Reunuspietaryrtti

putkilokasvilaji

Reunuspietaryrtti eli reunuspäivänkakkara (Tanacetum parthenium, syn. Chrysanthemum parthenium) on vahvasti ryydintuoksuinen pietaryrttilaji, jota kasvatetaan myös koristekasvina.[1]

Reunuspietaryrtti
Reunuspietaryrtti kuvattuna teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897)
Reunuspietaryrtti kuvattuna teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Asteroideae
Suku: Pietaryrtit Tanacetum
Laji: parthenium
Kaksiosainen nimi

Tanacetum parthenium
(L.) Sch.Bip.

Katso myös

  Reunuspietaryrtti Wikispeciesissä
  Reunuspietaryrtti Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Reunuspietaryrtin mykerökukintoja.
 
Reunuspietaryrttikasvusto.

Reunuspietaryrtti kasvaa 10–50 senttimetriä korkeaksi. Sen vankka varsi on uurteinen ja usein jo tyvestä haarova. Lehdet ovat varressa kierteisesti. Himmeän- tai kellanvihreä lehtilapa on hienokarvainen, puikea ja parijakoinen tai -osainen. Lehtilavan liuskat ovat hampaisia ja pyöreäkärkisiä. Kukintona on 2–35 mykeröstä koostuva mykeröstö. Mykeröt ovat noin 1,5 cm leveitä. Laitakukkien kieli on 2–7 millimetriä pitkä ja väriltään valkoinen. Kehräkukat ovat kellertäviä torvikukkia tai laitakukkien kaltaisia. Jalostettuna lajista tunnetaan myös kerrottukukkaisia yksilöitä. Pähkylä on 5–8-harjuinen.[2][3]

Kasvi muistuttaa jossain määrin sekä pietaryrttiä (T. vulgare) että ahopäivänkakkaraa (Leucanthemum vulgare).[3]

Levinneisyys muokkaa

Alun perin reunuspietaryrtti on kotoisin Lounais-Aasiasta ja Balkanilta.[1][2] Laji on levinnyt muualle viljelyn myötä. Esimerkiksi Tanskassa, Etelä- ja Keski-Ruotsissa ja -Suomessa sekä Etelä-Norjassa sitä tavataan villiintyneenä karkulaislajina.[2] Suomessa reunuspietaryrtistä on havaintoja lähinnä maan eteläosista sekä Pohjanlanden rannikolta Oulun korkeudelle saakka.[4]

Elinympäristö muokkaa

Viljelyjäänteenä ja -karkulaisena kasvaessa reunuspietaryrtin tyypillisiä kasvupaikkoja ovat erilaiset joutomaat, nurmikot ja kaatopaikat.[1]

Käyttö muokkaa

Reunuspietaryrttiä viljellään nykyään koristekasvina.[1] Sitä on aiemmin käytetty myös rohtokasvina torjumaan matoja ja hoitamaan kramppeja.[5] Antiikin aikana lajia käytettiin naistentautien hoitamiseen, josta juontuu myös lajin tyttöä tai neitsyttä tarkoittava tieteellinen nimi parthenium.[6] Reunuspietaryrtti sisältää kouristuksia laukaisevia ja kipuja lieventäviä seksviterpeenilaktoneita (partenolidia, krysartemiineja, santamariinia, reynosiinia).[7] Lisäksi kasvissa on melatoniinia.[8]

Lähteet muokkaa

  • Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart: Suuri Pohjolan kasvio. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1.
  • Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Espoo 2010.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d Retkeilykasvio 1998, 427.
  2. a b c Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 618.
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 426–427.
  4. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Reunuspietaryrtin (Tanacetum parthenium) levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 19.2.2013.
  5. Den virtuella floran: Mattram (Tanacetum parthenium) (ruotsiksi) Viitattu 19.2.2013.
  6. Ålands flora 2010, s. 372.
  7. Yrttitarha: Reunuspäivänkakkara Viitattu 19.3.2013.
  8. M. Ansari, Kh. Rafiee, N. Yasa, S. Vardasbi, S. M. Naimi & A. Nowrouzi: Measurement of melatonin in alcoholic and hot water extracts of Tanacetum parthenium, Tripleurospermum disciforme and Viola odorata. DARU Journal of Pharmaceutical Sciences, 1.1.2010, nro 3, s. 173–178. PubMed:22615614. ISSN 1560-8115. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa