Riisipeippo
Riisipeippo[3] eli vanhalta nimeltään riisilintu[4] (Lonchura oryzivora) on loistopeippojen heimoon kuuluva varpuslintu. Se on yleinen lemmikkilintu, joka on alun perin kotoisin Indonesian Sundasaarilta. Ihmisen mukana se on levinnyt muuallekin Aasiaan, Afrikkaan, Australiaan ja Amerikkaan. Viime aikoina riisipeipot ovat vähentyneet alkuperäisellä elinalueellaan ja ainakin osittain myös istutusalueilla. Indonesiassa riisipeippoa on pidetty riisisatoa verottavana tuholaisena.
| Riisipeippo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Loistopeipot Estrildidae |
| Suku: | Manikit Lonchura |
| Laji: | oryzivora |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lonchura oryzivora |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Riisipeipon luontainen levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Riisipeipon ruumiinpituus on 12[4]–16 senttiä.[5] Luonnonvaraisten riisipeippojen väritys on pääosin sinertävänharmaa,[4] mutta kupu on vaaleanpunainen ja pyrstön seutu valkoinen.[5] Pää, kurkku, yläperä ja pyrstö ovat mustat. Pään molemmilla sivuilla on valkoinen korvalaikku.[6][7][4] Jykevä nokka on vaaleita leikkuureunoja lukuun ottamatta kirkkaan vaaleanpunainen.[5][8][9] Silmät ovat tummanpunaiset ja niiden ympärillä on kapea punainen rengas.[8][7] Jalat ovat vaaleanpunaiset.[8] Riisipeipoista on jalostettu useita eri värimuunnoksia. Luonnonmuodon lisäksi siitä on muun muassa kirjavia, valkoisia ja kanelinruskeita muotoja.[4]
Nuoret linnut ovat ruskehtavia. Niiden päälaki ja pyrstö ovat tummat ja korvalaikku haalea. Vatsapuoli on vaalean ruskeankeltainen ja rinta juovikas.[10]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Riisipeipon alkuperäistä levinneisyysaluetta ovat Indonesian saaret Jaava, Bali ja todennäköisesti myös Madura.[11] Ihmisten mukana laji on levinnyt vieraslajiksi myös muualle maailmaan. Aasiassa se elää kotisaartensa lisäksi myös Joulusaarella, Baweanilla, Sumatralla, Borneolla, Sulawesillä, Lombokilla, Sumbawalla,[12] Molukeilla, Filippiineillä, Malakan niemimaalla, Thaimaassa, Myanmarissa,[11] Vietnamissa, Kaakkois-Kiinassa, Taiwanissa, Japanissa, Intiassa, Sri Lankassa.[12]
Afrikassa riisipeippo on levinnyt Seychelleille ja Tansaniaan, jossa se on elää mantereen lisäksi myös Pemballa ja Sansibarissa. Muita esiintymisalueita on Kookossaarilla, Saint Helenalla, Venezuelassa, Kolumbiassa, Puerto Ricossa, Floridassa, Havaijilla ja Fidžillä. Singaporeen, Mauritiukselle, Komoreille, Australiaan ja mahdollisesti Uuteen-Seelantiin muodostuneet kannat ovat jo hävinneet.[11][12]
Riisipeippo elää monenlaisissa ympäristöissä. Sitä tavataan viljelyksillä, avoimissa metsissä, kaupungeissa, kylissä, puusavanneilla, rantametsissä ja mangrovemetsissä.[5] Yleensä riisipeipot elävät alle 500 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta paikoin niitä esiintyy jopa 1 500 metrin korkeudessa. Riisipeippoja esiintyy erityisesti riisinviljelyalueilla. Aikaisemmin se oli Jaavan ja Balin yleisimpiä kaupunkilintuja.[9]
Elintavat muokkaa
Riisipeippo on parvilintu, joka voi kerääntyä satojen lintujen parviin. Kaupungeissa parvet käyttävät lepopaikkoinaan pitkiä puita ja palmuja, maaseudulla puolestaan pensaita, ruokoja ja sokeriruokoja.[5] Ainakin kesyillä riisipeipoilla on usein tapana yöpyä itseään selvästi suurempien lintujen seurassa. Tällöin ne hakeutuvat tällaisen linnun, kuten turturikyyhkyn, luokse ja asettautuvat sitä vasten yrittäen ryömiä kyyhkyn jalkojen väliin. Riisipeipot pyrkivät jopa hautovan linnun alle, ja tiedetäänpä niiden jopa yöpyneen turturikyyhkyn selässä.[4]
Riisipeipon pariside on voimakas. Puolisot jakavat yöpymispaikkansa ja tavatessaan tervehtivät toisiaan. Mikäli toisistaan erotetut puolisot yhdistetään uudelleen, ne käyvät läpi monimutkaiset menot. Aluksi ne kumartelevat samalla laulaen. Sitten ne asettuvat kyljittäin, minkä jälkeen kumpikin kääntyy vuorotellen sivuittain ja painaa päänsä puolison pään päälle. Rituaalin lopuksi riisipeipot vielä kumartelevat ja pysyttelevät vielä jonkin aikaa lähellä toisiaan.[4]
