Ran
Ran (jap. 乱) on Akira Kurosawan vuonna 1985 ohjaama historiallinen elokuva. Elokuvan nimi tulee japanin kielen kaaosta tarkoittavasta sanasta.
| Ran | |
|---|---|
| 乱 | |
 |
|
| Ohjaaja | Akira Kurosawa |
| Käsikirjoittaja |
Akira Kurosawa Hideo Oguni Masato Ide |
| Tuottaja |
Katsumi Furukawa Serge Silberman Masato Hara |
| Säveltäjä | Tōru Takemitsu |
| Kuvaaja | Takao Saito (käännä suomeksi) Asakazu Nakai Masaharu Ueda |
| Leikkaaja | Akira Kurosawa |
| Tuotantosuunnittelija | Yoshirō Muraki |
| Pukusuunnittelija | Emi Wada |
| Pääosat |
Tatsuya Nakadai Mieko Harada Akira Terao Jinpachi Nezu |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Japani |
| Tuotantoyhtiö |
Asmik Ace Entertainment Kadokawa Daiei Studio |
| Levittäjä | Tōhō |
| Ensi-ilta | 1985 |
| Kesto | 156 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | japani |
| Budjetti | 12 000 000 USD[1] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Tarina perustuu Shakespearen näytelmään Kuningas Lear ja daimio Mōri Motonarin elämästä kertoviin legendoihin. Ranin päähenkilö on Sengoku-kauden sotaherra Hidetora Ichimonji, joka päättää luopua kruunustaan kolmen poikansa hyväksi.
Elokuva voitti Oscar-palkinnon parhaasta puvustuksesta. Ran oli Kurosawan viimeinen suuri teos ja sen budjetti ylsi 12 miljoonaan dollariin, mikä teki siitä Japanin historian kalleimman elokuvan.[1] Pääosissa näyttelevät Tatsuya Nakadai ja Mieko Harada, sivuosissa muun muassa Akira Terao.
Tuotanto muokkaa
Akira Kurosawa sai idean elokuvasta 1970-luvun alussa, jolloin hän luki Japanin Sengoku-kauden daimiosta Mōri Motonarista (1497–1571). Motonari tunnetaan paitsi oman aikansa yhtenä taitavimmista strategeista ja diplomaateista, mutta ehkä parhaiten todennäköisesti sepitetystä kohtauksesta kolmen poikansa kanssa. Motonari selittää pojilleen vertauskuvaa käyttäen, kuinka yksi nuoli on helppo vääntää katki, mutta kolme nuolta yhdessä on paljon hankalampi katkaista. Motonarilla oli todellisuudessa yhdeksän poikaa, mutta heistä kolme tärkeintä olivat Mōri Takamoto, Kikkawa Motoharu ja Kobayakawa Takakage. Kurosawa alkoi kehittää tarinaa, jossa veljet eivät tekisi niinkään yhteistyötä, vaan kamppailisivat toistensa kanssa samaan tapaan, kuin William Shakespearen tragediassa Kuningas Lear vuodelta 1606. Shakespearen tarinan kuninkaan tyttäret muuttuivat tosin miehiksi, koska Kurosawan mukaan tämä sopi keskiajan Japaniin sijoittuvaan tarinaan.[2]
Kurosawa kirjoitti elokuvan alustavan käsikirjoituksen Hideo Ogunin ja Masato Iden kanssa vuonna 1975. Suuren eeposmaisen elokuvan rahoituksen löytyminen oli kuitenkin hankalaa, eikä tuotanto alkanut vielä vuosiin. Välissä Kurosawa ohjasi muita elokuvia, kuten Ranin kenraaliharjoitukseksi kuvailemansa elokuvan Kagemusha – varjokenraali vuonna 1980. Vuonna 1982 Kurosawa sai viimein rahoituksen Ranin ohjaamiseen japanilaiselta tuottajalta Masatoshi Harata (Herald Ace Productions) ja ranskalaiselta tuottaja Serge Silbermanilta (Greenwich Film Productions). Silberman oli hieman aikaisemmin tuottanut erittäin hyvin lipputulojen kannalta menestyneen Jean-Jacques Beineixin Diivan (1981) ja saattoi pistää suuren summan rahaa uuteen elokuvaan, josta tuli Japanin siihenastisista elokuvista kallein. Tuotannon loppuhinta oli 2,4 miljardia jeniä, eli noin 12 miljoonaa dollaria.[2]
