Rentenmark
Rentenmark (lyhenne RM) oli Saksassa 15. marraskuuta 1923 hyperinflaation torjumiseksi käyttöön otettu valuutta. Yksi Rentenmark jakautui 100 Rentenpfennigiin.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Rentenmark korvasi paperimarkan (saks. Papiermark). Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksa kärsi vakavasta talouskriisistä. Valtio ei omannut kultareserviä valuutan takaamiseksi, joten Rentenmarkan liikkeelle laittanut pankki Rentenbank kiinnitti maita ja teollisuustuotteita 3.2 miljardin edestä uuden valuutan takaamiseksi. Valuutan ilmestyessä 1 Rentenmark vastasi 1012 (biljoonaa) paperimarkkaa, jolloin sen vaihtokurssiksi tuli 4,2 RM yhtä Yhdysvaltain dollaria kohti.
Yleisö hyväksyi sen ja se auttoi tehokkaasti inflaation torjumisessa. Seuraavaksi lailliseksi maksuvälineeksi tuli 30. elokuuta 1924 Reichsmark ja sen arvo vastasi Rentenmarkia.
Rentenmark oli osa Hjalmar Schachtin valuuttapolitiikkaa, jonka tarkoituksena oli lopettaa Saksan hyperinflaatio yhdessä kansleri Gustav Stresemannin ja talousministeri Hans Lutherin harjoittaman talouspolitiikan kanssa. Valuutta jätettiin käyttöön Reichsmarkin rinnalle ja viimeiset Rentenmark-setelit olivat käyttökelpoisia vuoteen 1948 saakka.
Setelit muokkaa
Seteleitä laskettiin liikkeelle seuraavan kokoisina: 1, 2, 5, 10, 50, 100, 500 sekä 1000 Rentenmarkia
Kolikot muokkaa
Kolikoita laskettiin liikkeelle seuraavan kokoisina: 1, 2, 5, 10 ja 50 Rentenpfennigiä sekä 1 ja 3 Rentenmarkia.
