Wikipedia

Renaud Lavillenie

ranskalainen seiväshyppääjä

Renaud Lavillenie (s. 18. syyskuuta 1986, Barbezieux-Saint-Hilaire) on ranskalainen seiväshyppääjä.[1]

Renaud Lavillenie
Henkilötiedot
Syntynyt18. syyskuuta 1986 (ikä 37)
Barbezieux-Saint-Hilaire
Kansalaisuus  Ranska
Uran tiedot
Laji seiväshyppy
Aiheesta muualla
www.renaudlavillenie.com
Mitalit
Maa:  Ranska
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Lontoo 2012 seiväshyppy
Hopeaa Hopeaa Rio 2016 seiväshyppy
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Moskova 2013 seiväshyppy
Pronssia Pronssia Berliini 2009 seiväshyppy
Pronssia Pronssia Daegu 2011 seiväshyppy
Pronssia Pronssia Peking 2015 seiväshyppy
Pronssia Pronssia Lontoo 2017 seiväshyppy
Sisäratojen MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Istanbul 2012 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Portland 2016 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Birmingham 2018 seiväshyppy
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Barcelona 2010 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Helsinki 2012 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Zürich 2014 seiväshyppy
Pronssia Pronssia Berliini 2018 seiväshyppy
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Torino 2009 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Pariisi 2011 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Göteborg 2013 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Praha 2015 seiväshyppy

Lavillenie on seiväshypyn olympiavoittaja ja kolminkertainen Euroopan mestari. Hänet valittiin vuonna 2014 sekä IAAF:n vuoden miesyleisurheilijaksi[2] että vuoden eurooppalaiseksi miesyleisurheilijaksi.[3] Lavillenie hyppäsi miesten maailmanennätyksen 616 cm Donetskissa hallissa helmikuussa 2014.[4][5] Se pysyi maailmanennätyksenä melkein kuusi vuotta. Ulkoradalla hänen ennätyksensä on 605 cm toukokuulta 2015[6].

Ura muokkaa

Vuoden 2008 sisäratojen MM-kilpailuissa Lavillenie karsiutui loppukilpailusta. Hän voitti kultaa Torinon sisäratojen EM-kilpailuissa 2009 tuloksella 581 cm. [1]

Lavillenie ylitti kuusi metriä kesäkuussa 2009 Leiriassa Portugalissa joukkueiden EM-kilpailuissa hypättyään 601 cm. Hän oli ulkoradoilla viidestoista ja kaikkiaan seitsemästoista kuusi metriä ylittänyt hyppääjä.[7][8] Tuloksellaan hän rikkoi myös Jean Galfionen lähes kymmenen vuotta vanhan Ranskan ennätyksen 598 cm.[9]

Berliinin MM-kilpailussa 2009 hän sijoittui kolmanneksi tuloksella 580 cm.[1] Talvella 2010 hän hyppäsi Pariisissa halliennätyksensä 585 cm, mutta karsiutui Dohan sisäratojen MM-kilpailuissa loppukilpailusta.[1] Barcelonassa 2010 hän voitti Euroopan-mestaruuden tuloksella 585 cm.[10] Pariisissa 2011 hän voitti sisäratojen Euroopan-mestaruuden kilpailuennätyksellä 603 cm. Tuloksellaan hän rikkoi Jean Galfionen Ranskan ennätyksen ja nousi seiväshypyn sisäratojen kautta aikain tilastossa kolmanneksi Serhi Bubkan ja Steven Hookerin jälkeen.[11]

Lavillenie sai pronssia Daegun MM-kilpailuissa 2011 tuloksella 585 cm. Istanbulin sisäratojen MM-kilpailuissa 2012 hän voitti kultaa tuloksella 595 cm. Helsingin EM-kilpailuissa 2012 Lavillenie puolusti Euroopan mestaruuttaan voitokkaasti tuloksella 597 cm.[1] Myöhemmin samana kesänä hän voitti kultaa Lontoon olympialaisissa olympiaennätystuloksella 597 cm[12].

Göteborgissa 2013 Lavillenie voitti kolmannen sisäratojen Euroopan-mestaruutensa tuloksella 601 cm. Hän ylitti kilpailussa myös tuloksen 607 cm pudottamatta rimaa, mutta hyppy hylättiin sillä rima pomppasi pois kannattimiltaan jääden hyppytelineen ripustusten päälle.[13][14] Moskovan MM-kilpailuissa 2013 Lavillenie jäi yllättäen hopealle tuloksella 589.[15] Hän voitti Euroopan-mestaruuden Zürichissä 2014 tuloksella 590.[16]

Prahassa 2015 Lavillenie voitti neljännen peräkkäisen sisäratojen Euroopan-mestaruuden kisaennätyksellä 604 cm.[17] Pekingin MM-kilpailuissa 2015 hän sijoittui kolmanneksi tuloksella 580.[16] Lavillenie voitti sisäratojen maailmanmestaruuden Portlandissa 2016 kisaennätyksellä 602.[18] Amsterdamin EM-kilpailuissa 2016 Lavillenie jäi loppukilpailussa ilman tulosta aloituskorkeudestaan 575 cm. Kilpailun voitti Robert Sobera tuloksella 560 cm.[19] Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 hän saavutti hopeaa tuloksella 598. Lontoon MM-kilpailuissa 2017 hän oli kolmas tuloksella 589. Hän voitti sisäratojen maailmanmestaruuden Birminghamissa 2018 tuloksella 590. Saman vuoden Berliinin EM-kilpailuissa hän saavutti pronssia tuloksella 595. Dohan MM-kilpailuissa 2019 hän karsiutui loppukilpailusta. Vuonna 2021 käydyissä Tokion olympialaisissa hän sijoittui kahdeksanneksi.[16] Eugenen MM-kilpailuissa 2022 hän sijoittui viidenneksi tuloksella 587 ja saman vuoden Münchenin EM-kilpailuissa seitsenänneksi.[1]

