Raymond Franz
Raymond Franz (8. toukokuuta 1922 - 2. kesäkuuta 2010) oli eräs tunnetuimmista entisistä Jehovan todistajista. Hän oli osa Jehovan todistajien korkeinta päättävää elintä, hallintoelintä, yhdeksän vuotta vuosina 1971-1980. Franz työskenteli Jehovan todistajien päätoimistossa Brooklynissä vuosina 1965-1980. Raymond Franz erotettiin Jehovan todistajista vuonna 1981 ja on eronsa jälkeen kirjoittanut kaksi yksityiskohtaista kriittissävytteistä kirjaa Jehovan todistajista, heidän opeistaan ja Jehovan todistajien hallintoelimestä. Hänen kirjansa Crisis of Conscience ja In Search of Christian Freedom ovat olleet erittäin suosittuja ja niitä on käännetty useille kielille. Hänen hyvin dokumentoidut kirjansa ovat herättäneet huomiota liikkeestä kiinnostuneiden keskuudessa ympäri maailman.
Taustaa muokkaa
Raymond Franz syntyi ja kasvatettiin Jehovan todistaja -perheessä. Hän oli sukunsa kolmannen polven Jehovan todistaja. Hänen isänsä kastettiin vuonna 1913. Tuohon aikaan Jehovan todistajia kutsuttiin vielä "Raamatun tutkijoiksi". Raymondista tuli aktiivinen jäsen vuonna 1938 hänen ollessaan 16-vuotias. Hänet kastettiin vuonna 1939. Raymondin sedällä, Frederick William Franzilla, oli voimakas vaikutus Jehovan todistajien opetuksiin, kehitykseen, palvontaan sekä oppikysymyksiin. Hänestä tuli Vartiotorniseuran varapresidentti vuonna 1945 ja tämän jälkeen seuran presidentti vuonna 1977. Raymond Franz pääsi Vartiotorni-seuran Gilead-kouluun (lähetystyöntekijöiden kouluun) vuonna 1944 ja vuonna 1946 hänestä tuli matkustava lähetystyöntekijä Puerto Ricossa, Neitsytsaarilla sekä Dominikaanisessa tasavallassa. Vuonna 1957 diktaattori Rafael Trujillon kielsi Jehovan todistajien työn Dominikaanisessa tasavallassa ja karkotti ulkomaalaiset lähetystyöntekijät. Kun Raymond Franz täytti 37 vuotta, hän löysi vaimonsa Cynthian. He menivät naimisiin ja Cynthia liittyi Franzin seuraan lähetystyömatkoille Neitsytsaarille. Myöhemmin vuonna 1961, he palasivat Dominikaaniseen tasavaltaan ja toimivat siellä Jehovan todistajien lähetystyöntekijöinä viisi vuotta. He kohtasivat paljon ongelmia, koetuksia ja todellisia vaaroja saarnatessaan ja asuessaan sodan repimässä maassa.
Jehovan todistajien päätoimistoon liittyminen muokkaa
Vuonna 1965 Vartiotorniseuran tuolloinen presidentti Nathan Homer Knorr pyysi Raymond Franzia lopettamaan lähetystyön ja pyysi häntä työskentelemään ja asumaan Jehovan todistajien päätoimistossa (jota kutsutaan nimellä "Beetel") Brooklynissa, New Yorkissa. Raymond mainitsee ensimmäisessä kirjassaan että hän piti lähetystyöstä enemmän, mutta hyväksyi silti tarjouksen. Yksi hänen ensimmäisistä tehtävistään oli työskennellä muiden kanssa suuressa kirjaprojektissa, jonka nimi oli "Raamatun ymmärtämisen opas" (Aid to Bible Understanding). Raamatun ymmärtämisen opas oli tietosanakirjamainen teos, jossa käsiteltiin aihe aiheelta aakkosjärjestyksessä Jehovan todistajien opetuksia ja uskomuksia. Hän kertoo kokemuksistaan päätoimistossa ensimmäisessä kirjassaan Crisis of Conscience.