Riisipeippokoiraan laulu on huilumaista tai joskus viheltelevää. Laulun kulku on yksilöllistä. Riisipeippopari laulaa yhdessä soidinmenojen yhteydessä tai menettäessään keskinäisen näköyhteyden. Soitimen alussa koiras kumartuu selkä kyömyssä hyppien ylös ja alas, viuhtoen nokkaa puolelta toiselle ja heiluttaen pyrstöään odottelevaa naarasta kohti, jota lähestyessään se alkaa laulaa. Toisinaan myös naaras alkaa pomppia ja kumarrella, ennen kuin se kyyristyy pyrstöään värisyttäen. Mikäli naaras ei pidä koiraan lähentymisyrityksistä, se voi painaa päänsä koiraan pään alle kuten tapaamismenoissa, tai jopa hyökätä kosijan kimppuun lyömällä sitä nokallaan.[4]
Jaavan ja Balin riisipeippojen pääravintoa on riisi, mutta se syö myös erilaisia siemeniä, kukkakasveja, pieniä hedelmiä ja satunnaisesti hyönteisiä.[6][5] Huhti-lokakuussa, jolloin riisipellot ovat veden vallassa, riisipeipot asettuvat pareittain tai pieninä parvina puutarhoihin tai kylien lähellä oleviin tiheikköihin. Tähän aikaan ne syövät siemeniä, pieniä hedelmiä ja luultavasti myös hyönteisiä ja matoja. Heti kun riisintähkät ovat kypsyneet, riisipeippoparvet palaavat pelloille. Paikalliset asukkaat yrittävät karkottaa lintuja riisivainioilta kaikin mahdollisin keinoin, kuten naruista riippuvin linnunpelätein, joita vartiovuorossa oleva henkilö ryhtyy heiluttelemaan heti kun havaitsee lähestyvän riisipeippoparven. Sadonkorjuun jälkeen riisipeipot viipyvät pelloilla vielä marraskuun loppuun saakka syömässä keräämättä jääneitä tähkiä ja sänkipellolla kasvavien rikkakasvien siemeniä.[6]
Pesintä muokkaa
Jaavassa ja Balissa riisipeippojen lisääntymiskausi on helmi-elokuussa, ja sen huipun ajoittuu huhti-toukokuuhun.[5] Pesä rakennetaan katon alle, talojen räystäille, pensaisiin, puun oksalle tai usein myös loiskiertokasvin lehvästöön.[6][5][4] Pesät ovat löyhästi rakennettuja[5] ja niiden muoto vaihtelee. Puissa olevat pesät ovat hyvin suuria ja ne on kudottu lähes puolipallon muotoisiksi. Loiskasvien seassa olevat pesät ovat taas pienempiä ja erimuotoisia.[6] Pesän rakennusmateriaali koostuu heinistä ja muista pitkistä, taipuisista ja tukevista kasvisaineksista. Pallon sisällä oleva kammio vuorataan untuvilla. Rakennusvastuu on koiraalla. Naaras kyllä seuraa kumppaniaan pesäainesten keräämisretkille, mutta auttaa vasta viimeistelyvaiheessa, jolloin se kerää vuorausuntuvia.[4] Naaras munii kerralla yleensä 3–4 puhtaanvalkoista munaa, mutta suurempiakin, 7–8 munan pesiä on tavattu.[5][6] Munat ovat puhtaanvalkoisia ja kiiltäviä.[6] Haudontaan ja poikasten ruokintaan osallistuvat molemmat vanhemmat. Ne hautovat 20–30 minuutin vuoroissa. Poikaset kuoriutuvat noin kahden viikon haudonnan jälkeen, ja ovat alkuun täysin alastomia.[4] Poikaset pysyvät pesässä lähes kuukauden ajan, ennen kuin jättävät sen. Vanhemmat ruokkivat niitä vielä 2–3 viikkoa tämän jälkeenkin. Riisipeippo saa aikuisen yksilön höyhenpuvun vasta usean kuukauden päästä.[13]
Taksonomia muokkaa
Carl von Linné kuvasi riisipeipon nimellä Loxia oryzivora.[12] Nykyään se sijoitetaan Lonchura-sukuun. Laji tunnetaan myös tieteellisellä nimellä Padda oryzivora, jonka sanatarkka suomennos on ”riisipellon riisinsyöjä”[4]. Muun muassa Integrated Taxonomic Information System-tietokanta käyttää tätä nimeä ja lukee Padda-sukuun myös timorinriisipeipon,[14] joka on ilmeisesti riisipeipon lähin sukulaislaji.[12] Birdlife Suomi luokittelee lajin kuitenkin manikkien (Lonchura) sukuun.[3]
Riisipeippo ja ihminen muokkaa
Kesyt riisipeipon muunnokset ovat helppohoitoisia ja lisääntyvät hyvin vankeudessa. Niiden laulu on varsin yksitoikkoista, mutta lajin suosio on perustunutkin sen kauniiseen höyhenpukuun.[6] Vankeudessa se syö yksinomaan riisiä, jos sitä vain on tarjolla. Ravintovalikoimaan kelpaavat kuitenkin myös muunlaiset siemenet, kuten hirssi ja kanarianheinän siemenet, sekä lisäravintona vihreät kasvikset ja jauhopukin toukat sekä termiitit. Ruokavalio riippuu olosuhteista ja lisääntymiskierron vaiheesta.[4]
