Rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen on valtioiden välinen menettely, jolla luovutetaan vieraan maan pyynnöstä henkilö, jota epäillään tai syytetään rikoksesta tai joka on tuomittu rangaistukseen. Luovuttaminen voi tapahtua ilman ennalta tehtyä valtioiden välistä sopimusta, mutta yleensä luovutukset perustuvat tehtyyn kahdenväliseen tai laajempaan sopimukseen.
.jpg)
Suomi on osallisena useissa eri luovutussopimuksissa. Euroopan unionin jäsenmaiden kesken luovutusasiat hoidetaan Eurooppalaisen pidätysmääräyksen avulla. Vastaava yksinkertaistettu järjestely on myös Pohjoismaiden välillä.
Kansallisesti luovuttamista Suomesta säädellään rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetussa laissa. Laki sisältää sekä luovuttamista Suomeen että Suomesta tapahtuvaa luovuttamista koskevia säännöksiä. Vieraan valtion velvollisuus luovuttaa ja siellä noudatettavat muodot ja menettelyt määräytyvät kansainvälisten sopimusten ja vieraan valtion lain mukaisesti.
Suomi voi luovuttaa rikoksesta epäillyn tai siitä tuomitun henkilön vieraaseen valtioon kansallisen lakinsa nojalla ilman kansainvälisoikeudellisen velvoitteen olemassaoloa. Tällöin luovuttaminen on kuitenkin harkinnanvaraista.
Luovuttaminen edellyttää tiettyjen vähimmäisedellytysten täyttymistä. Tällaisia ovat esimerkiksi epäillyn rikoksen vakavuusasteeseen tai tuomitun rangaistuksen pituuteen ja kaksoisrangaistavuuteen liittyvät seikat.
Kaksoisrangaistavuutta koskeva vaatimus edellyttää teon olevan säädetty rangaistavaksi kummassakin valtiossa. Yleensä edellytetään lisäksi, että teosta tuomittava enimmäisrangaistus on kummassakin valtiossa vähintään yksi vuosi vankeutta. Pyydettäessä luovuttamista vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa varten tuomitun rangaistuksen tulee olla vähintään neljä kuukautta vankeutta teosta, joka olisi rangaistava myös sen valtion lain mukaan, jolta luovuttamista pyydetään.
Luovuttamisen esteet liittyvät muun muassa omien kansalaisten luovuttamiseen, poliittisiin rikoksiin, sekä inhimillisiin olosuhteisiin. Suomi ei luovuta omia kansalaisiaan kuin tietyin ehdoin Euroopan unionin jäsenvaltioon sekä rajoitetusti pohjoismaihin.
Lähteet muokkaa
- Oikeusministeriö:Rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen
- Laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta
- Laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä
- Laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä