Ricardo Zamora
Ricardo Zamora Martínez (21. tammikuuta 1901 Barcelona, Espanja – 8. syyskuuta 1978 Barcelona, Espanja) oli espanjalainen jalkapallomaalivahti.
Ricardo Zamora oli jalkapallomaailman kuuluisin maalivahti maailmansotien välisenä aikana. Zamora syntyi vauraaseen perheeseen ja hänelle suunniteltiin lääkärin ammattia. Jalkapalloura alkoi koulujoukkueen maalivahtina, ja varsin pian Zamora tarttui paikallisen seuran Universitarin edustajien haaviin. Zamora teki ensiesiintymisensä Universitarin maalissa 13-vuotiaana koulupoikana. Jo kahden vuoden kuluttua hän siirtyi Espanyoliin, jonka riveissä voitti Katalonian-mestaruuden vuonna 1918.
Seuraavana vuonna Zamoran jalkapalloura näytti päättyvän ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan: isänsä kuoltua hän joutui keskittymään lääketieteen opintoihinsa ja siirtymään jäähdyttelemään Barcelonan nelosjoukkueeseen. Barcelonan johto nosti hänet kuitenkin oitis ykkösmiehistöönsä, ja vuonna 1920 Zamora johti joukkueen cup-kilpailu Copa del Reyn voittoon. Samana vuonna hänet kutsuttiin Espanjan maajoukkueen kokoonpanoon Antwerpenin kesäolympialaisiin. 19-vuotiaan Zamoran torjunnat Antwerpenissä toivat yllätyshopeaa ja tekivät hänestä manner-Euroopan kohutuimman veräjänvartijan.
Zamora oli Espanjan maajoukkueen itseoikeutettu ykkösmaalivahti seuraavien neljäntoista vuoden ajan. Vuonna 1929 hän oli maalipuiden välissä, kun Espanja ensimmäisenä mannermaisena joukkueena kautta aikain voitti Englannin; Madridissa pelattu ottelu päättyi 4–3. Saavutusta korostaa entisestään vielä se, että Zamora pelasi täydet 90 minuuttia, vaikka oli murtanut rintalastansa kesken ottelun. Tuolloin ei vielä saanut suorittaa vaihtoja. Espanjan vastavierailussa Wembleylle vuonna 1931 Zamoralle osui harvinainen heikko päivä: isännät voittivat 7–1. Italian MM-kilpailuissa 1934 Zamora oli jälleen loistovedossa, kun Espanja löi Brasilian 3–1 ja pelasi isäntien kanssa tasan 1–1. Zamora joutui loukkaantuneena kuitenkin syrjään uusintaottelusta, joka päättyikin Italian voittoon. Hän pelasi urallaan yhteensä 46 ottelua Espanjan maajoukkueessa[1].
Espanjan kentillä Zamora voitti Barcelonassa toistamiseen cupin vuonna 1922 ja palasi sitten Espanyoliin, jonka johti cupin voittoon vuonna 1929. Kaudella 1928–1929 ensimmäistä kertaa pelatun Primera Divisiónin mestaruuden hän voitti kahdesti Real Madridissa, jonne siirtyi vuonna 1930 ennenkuulumattomalla 150 000 pesetan summalla. Zamoran ura maajoukkueessa ja Espanjan liigakentillä päättyi vuonna 1936 puhjenneeseen sisällissotaan.
Sisällissodan päätyttyä Zamora palasi kotimaahan ja ryhtyi valmentajaksi. Hän luotsasi Athletic Aviaciónin (nykyinen Atlético Madrid) liigamestariksi vuosina 1940 ja 1941, ja valmensi Espanjan maajoukkuetta lyhyen aikaa vuonna 1952. Espanjan jalkapallon varhaisvuosien suurimman tähden muistoa pitää yllä urheilulehti Marcan jakama vuosittainen Zamora-palkinto, joka luovutetaan La Liga -kauden parhaalle maalivahdille. Zamora äänestettiin World Soccer -lehden vuonna 1999 järjestämässä äänestyksessä 1900-luvun sadan parhaimman jalkapalloilijan joukkoon.
Seurat muokkaa
- 1914–1916 Universitari
- 1916–1919 Espanyol
- 1919–1922 Barcelona
- 1922–1930 Espanyol
- 1930–1936 Real Madrid
- 1937–1938 Nice
Lähteet muokkaa
- ↑ Zamora, Ricardo national-football-teams.com. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ricardo Zamora Wikimedia Commonsissa
- Zamoran tilastot Primera Divisiónissa pelaajana
- Zamoran tilastot Primera Divisiónissa valmentajana
- Zamoran tilastot maajoukkueessa pelaajana (Arkistoitu – Internet Archive)
- Zamoran tilastot maajoukkueessa valmentajana[vanhentunut linkki]