Muuta muokkaa

Lavillenien veli, Valentin Lavillenie on myös kansainvälisen tason seiväshyppääjä.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f Renaud Lavillenie Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
  2. ↑ IAAF Athletes of the Year (pdf) IAAF.org. International Association of Athletics Federations. Viitattu 9.7.2017. (englanniksi)
  3. ↑ Lavillenie, Schippers, Gemili, Kuchina crowned at Golden Tracks ceremony European Athletics. 11.10.2014. European Athletic Association. Viitattu 9.7.2017. (englanniksi)
  4. ↑ World record ratified IAAF. Viitattu 16.3.2014.
  5. ↑ Uskomaton maailmanennätys – Bubkan lyömätön ME on historiaa! 15.2.2014. Yle. Viitattu 15.2.2014.
  6. ↑ Lavillenie teki ulkoratojen ennätyksensä – Gatlin näytti nopeutensa myös 200 metrillä, Helsingin Sanomat 31.5.2015
  7. ↑ Seiväshypyn ulkoratojen kaikkien aikojen tilasto – IAAF
  8. ↑ Seiväshypyn sisäratojen kaikkien aikojen tilasto – IAAF
  9. ↑ Lavillenie s'envole à 6,01 m rmc.fr. rmc.fr. Viitattu 21.6.2009. (ranskaksi)
  10. ↑ Lavillenie otti omansa seiväshypyssä hs.fi. 31.7.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.8.2010.
  11. ↑ Ramsak, Bob: Lavillenie’s 6.03m clearance dazzles Paris - European Indoor Champs, Day 2 5.3.2011. IAAF. Viitattu 5.3.2011. (englanniksi)
  12. ↑ Seiväsfinaalista Helsingin toisinto mtv3.fi. 10.8.2012. Viitattu 11.8.2012.
  13. ↑ Landells, Steve: Great Shakes strikes twice, Lavillenie defends in dramatic pole vault at European Indoors iaaf.org. 3.3.2013. IAAF. Viitattu 5.3.2013. (englanniksi)
  14. ↑ Lavillenien ennätyshyppy hylättiin hs.fi. 3.3.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 5.3.2013.
  15. ↑ http://www.hs.fi/urheilu/Moskovan+seiv%C3%A4skisa+p%C3%A4%C3%A4ttyi+j%C3%A4ttiyll%C3%A4tykseen/a1376281190124
  16. ↑ a b c Renaud Lavillenie Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
  17. ↑ Lavillenie voitti taas EM-kultaa - ME jäi haaveeksi iltalehti.fi. 7.3.2015. Iltalehti.fi. Viitattu 8.3.2015.
  18. ↑ IAAF World Indoor Championships: Portland 2016 iaaf.org. Iaaf.org. Viitattu 18.3.2016.
  19. ↑ Uusitalo, Timo: Lavillenie pettyi pahoin – seipäässä yllätysmestari yle.fi. 8.7.2016. Viitattu 8.8.2016.


Miesten seiväshypyn olympiavoittajat

1896: William Hoyt | 1900: Irving Baxter | 1904: Charles Dvorak | 1908: Edward Cook ja Alfred Gilbert | 1912: Harry Babcock | 1920: Frank Foss | 1924: Lee Barnes | 1928: Sabin Carr | 1932: William Miller | 1936: Earle Meadows | 1948: Guinn Smith | 1952: Bob Richards | 1956: Bob Richards | 1960: Donald Bragg | 1964: Fred Hansen | 1968: Bob Seagren | 1972: Wolfgang Nordwig  | 1976: Tadeusz Ślusarski | 1980: Władysław Kozakiewicz | 1984: Pierre Quinon | 1988: Serhi Bubka | 1992: Maksim Tarasov | 1996: Jean Galfione | 2000: Nick Hysong | 2004: Timothy Mack | 2008: Steven Hooker | 2012: Renaud Lavillenie | 2016: Thiago Braz da Silva | 2020: Armand Duplantis

Miesten seiväshypyn maailmanmestarit
Ulkoradat: 1983: Serhi Bubka | 1987: Serhi Bubka | 1991: Serhi Bubka | 1993: Serhi Bubka | 1995: Serhi Bubka | 1997: Serhi Bubka | 1999: Maksim Tarasov | 2001: Dmitri Markov | 2003: Giuseppe Gibilisco | 2005: Rens Blom | 2007: Brad Walker | 2009: Steven Hooker | 2011: Paweł Wojciechowski | 2013: Raphael Holzdeppe | 2015: Shawnacy Barber | 2017: Sam Kendricks | 2019: Sam Kendricks | 2022: Armand Duplantis | 2023: Armand Duplantis
Sisäradat: 1985: Serhi Bubka | 1987: Serhi Bubka | 1989: Rodion Gataullin | 1991: Serhi Bubka | 1993: Rodion Gataullin | 1995: Serhi Bubka | 1997: Igor Potapovitš | 1999: Jean Galfione | 2001: Lawrence Johnson | 2003: Tim Lobinger | 2004: Igor Pavlov | 2006: Brad Walker | 2008: Jevgeni Lukjanenko | 2010: Steven Hooker | 2012: Renaud Lavillenie | 2014: Konstantínos Filippídis | 2016: Renaud Lavillenie | 2018: Renaud Lavillenie | 2022: Armand Duplantis
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Renaud_Lavillenie&oldid=20955017”