Kurosawa palkkasi elokuvan Hidetora Ichimonjin rooliin elokuvassaan Kagemusha aikaisemmin näytelleen Tatsuya Nakadain. Nadakai näytteli Mōri Motonariin perustuvaa roolia Sengoku-kauden sotaherrana, joka luovuttaa vallan kolmelle pojalleen. Ennen tuotannon alkua elokuvaa varten tehtiin satoja pukuja pääosin käsin. Pelkästään niiden valmistamiseen kului kaksi vuotta. Eri haarniskoja oli 1 400. Hevosia kuvauksiin tarvittiin 200. Pukujen ja hevosten lisäksi eri kuvauspaikoille rakennettiin suuria lavasteita. Rakennettuihin lavasteisiin lukeutui esimerkiksi Fujivuorelle rakennettu elokuvassa tuhoutuva linna. Kurosawa oli elokuvaa ohjatessaan jo 75-vuotias. Hän oli lähes sokea. Hänen apulaisensa käyttivät kuvauksissa laajasti Kurosawan aikaisemmin maalaamia kuvakäsikirjoituksia. Kurosawa sattui kuvausten aikana menettämään myös useita henkilöitä lähipiirissään. Hänen kanssaan monissa elokuvissa työskennelleet Ryu Kuze ja äänittäjä Fumio Yamoguchi kuolivat molemmat parin päivän sisällä toisistaan tammikuussa 1985. 1. helmikuuta kuoli Kurosawan vaimo Yôko Yaguchi. Kurosawa keskeytti kuvaukset vaimonsa kuoleman jälkeen vain päiväksi.[2]
Näyttelijät muokkaa
| Tatsuya Nakadai | … | Hidetora Ichimonji |
| Akira Terao | … | Taro Takatora Ichimonji |
| Jinpachi Nezu | … | Jiro Masatora Ichimonji |
| Daisuke Ryu | … | Saburo Naotora Ichimonji |
| Mieko Harada | … | Kaede |
| Yoshiko Miyazaki | … | Sue |
| Takeshi Nomura | … | Tsurumaru |
| Hisashi Igawa | … | Kurogane |
| Peter | … | Kyoami (narri) |
| Masayuki Yui | … | Tango |
| Kenji Kodama | … | Shirane |
| Toshiya Ito | … | Naganuma |
| Norio Matsui | … | Ogura |
Vastaanotto muokkaa
Ran sai ensi-iltansa Tokiossa Japanissa 25. toukokuuta 1985. Sitä esitettiin vielä ennen laajempaa levitystä useilla eri elokuvajuhlilla. Elokuva ei menestynyt lipputulojen kannalta kovin hyvin. Se tuotti juuri ja juuri kustannuksiensa verran. Elokuva sai kuitenkin useita Oscar-ehdokkuuksia, sekä monia muita kansainvälisiä palkintoja. Elokuvakriitikot ovat pitäneet sitä yhtenä Kurosawan parhaista elokuvista.[2]
Elokuvakriitikkojen arvioita kokoava Rotten Tomatoes antoi elokuvalle 88. arvioon perustuvan arvosanan 97 %.[5] Saman tapainen palvelu Metacritic antoi elokuvalle arvosanan 96/100.[6] The New York Timesin kriitikot valitsivat Ranin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[7] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[8]
Palkinnot muokkaa
Oscarit muokkaa
Ehdokkuudet muokkaa
- Paras ohjaus: Akira Kurosawa
- Paras kuvaus: Takao Saito, Masaharu Ueda ja Asakazu Nakai
- Paras lavastus: Yoshirō Muraki ja Shinobu Muraki
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Canby, Vincent: Movie Review – Ran. New York Times. 22.6.1986. Arkistoitu 9.9.2015. Viitattu 3.9.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d Niemi, Robert: 100 great war movies : the real history behind the films, s. 258–261. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1. (englanniksi)
- ↑ Akira Kurosawa, Ran The Criterion Collection. Viitattu 22.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Ran Elonet. Viitattu 22.4.2021
- ↑ Ran Rotten Tomatoes. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Ran 1985 Metacritic. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Ran Yle Teema. 7.8.2015 / päiv. 4.5.2016. Viitattu 22.4.2021.
- Ebert, Roger: Ran RogerEbert.com. 1.10.2000. Viitattu 22.4.2021. (englanniksi)
- Patterson, John: Ran: Akira Kurosawa’s last great masterpiece The Guardian. 28.3.2016. Viitattu 22.4.2021. (englanniksi)
- Hagopian, Kevin: Ran The New York State Writers Institute. Viitattu 22.4.2021. (englanniksi)