Rakennuseriste
Rakennuseriste on rakentamisessa käytetty eristemateriaali. Eristeitä käytetään estämään ei-toivottua lämmön, äänen, ilman, kosteuden tai tärinän etenemistä.
Lämmöneristys muokkaa
- Pääartikkeli: Lämmöneriste
Lämmöneristyksen perustehtävä on muodostaa rakennuksen sisätilojen ja ulkopuolen välille lämpöä eristävä kerros, jotta sisätilojen lämpötila voidaan pitää haluttuna mahdollisimman vähällä energian käytöllä. Lämmöneristys on osa rakennuksen vaippaa. Huonetilojen välissä eli väliseinissä ja -katoissa ei tyypillisesti ole pelkän lämmöneristämisen vuoksi laitettua eristystä. Vaipan lämmöneristyksen ominaisuuksia määrittävät rakenteen lämmöneristyskerroksen paksuus ja tyyppi, lämpösillat, rakenteen tiiveys ilmavuotoja vastaan, ja rakenteen kosteustekninen toiminta. Lämmöneristys toimii usein samalla ääniristeenä.
Lämmönjohtavuus muokkaa
Lämmönjohtavuus (tunnus λ (lambda), yksikkö W/(K·m)) kuvaa, miten hyvin jokin materiaali johtaa lämpöä.
| Eriste | Lämmonjohtavuus |
|---|---|
| polyisosyanuraatti (PIR) | 0,022–0,023 W/(Km)[1], |
| Fenoli | 0,020 W/(Km) |
| polystyreeni (EPS) | 0,031–0,039 W/(Km)[2] |
| suulakepuristettu polystyreeni (XPS) | 0,031–0,037 W/(Km)[3] ja |
| mineraalivilla | 0,032–0,045 W/(Km)[4]. |
Tyypillisesti eristeen eristyskyky perustuu ilmaan, joka on suljettu eristerakenteeseen. Tietyn lämmöneristeen, jonka paksuus tunnetaan, eristyskykyä mitataan lämmönläpäisykertoimella (U-arvo, aiemmin k-arvo, yksikkö W/(K·m²)).
Eristeissä lämmön johtuminen on usein lähes lineaarinen ilmiö, joten eristekerroksen kaksinkertaistaminen myös kaksinkertaistaa lämmöneristyskyvyn. Teoreettisesti asia on moniselitteisempi rakenteen läpi kulkevien kiinnikkeiden, sähköjohtojen yms., sekä pintojen erilaisen säteilyn ja konvektion vuoksi.
Kosteustekninen toimivuus muokkaa
Todellisissa rakenteissa lämmönjohtavuus on vain yksi materiaalin ominaisuus. Lämmöneristysrakenteiden kosteustekninen toimivuus on lähes yhtä tärkeä. Lisäksi suunniteltu toimintalämpötila asettaa omat vaatimuksensa: lähes tuhatasteisen voimalaitoskattilan tulipesän eristys eroaa huomattavasti maahan upotettavien vesiputkien routaeristyksestä.
Eristämisessä on aina huomioitava kastepiste, pakkasella sisälämpötilasta rakenteiden läpi ulos liikkuva kosteus pyrkii tiivistymään rakenteen sisälle kostean ilman lämpötilan laskiessa. Kosteus pyritäänkin pitämään rakennuksen sisällä höyrysululla, mistä se poistuu ilmanvaihdon kautta. Ulkoilman kosteusrasitus julkisivulle kuivatetaan/tuuletetaan pois ilmaraossa.
Nykyaikana eristämisessä täytyy huomioida talojen yleistynyt jäähdytys. Kesällä rakenne toimii "väärin päin" eli vesihöyry virtaa ulkoa sisälle päin ja kastepiste muodostuu pehmeän eristeen sisään ja rakenne kastuu ja pahimmassa tapauksessa homehtuu. Lisäksi höyrynsulkumuovissa olevat ilmavuodot pahentavat tilannetta. Villa ja höyrynsulku -eristerakenne on mahdollista tehdä erittäin ilmatiiviiksi oikeilla menetelmillä, esimerkiksi sijoittamalla ilman- tai höyrynsulun osittain eristekerroksen sisään. Näin voidaan välttää ilmavuodot käyttämättä niin sanottuja kovia eristeitä (PIR, XPS). Rakenteen hengittävyys tarkoittaa sitä, että kosteus pääsee liikkumaan molempiin suuntiin eikä silloin synny ongelmaa väärin päin toimivan rakenteen kanssa, kuten höyrynsulkumuovilla käy. Hengittävän rakenteen ongelmana ei ole suuri energiankulutus toisin kuin joskus luullaan sillä rakenne ei läpäise enempää lämpöenergiaa kuin hengittämätönkään vaan se päästää ainoastaan kosteutta lävitseen.
Peruskorjauksessa lisäeristettäessä on usein parempi vaihtoehto lisätä uusi eriste vanhan rakenteen ulkopuolelle, mutta ohut PIR tai XPS -lisälämmöneristys voidaan toteuttaa turvallisesti myös sisäpuolelle[5]. PIR- ja XPS-eristeet toimivat rakenteessa myös tiiviinä höyrynsulkuna. Sisäpuolisessa lisäeristämisessä mahdollinen vanha höyrysulku pitää poistaa.
Suurien lämpöerojen tapauksessa voidaan käyttää alumiinikalvoa palauttamaan lämpöheijastuksena lämpöä takaisin.
