Raoul Jobin
Raoul (s. Joseph Roméo) Jobin (8. huhtikuuta 1906 Québec City – 13. tammikuuta 1974 Québec City) oli kanadalainen tenori. Hän opiskeli aluksi Louis Gravelin ja Émile Larochellen johdolla Kanadassa. Hän täydensi opintojaan Pariisissa ja teki siellä ammattimaisen debyyttinsä 28. toukokuuta 1930. Pariisin oopperassa hän debytoi saman vuoden heinäkuun 3. päivänä Tybaltin roolissa Romeon ja Julian (Charles Gounod) esityksessä. Hän meni samana vuonna Kanadassa naimisiin sopraano Thérèse Drouinin kanssa; pariskunta esiintyi yhdessä sekä resitaaleissa että oopperassa.[1]
Jobin tulkitsi Ranskassa erityisesti ranskalaisen oopperan rooleja, mutta tutustui myös italialaisiin ja saksalaisiin teoksiin. Hän esiintyi 1930-luvulla myös Alankomaissa, Espanjassa sisällissodan aikana ja Italiassa. 1940-luvulla hän keskittyi esiintymään Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Ensimmäisen suuren wagneriaanisen roolinsa hän esitti tulkitsemalla Lohengrinin nimiroolin Pariisissa 16. toukokuuta 1947. Hän esiintyi useissa kantaesityksissä ja loi näin Gian-Carlo Menottin, Henri Tomasin ja Marcel Mirouzen rooleja.[1]
1950-luvun lopusta alkaen Jobin toimi opetustehtävissä; hänen oppilaidensa joukossa olivat Colette Boky, Jean Bonhomme, Claude Corbeil, Gaston Germain, Bruno Laplante, Jacqueline Martel, Joan Patenaude, Jean-Louis Pellerin ja Huguette Tourangeau. Jobin oli Canada Councilin jäsen vuosina 1961–1964. Vuonna 1951 hänestä tehtiin Kunnialegioonan ritari ja vuonna 1967 Kanadan ritarikunnan Companion.[1]
Raoul Jobinin elämäkerran julkaisi Renée Maheux vuonna 1983. André Jobin on Raoulin poika.[1]