Retkeilyalue
Retkeilyalue on pinta-alaltaan laaja retkeilytarkoituksiin varattu maa-alue.
Retkeilyalueita on perustanut varsinkin Metsähallitus valtion maille. Ulkoilulaissa todetaankin:"Valtion maalle, jolla ulkoilun kannalta on huomattava yleinen merkitys, voidaan perustaa retkeilyalue. Tällaisella alueella on metsätalouden harjoittaminen, metsästys ja kalastus samoin kuin maa- ja vesialueen muukin käyttö järjestettävä niin että ulkoilutoiminnan tarpeet tulevat riittävästi otetuiksi huomioon".[1]
Retkeilyalueiden lisäksi Metsähallitus on omalla päätöksellään perustanut virkistysmetsiä. Myös monet kaupungit, kuten Helsinki, Espoo ja Vantaa, ovat perustaneet samantyyppisiä alueita lähinnä virkistys- ja ulkoilualue -nimikkeellä muun muassa Uudellemaalle.
Retkeilyalueella on monipuoliset palvelut retkeilijöille: kävely- ja hiihtoreittejä, luontopolkuja, tulentekopaikkoja ja laavuja. Alueella voi olla luonto- tai retkeilykeskus ja vuokra-asuntoja. Liikuntarajoitteisten tarpeet on pyritty huomioimaan palveluissa ja rakenteissa.
Retkeilyalue ei ole varsinainen luonnonsuojelualue, vaikka retkeilyalueeseen sisältyykin myös suojeltuja alueita. Suojeluun kuulumattomia retkeilyalueen metsiä hoidetaan kevyemmillä tuottovaatimuksilla ja käsittelytavoilla, lajistollista monimuotoisuutta edistäen sekä muutoinkin virkistyskäytön ehdoilla.[2]
Valtion retkeilyalueita on tällä hetkellä seitsemän.[3]
Valtion retkeilyalueet muokkaa
- Evo, Lammi, (nyk. Hämeenlinna) Padasjoki, Häme, 4 862 hehtaaria.
- Ruunaa, Lieksa, Pohjois-Karjala, 32 km².
- Oulujärvi, Vaala, Kainuu, 78 km².
- Kylmäluoma, Taivalkoski, Oulun lääni, 74 km².
- Iso-Syöte, Pudasjärvi, Oulun lääni, 11,5 km².
- Napapiiri, Rovaniemi, Lappi, 30 km².
- Inari, Inari, Lappi, 1215 km².
Aiemmat valtion retkeilyalueet muokkaa
- Hossa, kansallispuistoksi 2017
- Tervalammen kartanon metsäalue, muutettiin kansallispuistoksi
- Teijon retkeilyalue, kansallispuistoksi 2014[4]
Lähteet muokkaa
- Metsähallituksen Retkeilyopas. Metsähallitus. 1996.
