukkoihin 1941 ja osallistui taisteluihin kersanttina Normandiassa. Sodan viimeisenä vuonna hänet ylennettiin kapteeniksi, ja tammikuussa 1945 hänelle myönnettiin Military Cross -kunniamerkki. Samana vuonna hän ampui saksalaisen kaupungin pormestarin, kaupungin jota hänen yksikkönsä yritti vallata.[2] Tuona aikana hän muutti nimeään useaan otteeseen, kunnes päätyi Ian Robert Maxwelliin.
Kustantajana muokkaa
Sodan jälkeen Maxwell työskenteli ensiksi brittien sotilasjohdon lehdistösensorina liittoutuneiden miehitysvyöhykkeellä Länsi-Berliinissä. Myöhemmin hän käytti liiketoimissaan hyväksi suhteitaan miehitysviranomaisiin tullakseen tieteellisiä julkaisuja kustantavan Springer Verlagin Britannian ja Yhdysvaltojen jakelijaksi. Vuonna 1951 hän osti Springer Verlagilta pienen oppikirjoja julkaisevan Pergamon Press Limitedin (PPL) ja ryhtyi kustantajaksi. Hänen johdollaan Pergamonista kasvoi merkittävä kustannustalo. 1960-luvulle tultaessa Maxwell oli rikas mies, vaikka edusti julkisuudessa nuoruudessaan omaksumaansa sosialismia.
Maxwell oli pitkään tavoitellut päivittäin ilmestyvän sanomalehden ostoa poliittisen vaikutusvaltansa kasvattamiseksi. Vuonna 1969 hänen arkkikilpailijansa Rupert Murdoch esti News of the Worldin oston, ja Maxwell syytti kilpailijaansa ”viidakon lakien käytöstä” lehden hankkimisessa.
Vuonna 1970 Maxwell perusti Maxwell Foundationin Liechtensteinin veroparatiisiin. Tuon tyyppisen yrityksen tarvitsi julkaista vain vähän tietoa toiminnastaan, mikä sopi Maxwellin liiketoimintamenetelmiin.
1980-luvulle tultaessa Maxwellin lukuisten yritysten omistuksiin kuuluivat Daily Mirror, Sunday Mirror, Scottish Daily Record ja Sunday Mail sekä useita muita sanomalehtiä, Pergamon Press, Nimbus Records, Collierin kirjat, Maxwell Directories, Prentice Hall Information Services, yhdysvaltalainen Macmillan-kustantamo ja Berlitzin kielikoulut. Hän omisti myös osan Euroopan MTV:stä ja muuta televisioalaa, Maxwell Cable TV:n ja Maxwell Entertainmentin.
Muu toiminta muokkaa
Vuonna 1964 Maxwell valittiin Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneeseen työväenpuolueen edustajaksi. Hän toimi Buckinghamin vaalipiirin edustajana vuoteen 1970, jolloin hän menetti paikan konservatiivien William Benyonille.
Maxwell oli myös jalkapalloklubi Oxford United FC:n puheenjohtaja. Hän pelasti seuran konkurssilta ja johti sen Englannin liigacupin voittoon 1986.
Vaikeudet liiketoimissa muokkaa
Maxwellin velkaantuneisuudesta ja epärehellisistä liiketoimista oli vuosia pyörinyt huhuja. Hänen rahoituspohjansa oli kuitenkin vahva ja hänellä oli hyviä asianajajia, mikä hillitsi potentiaalisia kriitikkoja mahdollisesti kalliiksi käyvien herjausoikeudenkäyntien korvauksien välttämiseksi.
Oli näyttöä siitä, että Maxwellin talousimperiumi rakentui velalle ja petokselle. Hän oli ”lainannut” miljoonia Englannin puntia yritystensä eläkerahastoilta tukeakseen yritystensä taloudellista asemaa. Tuohon aikaan kyseessä oli kuitenkin melko yleinen eikä laiton käytäntö. 1980-luvun lopulla hän osti ja myi yrityksiä ripeään tahtiin ilmeisesti peittääkseen toimintansa kestämättömän pohjan. Vuonna 1990 hän käynnisti kunnianhimoisen suunnitelman: ylikansallisen sanomalehden The Europeanin. Seuraavana vuonna hän joutui myymään Pergamon Pressin ja Maxwell Directoriesin Elsevierille 440 miljoonalla Englannin punnalla velkojensa maksamiseksi, mutta hän käytti kuitenkin osan myyntituloistaan New York Daily Newsin ostamiseksi.
Vuoden 1990 lopulla tutkivat journalistit, lähinnä Murdochin lehdet, tutkivat Maxellin yritysten eläkerahaston manipulointia. Toukokuussa 1991 Maxwellin yritysten ja eläkerahaston ilmoitettiin jättäneen noudattamatta pakollisia raportointivelvollisuuksia. Hänen yritystensä työntekijät valittivat Britanniassa ja Yhdysvalloissa säätelyviranomaisille yrityksen eläkerahaston väärinkäytöstä. Vähän ennen kuolemaansa Maxwell yritti erilaisilla osakejärjestelyillä parantaa taloudellista asemaansa.
Kuolema muokkaa
Maxwellin oletetaan pudonneen mereen 5. marraskuuta 1991, 68-vuotiaana, Kanariansaarten ohi kulkeneelta loistojahdiltaan Lady Ghislainelta. Hänen ruumiinsa löydettiin kellumasta Atlantilla. Maxwell haudattiin Jerusalemin Öljymäelle. Virallinen kuolinsyy oli hukkumisonnettomuus, vaikka joidenkin mielestä kyseessä saattoi olla itsemurha tai murha. Maxwellin on myös väitetty olleen Mossadin agentti tai joutuneen sen surmaamaksi. Tätä teoriaa vahvisti entinen Mossadin agentti Victor Ostrovsky kirjassaan The Other Side of Deception (Harper, 1994). Vuonna 2006 kävi ilmi, että Maxwellia tutkittiin ennen kuolemaansa mahdollisista sotarikoksista Saksassa 1945, mikä tuki spekulaatioita itsemurhasta.[2]
Maxwellin kuoleman jälkeen alkoi hänen liiketoimiaan koskeneiden paljastusten vyöry. Kävi ilmi, että hän oli ilman asianmukaisia valtuuksia käyttänyt satoja miljoonia puntia yhtiöidensä eläkerahastojen varoja yritysvelkojensa maksamiseen, hurjiin yritysvaltauksiin ja tuhlaavaiseen elämäntyyliin. Tuhannet Maxwellin työntekijät menettivät eläkerahansa.
Maxwellin yritykset hakivat velkajärjestelyä 1992. Hänen poikansa Kevin ja Ian Maxwell julistettiin konkurssiin 400 miljoonan punnan veloilla.
Maxwellin tytär on perijätär Ghislaine Maxwell, joka tuli myöhemmin tunnetuksi yhteyksistään yhdysvaltalaisen Jeffrey Epsteinin seksirikoksiin.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ The pensioners’ tale BBC News. 29.3.2001. (englanniksi)
- ↑ a b War crimes police tracked Maxwell BBC News. 10.3.2006. (englanniksi)
- ↑ Pipsa Havula: Seurapiirijulkimo Ghislaine Maxwellin perheellä synkkä historia: Isä kuoli mystisissä olosuhteissa, veljet joutuivat vastaamaan koviin syytteisiin Ilta-Sanomat 4.7.2020. Viitattu 21.3.2021.