Hallintoelimeen liittyminen muokkaa
Vuonna 1971 Raymond Franz kutsuttiin Jehovan todistajien hallintoelimen jäseneksi. Hallintoelin vastasi tuolloin sekä Jehovan todistajien hengellisestä johdosta että Vartiotorniseuran hallinnosta ja taloudesta. Hallintoelimen jäsenet ovat hyvin samantyyppisessä asemassa kuin kardinaalit katolisessa kirkossa. Franz hyväksyi aseman ja vietti useita vuosia matkustaen ympäri maailmaa sekä seuraten järjestön rakennetta, työskentelyä ja palvontaa kaikilla tasoilla ja useissa maissa. Hän kertoo kirjassaan ristiriidoista, joita hänen elämässään oli ilmennyt viimeisten 15 vuoden aikana, jotka hän vietti päätoimistossa. Varsinkin viimeiset yhdeksän vuotta, jotka hän vietti hallintoelimen jäsenenä olivat erittäin tärkeitä. Noina yhdeksänä vuotena mielikuvat kohtasivat todellisuuden. Hän sanoo huomanneensa eläneensä koko elämänsä isossa myytissä, joka ei vastannut todellisuutta. Tämä ei vaikuttanut hänen uskoonsa Raamattuun, mutta se muutti hänen käsitystään Jehovan todistajien järjestöstä. Hän huomasi, että hallintoelin ei perustellut opetuksiaan Raamatulla, vaan toimi samoin kuten arvostelemansa valtakirkot, perinteidensä mukaan.
Syytökset ja karkottaminen muokkaa
Kirjassaan Crisis of Conscience Franz kirjoittaa elokuun 1979 tapahtumista. Vuoteen 1975 kohdistuneitten odotusten - Jehovan todistajat odottivat tuolloin Harmageddonia - rauettua tyhjiin osa Brooklynin Beetelin henkilökunnasta alkoi tutkia kriittisesti Vartiotorniseuran opetuksia. Joillakin Beetelin vanhempia jäseniä oli "eriäviä mielipiteitä" opetuksista, jotka liittyivät vuoteen 1914 ja 33 jaa., sekä siitä, milloin viimeiset päivät alkoivat. Erimielisyyksiä aiheutti myös taivaspaikkojen määrä (Jehovan todistajat uskovat että taivaaseen pääsee vain 144 000) sekä tulkinta siitä, että kristityt jaettaisiin kahteen eri luokkaan. Osa kristityistä saisi taivaallisen ylösnousemuksen ja osa taas nousisi ruumiillisesti paratiisimaahan. Franz kuvailee, miten päätoimistossa alkoi kuohua ja hallintoelin epäili lähes kaikkia salaliitosta. Hänen mukaansa sen sijaan, että olisi tutkinut kriittisesti edellä mainittuja opinkohtia ja aloittanut keskustelut "toisinajattelijoiden" kanssa, hallintoelin aloitti noitavainoja muistuttavan toiminnan. Se ei hänen mielestään sallinut asiallisia kysymyksiä oppeja kohtaan, epäilijöitä ei siedetty ollenkaan. Maaliskuussa 1980 Raymond Franz ja hänen vaimonsa päättivät, että heidän oli aika lähteä päätoimistossa. Heidän terveydentilansa heikentyi ja heillä oli epäilyksiä Vartiotorni-seuran toimintatapoja ja opetuksia kohtaan. 24.3-24.7.1980 he asuivat vanhan Jehovan todistaja -ystävänsä Peter Gregersonin luona.
Lähdettyään Beetelistä Franz sai useita puhelinsoittoja, joissa kerrottiin, miten heidän mukaansa päätoimistossa useita jäseniä oli syytetty, kuulusteltu sekä erotettu luopioina ilman kunnollisia raamatullisia perusteita, koska he epäilivät vartiotorniseuran opetuksia vuodesta 1914, 144 000 taivaspaikasta sekä muista Jehovan todistajien pääopetuksista. 22. huhtikuuta 1980 hallintoelimen Albert Schroeder kertoi Raymond Franzille puhelimitse, että "järjestön oikeuskoneisto oli toiminnassa ja kohtaisi pikaisesti epäilevät". 25. huhtikuuta 1980 Cris Sánchez ja hänen vaimonsa Nestor Kuilan, jotka olivat kumpikin Beetelin pitkäaikaisia jäseniä, erotettiin. Samoin kävi myös René Vázquesille, joka oli toiminut useita vuosia päätoimistossa. Sekä hänet että hänen vaimonsa erotettiin luopioina. Raymond Franz kertoo kuulleensa asioista sellaisilta ihmisiltä, joille kyseiset asiat eivät edes kuuluneet, vaikka hän oli edelleenkin hallintoelimen jäsen. Hallintoelin ei vaivautunut kertomaan erottamisista Franzille, mutta se kylläkin tiedotti asiasta niille yli 5000, jotka työskentelivät päätoimistossa.
