Rikkikääpä
Rikkikääpä (Laetiporus sulphureus) on rikkikääpien sukuun kuuluva kääpälaji. Yksivuotinen ja suurikokoinen kääpäryhmä muodostuu useista, limittäin päällekkäin olevista lakeista. Lakkien yläpinta on aaltomainen ja rikinkeltainen. Rikkikäävän alapuoli on kirkkaankeltainen. Kellanvalkoinen malto on juustomaista ja helposti lohkeavaa, mutta kuivuessaan liitumaista. Syksyllä rikkikääpä on haalistunut jo valkoiseksi ja se murenee paloiksi. Kääpä on lähinnä tammen ruskolahottaja. Sitä esiintyy myös muillakin puilla, kuten hopeapajuilla. Suomessa rikkikääpää tavataan lähinnä Etelä-Suomessa. Pohjoisin löytö on tehty Kuopiosta. Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[2]
| Rikkikääpä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricmycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Fomitopsidaceae |
| Suku: | Rikkikäävät Laetiporus |
| Laji: | sulphureus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Pohjois-Amerikassa rikkikääpää pidetään hyvänä ruokasienenä,[2] joka maistuu kanalta. Se on myös kypsennettävä kanan tapaan ennen syömistä.lähde? Toisten mukaan se voi aiheuttaa vatsakipuja varsinkin alkoholin kanssa nautittuna[2].
Lähteet muokkaa
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 16.8.2008.
- ↑ a b c Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 361. Kasvimuseo & WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.