Reposaaren satama

Reposaaren satama oli Porin Reposaaressa 1700-luvulta aina 1950-luvulle saakka toiminut satama.

Sataman perustaminen

Porin ensimmäinen satama sijaitsi Kokemäenjoen rannalla kaupungin keskustan kohdalla. 1700-luvulle tultaessa joki oli kuitenkin mataloitunut maakohoamisen ja joen kuljettaman lietteen johdosta niin, että suuremmat purjealukset eivät enää päässeet jokisatamaan asti. Uutta satamaa ryhdyttiin suunnittelemaan Reposaareen, noin 20 kilometrin päähän kaupungista. Reposaari oli hyvä paikka satamalle ja siellä olikin jo 1600-luvulla lastattu puutavaraa muun muassa Hollantiin. Reposaareen suurimpana etuna oli se, että suotuisien tuuliolosuhteiden sekä Kokemäenjoen vuolaan virran ansiosta se pysyi jäättömänä lähes koko talven.

Laivojen lastaaminen Reposaaressa hoidettiin pitkään ilman laitureita tai varsinaisia satamarakennelmia. Ensimmäinen laituri rakennettiin vasta vuonna 1778. Toukokuun 11. päivänä 1780 Porin maistraatti päätti alkaa periä satamassa käyviltä laivoilta satamamaksua. Myös lastin säilyttämisestä satama-alueella alettiin periä maksua. Kyseistä päivämäärää pidetään nykyään Porin kaupungin satamalaitoksen perustamispäivänä. Satamamaksujen lisäksi perustettiin myös satamavoudin virka ja tälle rakennettiin virka-asunto.

1800-luku ja nousu Suomen suurimmaksi vientisatamaksi

1800-luvun alkupuoli oli Reposaaren sataman huippuaikaa. 1840-luvulla porilaiset alukset muodostivat lähes viidesosan Suomen kauppalaivastosta. Reposaaresta oli tullut Viipurin, Haminan ja Helsingin satamien jälkeen maan neljänneksi suurin kauppasatama. Vaikka merkittävä osa Porin kauppalaivastosta tuhoutui Krimin sodan aikana 1853–1856, oli Reposaari vielä 1870-luvulla Suomen suurin vientisatama. Parhaimpana vuotena 1877 satamasta lähti yli 500 alusta. Enimmillään Reposaaren satamassa oli lähes 700 metriä laituritilaa. Sataman vaikutuksesta Reposaaresta kehittyi 1800-luvun jälkipuoliskolla myös merkittävä teollisuusyhteisö. Siellä toimivat muun muassa Reposaaren saha sekä Reposaaren Konepaja.

Ensimmäisen maailmansodan aika ja toiminnan hiipuminen

Sataman merkitys kääntyi laskuun vuonna 1895 valmistuneen Tampere–Pori-rautatien myötä kun rataa ei vedetty saaressa sijainneeseen Reposaaren satamaan saakka. Vuonna 1899 valmistuivat raiteet Mäntyluotoon ja samalla sinne alettiin rakentaa uutta satamaa. Mäntyluodossa oli mahdollista lastata laivoja tehokkaasti suoraan junanvaunuista nosturien avulla. Lopullisesti Mäntyluoto ohitti Reposaaren liikennemäärissä vuonna 1925.

Ensimmäisen maailmansodan aikana toiminta Reposaaressa hetkellisesti vilkastui, kun Suomen etelärannikon satamien liikenne romahti Saksan laivaston sukellusveneiden aiheuttaman uhan sekä Suomenlahden miinoituksen johdosta. Sodan alkuvaiheissa Reposaaren, Mäntyluodon sekä Rauman satamat olivat maan ainoat satamat, jotka eivät olleet saarroksissa. Sodan aikana Reposaarella oli myös Venäjän laivaston aluksia ja sotilaita. Vuoden 1918 Sisällissodan aikana Porin satama-alueet joutuivat punaisten haltuun ja niiden liikenne tyrehtyi lähes kokonaan.

1950-luvulla Reposaaren sataman toiminta viimein loppui. Lopullinen kuolinisku oli kun suuryritykset Rosenlew ja Ahlström lopettivat puutavaran tuomisen proomuilla Kokemäenjokea pitkin Reposaareen. Lastaaminen Reposaaren redillä päättyi vuonna 1957. Kymmenen vuotta myöhemmin sataman alueella aloitti toimintansa Reposaaren kalasatama, joka nykyään on Suomen suurin kalasatama.

Lähteet

• Lasse Nurmi: Karhu katsoo merelle – katsaus Porin sataman 220-vuotiseen historiaan, Porin Satama/Kehitys Oy 2001. ISBN 952-91-3855-5

Aiheesta muualla

• Teollisuustyön jäljillä – Reposaaren satama^{[vanhentunut linkki]}