8. toukokuuta 1980 Raymond Franz palasi New Yorkin päätoimistoon ja löysi työpöydältään papereita, jotka käsittelivät Jehovan todistajien uskonkäsityksiä hyvin lainopilliseen sävyyn. 20. toukokuuta 1980 hän tapasi komitean puheenjohtajan ja hänelle soitettiin nauhalta kuubalaisen Jehovan todistajan haastattelu, jossa hän kertoi huhuja yksityisistä raamatuntutkisteluista, joissa keskusteltiin vartiotorniseuran opetuksista arvostelevaan sävyyn. Franz mukaan koko nauha oli kaksi tuntia pitkä vuodatus, joka sisälsi johdattelevia kysymyksiä huhuista huhujen perään. 21. toukokuuta 1980 Raymond Franz kutsuttiin hallintoelimen kokoukseen, Keskustelu nauhoitettiin. Hän kuvaili, kuinka häneltä kyseltiin erilaisia kysymyksiä järjestöstä ja sen opetuksista, eikä lainkaan niistä jotka olivat erotettu ja syytetty "luopumuksesta". Franz kertoi, ettei suurin osa hallintoelimestä kommentoinut asioita millään tavalla, he vain istuivat ja kuuntelivat. Kolmen tunnin jälkeen hänelle sanottiin, että hän voisi lähteä. Seuraavana aamuna häntä pyydettiin kommentoimaan nauhalle mielipiteensä toisesta nauhasta, jossa jotkut Jehovan todistajat juoruilivat toisista jäsenistä. Hän kieltäytyi kommentoimasta perusteettomia huhuja. [1]
Franz eroaa hallintoelimestä muokkaa
22. toukokuuta 1980 puheenjohtaja Albert Schroeder tuli Franzin huoneeseen, ja kertoi hänelle jonkun hallintoelimen jäsenen haluavan hänen erottamistaan Jehovan todistajista. Riittäviä todisteita häntä vastaan ei kuitenkaan ollut. Asiasta äänestettiin, mutta enemmistö oli erottamista vastaan. Franzin annettiin ymmärtää olevan parasta, jos hän itse eroaisi hallintoelimestä. Hän päättikin kirjoittaa erokirjeen. Samalla hän myös torjui erikoistienraivaajan tehtävät. Raymond ja hänen vaimonsa lähtivät päätoimistosta. Ennen lähtöään ja joitakin päiviä eroamisen jälkeen he tapasivat Ed Dunlapin, joka oli pitkäaikainen kirjoitusosaston jäsen. Myös häntä vastaan oli hyökätty samalla tavalla kuten Franzia vastaan. Muut kirjoitusosaston jäsenet ja hallintoelin aiheuttivat ongelmia, koska hän halusi ajatella eri tavalla joidenkin Raamatun kohtien tulkinnasta kuin Vartiotorniseuran kirjallisuudessa jo esitetyt raamatuntulkinnat esittävät. Hänet oli kutsuttu kuulusteluun. Pian Dunlapkin erotettiin "luopumuksen" takia. Tässä tapauksessa luopumus tarkoitti sitä, että hänen käsityksensä joidenkin Raamatun kohtien ymmärtämisestä oli tullut sovittamattoman ristiriitaisiksi Jehovan todistajien virallisen opin kanssa. Ed Dunlap oli uhrannut koko elämänsä Vartiotorni-seuran toimiin ja palvellut järjestöä uskollisesti yli 40 vuotta, hän oli erittäin kunnioitettu 69-vuotias Jehovan todistaja. Hän kuului myös "voideltujen luokkaan". Kun hänet erotettiin, hän ja hänen vaimonsa joutuivat lähtemään välittömästi päätoimistosta, ja asumaan erittäin huonoissa olosuhteissa.