Uhat ja suojelu muokkaa
Riisipeippo oli Jaavalla ja Balilla aiemmin yleinen ja laajalle levinnyt. Sitä pidettiin aiemmin riisisatoa verottavana tuholaisena. Nykyisin kannat ovat romahtaneet ja alkuperäisellä levinneisyysalueella elää enää arviolta 1 500 – 3 750 riisipeippoa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee riisipeipon erittäin uhanalaiseksi lajiksi.[2] Enemmistö jäljelle jääneistä linnuista elää Itä-Jaavalla ja Balilla. Suurin syy taantumiseen on riisipeippojen pyynti häkkilinnuiksi. Lajin voimakas parvivietti etenkin lepopaikoilla tekee riisipeipot erityisen alttiiksi jäämään häkkilinnunpyytäjien saaliiksi suurella joukolla. Pyydystettyjä riisipeippoja on pyydetty kaupattaviksi sekä Indonesiaan että ulkomaille. Häkkilintupyynti on hävittänyt myös Kaakkois-Aasiaan muodostuneita, karanneista lemmikkilinnuista peräisin olevia riisipeippokantoja. Kaikkein kiihkeintä pyynti oli 1960- ja 1970-luvuilla.[9][5]
Lajin taantumista on vauhdittanut tuholaismyrkkyjen käyttö ja viljelytuhoista johtuva vaino. Viljelyalueiden lajina riisipeippo on myös altis viljelytapojen muutoksille. Lisäksi lajin elinalueita supistaa vierasperäinen Imperata cylindrical-heinä. Mahdollisesti riisipeipot joutuvat myös kilpailemaan vierasperäisen pikkuvarpusen kanssa, joka saapui sen alkuperäiselle elinalueelle vasta hiljattain.[9][5]
Riisipeippo kuuluu lajien kansainvälistä kauppaa rajoittavan CITES-sopimuksen liitteeseen II. Vankeudessa elävien lintujen tarhaaminen puolestaan vähentää paineita pyydystää uusia peippoja luonnosta. Riisipeippo elää muutamalla suojelualueella. Jaavassa sitä tavataan Cikepuhin luonnonsuojelualueella sekä Baluranin ja Meru Betirin kansallispuistoissa. Balissa riisipeippo kuuluu Bali Baratin kansallispuiston linnustoon.[9][5]
Lähteet muokkaa
- ↑ {{{taksoni}}} IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b BirdLife International: Lonchura oryzivora The IUCN Red List of Threatened Species. 2018. IUCN. Viitattu 8.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b BirdLife Suomi - Maailman lintujen suomenkieliset nimet (Arkistoitu – Internet Archive) 2006
- ↑ a b c d e f g h i j k l m (toim.) Koivisto, Ilkka; Kangasniemi, Kaija; Lokki, Juhani: Kodin suuri eläinkirja 8 : Ras-Ski, s. 66. Weilin + Göös, 1981. ISBN 951-35-1711-X.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m ARKive: Java sparrow - Padda oryzivora - Information - ARKive 2008. Wildscreen. Arkistoitu 31.12.2010. Viitattu 2.1.2011.
- ↑ a b c d e f g h Tuulikki Lahti, Kalevi K. Malmström, Marja Martin ja Kari Tuominen: ZOO Suuri eläinkirja 4, s. 479. WSOY, 1979. ISBN 951-0-08249-X.
- ↑ a b Steven L. Hilty,Rodolphe Meyer de Schauensee: A guide to the birds of Colombia, s. 833. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0691092508. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.1.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c Robert S. Kennedy: A guide to the birds of the Philippines, s. 341. Oxford University Press, 2000. ISBN 978-0198546689. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.1.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c d e Java Sparrow (Padda oryzivora) - BirdLife species factsheet 2001. BirdLife International. Viitattu 3.1.2010.
- ↑ Craig Robson: Birds of South-East Asia, s. 137. New Holland Publishers, 2005. ISBN 978-0691050126. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.1.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c Padda oryzivora (PDF) BirdBase. Arkistoitu 24.3.2012. Viitattu 2.1.2011.
- ↑ a b c d e Java Sparrow (Lonchura oryzivora) 2010. The Internet Bird Collection. Viitattu 1.1.2011.
- ↑ The Java Sparrow - Padda oryzivora eFinch.com/Roy Beckham. Viitattu 16.3.2011.
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Padda (TSN 179620) itis.gov. Viitattu 1.1.2011. (englanniksi)