Peltoukonnauris
Peltoukonnauris (Erysimum cheiranthoides) on yksivuotinen, keltakukkainen ristikukkaiskasvi.[1]
| Peltoukonnauris | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Brassicales |
| Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
| Suku: | Ukonnauriit Erysimum |
| Laji: | cheiranthoides |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Erysimum cheiranthoides |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Peltoukonnauris on pystyasentoinen ruohovartinen kasvi, joka kasvaa 30–60 cm korkeaksi. Lehdet ovat pitkulaiset ja lievästi hammaslaitaiset. Keltaiset neliterälehtiset kukat ovat halkaisijaltaan 4–8 mm, kasvin latvassa, ne aukeavat alhaalta ylöspäin. Kukkien kuihduttua niiden tilalle tulee pitkulainen särmikäs lituhedelmä. Peltoukonnauriista tavataan Suomessa kahta alalajia eli yksivuotista rikkaukonnaurista (Erysimum cheiranthoides subsp. cheiranthoides) ja kaksivuotista nurmiukonnaurista (Erysimum cheiranthoides subsp. altum).
Peltoukonnauris kukkii heinä-elokuussa.
Levinneisyys muokkaa
Peltoukonnauris on yleinen lähes koko Euroopassa. Se on kuitenkin harvinainen arktisilla alueilla pohjoisessa, mereisimmillä alueilla Norjassa, Britteinsaarten pohjois- ja länsiosissa ja Islannissa, sekä toisaalta välimerenkasvillisuuden alueella etelässä. Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa sitä esiintyy laajalti samalla ilmastovyöhykkeellä kuin Euroopassa.[2]
Suomessa peltoukonnauris esiintyy koko maassa ja on yleinen Etelä-Lappiin saakka. Etelä- ja Keski-Suomessa se on muinaistulokas, Keski- ja Pohjois-Lapissa uustulokas.[3][4]
Muuta muokkaa
Peltoukonnauris on rikkakasvi.
Lähteet muokkaa
- ↑ Tunnistuskuvat: Peltoukonnauris Farmit Website Oy. Arkistoitu 23.10.2007. Viitattu 24.7.2007.
- ↑ Anderberg, Arne: Erysimum cheiranthoides (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.8.2008. (ruotsiksi)
- ↑ Hämet-Ahti, Leena et al.: Retkeilykasvio, s. 148. 3. painos. Helsinki: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 1986. ISBN 951-9381-14-7.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009: Levinneisyyskartat (Peltoukonnauris Erysimum cheiranthoides) Kasviatlas 2009. 2010. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 8.4.2011.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kasviatlas 2022: Peltoukonnauriin levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Peltoukonnauris (Erysimum cheiranthoides)
- Luontoportti: Peltoukonnauris (Erysimum cheiranthoides)
- ITIS: Erysimum cheiranthoides (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Erysimum cheiranthoides (englanniksi)
- Flora of China: Erysimum cheiranthoides (englanniksi)