New Yorkista lähtö ja uuden elämän aloittaminen muokkaa
Raymond Franz lähti päätoimistosta, muutti pieneen kylään Alabamassa ja aloitti siellä uuden elämän. Hän jatkoi Jehovan todistajana ja kävi Itäisen Gadsdenin seurakunnassa. Hän myös löysi työpaikan vanhan ystävänsä Peter Gregersonin päivittäistavarakaupassa. Franz ja hänen vaimonsa vuokrasivat Peteriltä asunnon. Elokuussa 1980 Jehovan todistajien kuukausittaisessa jäsenlehdessä "Valtakunnan palveluksemme" oli etusivulla maininta, että viisi Bethel-perheen jäsentä ja useita muita oli erotettu. Heti maininnan jälkeen artikkeli puhui luopumuksesta ja ohjeisti olemaan puhumatta erotettujen kanssa. Artikkeli oli kuitenkin laadittu varovaisesti, eikä siinä mainittu erotettujen nimiä. Myöhemmin 1. syyskuuta 1980 kaikille kierrosvalvojille lähetetyssä hallintoelimen kirjeessä neuvottiin, että jos joku jäsen ei hyväksy Vartiotorniseuran kaikkia opetuksia, hän tekee pahimman synnin ja osoittaa "luopumusta". Kirjeessä myös muistutettiin, että luopumuksen harjoittaminen ei välttämättä tarkoita sitä, että levittää luopuneiden ajatuksia. Tämä tarkoitti sitä, ettei kukaan kastettu Jehovan todistaja saanut hylätä tai epäillä "uskollisen ja ymmärtäväisen orjan" (Jehovan todistajien hallintoelin) opetuksia tai heidät erotetaan. [2]
Raymond Franz kommentoi kirjettä seuraavasti: Tässä kirjeessä mainitaan virallinen toimintatapa. Se sanoo suoraan että jos joku henkilö uskoo jostakin asiasta eri tavalla kuin seuran virallinen kanta opettaa, hänet täytyy erottaa luopumuksesta. Hänen ei edes tarvitse levittää omaa uskomustaan muiden keskuudessa, riittää että vain uskoo eri tavalla kuten järjestö opettaa. Kirjeessä ei edes mainita, että erottaminen on oikea ratkaisu vain silloin kun joku epäilee raamattua Jumalan sanana, tai muita kristinuskon pääpiirteitä. Riittää, ettei usko jotakin hallintoelimen opetusta. Jehovan todistajien täytyy siis hyväksyä opetukset sellaisinaan.
Peter Gregersonin erottaminen muokkaa
Raymond Franz ja hänen vaimonsa osallistuivat paikallisen seurakunnan kokouksiin Alabamassa säännöllisesti ja paikalliset vanhimmat kirjoittivat Vartiotorniseuralle kirjeen, jossa pyydettiin, että Raymond nimitettäisiin vanhimmaksi seurakuntaan. Vartiotorniseura kieltäytyi ja sanoi ettei häntä pitäisi nimittää edes "avustavaksi palvelijaksi" (vastaa diakonia). Tähän vastaukseen ei annettu minkäänlaisia perusteluja. Franz kuvailee kirjassaan kuinka nämä olivat ensimmäisiä merkkejä häntä vastaan pidetystä kampanjasta. Kirjallisuudessa ja järjestön sisällä oli yhä useammin artikkeleja "luopumuksesta", esimerkiksi luopumusta käsittelevä artikkeli oli kirjoitettu otsikolla "Kuinka tunnistaa luopumus?". Kirjoituksissa varoitettiin toistuvasti "riippumattoman ajattelun vaaroista".
Samaan aikaan vanhimmat häiritsivät ja haastattelivat Peter Gregersonia. Joku oli saattanut vanhimpien tietoon yksityisen keskustelun, jossa Peter kritisoi 15. elokuuta 1980 Vartiotornin kirjoitusta, Siinä käytetään virheellisesti kreikan sanaa naos sanan hieron sijaan temppelistä, josta Jeesus heitti ulos rahanvaihtajat. Näiden sanojen perusteella Gregerson epäili, ettei "suuri joukko" olisikaan maan päällä vaan taivaassa. Epäily kohdistui pieneen yksityiskohtaan, mutta se oli kuitenkin järjestön opetuksen vastustamista. Asiaan vaikutti myös se, että Peter oli Franzin työnantaja ja vuokraisäntä. 18. maaliskuuta 1981 Peter erosi järjestöstä, koska hän ei kestänyt vanhimpien jatkuvaa häirintää. Melkein heti Peterin eroamisen jälkeen Vartiotorniseura vaihtoi kantaansa itse eronneita kohtaan ja alkoi kohdella heitä samoin kuten erotettuja. Heidän kanssaan ei saisi enää puhua. Heitä tulisi kohdella samoin kuin syntisiä, jumalattomia ja juoppoja, kuten myös niitä jotka olivat syyllistyneet "itsenäiseen ajatteluun". [3]
Franz erotetaan muokkaa
Kun uusi toimintatapa itse eronneita kohtaan tuli voimaan, Raymond Franz joutui sen uhriksi. Vanhimmat, jotka toimivat päätoimiston alaisuudessa, lähetettiin Franzin luo syyttämään häntä vakavasta rikoksesta. Hän oli syönyt ravintolassa Jehovan todistajista eronneen työnantajansa ja vuokraisäntänsä Peter Gregersonin ja hänen vaimonsa kanssa. Franz kysyi vanhimmilta, ajattelivatko he Peter Gregersonin olevan syntinen ja jumalaton, kuten he olivat lukeneet raamatusta. He kieltäytyivät vastaamasta.
Franzin häirittiin toistuvilla puhelinsoitoilla, koska hän oli käynyt syömässä eronneen kanssa. Raymond Franz ei pyydellyt anteeksi, vaan kertoi Peter Gregersonin olevan ystävällinen ja kristillinen henkilö, eikä hän pysty löytämään mitään raamatullista perustetta, miksei hän saisi syödä ravintolassa työnantajansa kanssa. Pian tämän jälkeen Raymond Franz erotettiin Jehovan todistajista 31. joulukuuta 1981, ja syyksi mainittiin ruokailu eronneen henkilön kanssa. Koko kirjeenvaihto Vartiotorniseuran kanssa löytyy hänen kirjastaan Crisis of Conscience.
Vartiotorniseura kieltää nykyäänkin tarpeettoman yhteydenpidon eronneiden ja erotettujen kanssa. Sukulaisien kanssa yhteydenpito "rajoitettaisiin epäilemättä mahdollisimman vähiin" mikä olisi tarpeen asioista huolehtimiseksi. [4] Tilanne on tietenkin erilainen, jos erotettu asuu samassa taloudessa. "Jos kristityssä huonekunnassa on erotettu sukulainen, hän on silti mukana huonekunnan normaaleissa jokapäiväisissä töissä ja toimissa." Näin ollen perheenjäsenten päätettäväksi jää, missä määrin erotettu voisi olla mukana yhteisillä aterioilla ja muissa perheen toimissa. Pääpainon erottamisessa tulisi olla hengellisten siteiden, yhteisen raamatun tutkimisen ja rukousten, lopettaminen. [5]. Kriitikot sanovat, että Jehovan todistajien säännöt hajottavat tuhansia perheitä ja tuhoavat eronneen henkilön sosiaalisen elämän. Kriitikoiden mielestä erottamiskäytäntö rikkoo ihmisoikeuksia, sillä siihen liittyvä karttamis-opetus vähentää tai lopettaa kokonaan yhteydenpidon usein elinikäisiin ystäviin ja jopa perheenjäseniin ja sukulaisiin.
Jälkipeli ja tulevaisuuden näkymät muokkaa
Erottamisensa jälkeen Raymond Franz kirjoitti kaksi kirjaa kokemuksistaan. Molemmat kirjat ovat erittäin hyvin dokumentoituja ja yksityiskohtaisia kertomuksia Franzin elämästä Jehovan todistajana, hallintoelimen jäsenenä ja hänen kokemuksistaan organisaation eri portailla ympäri maailman. Kirjat sisältävät myös paljon virallisia kirjeitä ja muuta materiaalia Jehovan todistajista. Koska kirjat käsittelevät Jehovan todistajia kriittisesti, Vartiotorniseura on luokitellut ne luopiovalheeksi. Jehovan todistajia on suoraan kielletty lukemasta Franzin ja muiden entisten jäsenien kirjoja tai muita kirjoituksia. Vartiotorniseura kiistää myös kaikki monipuolisesti todistetut faktat, joita Franz esittää kirjassaan. Viimeiset elinvuotensa Franz vietti vaimonsa Cynthian kanssa tavallista, hiljaista elämää. Hän kertoi saaneensa tuhansia kirjeitä ympäri maailmaa, jotkut niistä otettiin mukaan kirjan uudempiin painoksiin. Monet todistajat sanovat saaneensa helpotusta toivottomuuden tunteisiinsa, kun he ovat vapautuneet huonosta omatunnosta, jonka Jehovan todistajista eroaminen on saanut aikaan. Monet ovat myös kertoneet löytäneensä uskonsa Jumalaan ja Jeesukseen uudestaan, ilman että heidän tarvitsisi palvella jonkin järjestön ihmisjohtajien toiveita.
Raymond Franzin kirjoittamat kirjat muokkaa
Raymond Franzin kirjat ovat saavuttaneet suuren suosion. Hänen kirjoitustyylinsä on ajatusta herättävä, ei syyttelevä tai parjaava. Teksteistä käy ilmi hänen rakkautensa entisiä Jehovan todistaja -veljiään kohtaan, ja juuri sen rakkauden takia hänen kirjansa ovat virkistävä tuulahdus useisiin muihin entisten Jehovan todistajien kirjoittamiin kirjoihin verrattuna.
Crisis of Conscience muokkaa
Crisis of Conscience (suomalainen työnimi Omantunnon käännekohta) kertoo Franzin kokemuksista Vartiotorniseuran tehtävissä. Kirjassa on myös yksityiskohtainen kertomus hänen yhdeksästä vuodestaan hallintoelimessä. Se antaa erittäin yksityiskohtaisen katsauksen järjestön historiaan, rakenteeseen, toimiin ja opetuksiin. Kirja päästää lukijan katsomaan salaisia kokouksia jossa hallintoelin tekee päätöksensä opeista, joilla on suuri vaikutus 6,6 miljoonan ihmisen elämään. Pehmeäkantinen ISBN 0-914675-23-0. Kovakantinen ISBN 0-914675-24-9. Julkaisija: Commentary Press; 4th edition (Kesäkuu 2002) Koko kirjan suomennos valmistui vuonna 2021. Se on julkaisijan luvalla vapaasti ladattavissa ja luettavissa: [6]
In Search of Christian Freedom muokkaa
Franzin toinen kirja Search of Christian Freedom tutkii kaikki Jehovan todistajien opetukset ja eettiset kysymykset kristillisestä näkökulmasta. Kirja pohjautuu Raamatun opetuksiin Vartiotorniseuran tulkintojen valossa. Se tarjoaa yksityiskohtainen analyysin useista Vartiotorniseuran opetuksista ja tavoista. Kirjan sanoma keskittyy oikean suhteen rakentamiseen Jumalan ja Jeesuksen kanssa, ilman ihmisorganisaatiota. ISBN 0-914675-16-8 Julkaisija: Commentary Press (Lokakuu 1991, Päivitetty 2002)
Raymond Franz in memoriam muokkaa
Raymond Franz kuoli 88-vuotiaana 2. kesäkuuta 2010 Emoryn yliopistosairaalassa Atlantassa Yhdysvalloissa.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Raymond Franz ja Omantunnon käännekohta, suomennoksia (Arkistoitu – Internet Archive)
- Time -lehden artikkeli Raymond Franzista 22.2.1982, Witness Under Prosecution (Arkistoitu – Internet Archive)