Vettyneen eristeen eristyskyky heikkenee merkittävästi. Tyypillinen tilanne, jossa eriste joutuu tekemisiin veden kanssa on höyrysulun tahaton rikkoutuminen. Myös ilmavuoto kovalla pakkasella aiheuttaa runsasta kondenssia. Eristeiden vettymisnopeudessa on eroja, mutta solurakenteeltaan täysin tiivistä suulakepuristettua polystyreeniä (XPS) lukuun ottamatta ne kaikki vettyvät jatkuvassa kosteusrasituksessa.
Eriste on asennettava asennusohjeessa kuvatun ohjeen mukaan. Tästä poikkeaminen merkitsee useimmiten sitä, että eriste ei toimi suunnitellulla tavalla. Tällöin kondenssin riski kasvaa. Toisistaan poikkeavien eristeiden rajapinnat ovat aina riski, jos niiden eristetaso ja paksuus poikkeavat toisistaan merkittävästi.
Teknisten seikkojen lisäksi oikean eristyksen valinta on taloudellinen päätös. Eri materiaalit ovat eri hintaisia, ja ne aiheuttavat erilaisia lämpöhäviöitä, jotka kostautuvat käyttökustannuksissa. Myös eristeen paksuus saattaa rajoittaa esimerkiksi tuotantoyksikön kapasiteettia (mm. metallin valussa käytettävät kuupat) tai hyötykäyttöön saatavaa tilaa rakennuksissa.
Lämpöeristeitä muokkaa
Tavallisimpia lämpöeristeitä ovat:
- Mineraalivillat: kivi- ja lasivillat
- Puukuituvillat: puhallettava selluvilla, puukuitueristelevy, huokoinen puukuitulevy
- pellavakuitulevy
- Polystyreenilevyt: EPS-levyt ja suulakepuristetut XPS-levyt
- Polyuretaanilevyt (PU, PUR ja PIR)
- Fenoli eristeet
- Sammal, sahanpuru, kutterilastu
- Ilma suljetussa rakenteessa
- Ilmainjektio-betonimassa
Äänen eristys muokkaa
- Pääartikkeli: Äänieriste
Äänen eristykseen rakennuseristeitä käytetään väliseinissä ja välipohjissa. Äänieristyksen kannalta oleellisia seikkoja ovat eristeen absorptiokyky ja -taajuus, eristeen paino, sekä rakenteen ilmatiiviys. Erityyppiset eristeet vaimentavat äänen eri taajuuksia. Mitä painavampi eristerakenne on, sitä parempi on äänen vaimennus, sillä massa absorboi itseensä äänen energian. Energia voidaan myös absorboida rakenteeseen tekemällä siitä jousirakenne, jolloin rakenteen värähtely vaimentaa äänienergiaa tehokkaasti.
Eristeitä käytetään myös hallitun akustiikan aikaan saamiseen huonetilassa. Akustiset eristeet verhoavat kovia seinä- ja kattopintoja, jolloin tilan jälkikaiunta-aika lyhenee. Akustiset eristeet voivat olla rakennuslevypintoja (rei'itys hajottaa äänen ja lyhentää jälkikaiuntaa), varsinaisen pinnan päälle kiinnitettyjä levyjä, katosta alas roikkuvia levyjä tai pintoihin ruiskutettavaa eri materiaaleista valmistettua massaa.
Ilma- ja höyrysulku muokkaa
Huokoinen eriste, kuten villa tarvitsee ilma- tai höyrysulun, jotta ilma ei pääse virtaamaan eristeen läpi, kun ilmanpaine vaihtelee. Höyrysulun on tarkoitus olla täydellisen tiivis. Sen läpi menevät levyjen yms. kiinnitykset eivät saa vaikuttaa rakenteeseen. Ilmasulkuna voidaan käyttää tiivistä riittävän paksua paperia, aaltopahvia tai muovikalvoa. Osa nykyaikaisista eristeistä, esimerkiksi XPS- ja PIR-eristeet toimivat myös itse riittävänä ilma- ja höyrysulkuna. Ilmasulkuna toimivat eristeet asennetaan paikalleen liimaamalla esimerkiksi uretaanilla ja saumat teipataan siihen tarkoitetuilla tuotteilla. Myös läpivientien tiivistäminen on näin toteutettuna helppoa.
Paperinen tai aaltopahvinen ilmasulku luovuttaa kosteutta ilmasulun läpi molempiin suuntiin. Tällaista rakennetta kutsutaan hygroskooppiseksi tai yleisemmin hengittäväksi. Hengittävällä rakenteella ei siis tarkoiteta tuulettuvuutta.
Muovikalvorakennetta käytetään sekä ilma- että höyrysulkuna. Sen vahvuus on matala höyryn läpäisykyky ja suurin ongelma kesto. Eristeen vettyessä höyrynläpäisykyvystä tulee merkittävä kuivumista estävä heikkous. Siksi vuotava höyrynsulkukalvo yhdistettynä kuitueristeeseen on usein osallisena kosteusvaurioihin ja sisäilmaongelmiin.
Eristemateriaalit muokkaa
Eristevilla muokkaa
Eristevilla on öljy-, lasi-, kivi- tai sellupohjainen kuitumateriaali täydennettynä erilaisilla aineilla. Villaa on saatavilla puhalluslevitettävänä, pehmeinä ja kovina levyinä tai erilaisiin teknisiin käyttötarkoituksiin puristettuina muotoina. Myös puuvillasta on valmistettu eristeitä.
Lasivilla valmistetaan pääosin kierrätyslasista. Sen ja kiviaineksesta valmistettavan mineraalivillan sidosaineena on öljystä valmistettava bakeliittiliima. Tehokkaimman lasivillatyypin lämmönjohtavuus voi olla 0,031 W/mK.[6] Toinen suosittu eristevillatyyppi on keräyspaperista valmistettava hygroskooppinen selluvilla, jonka lämmönjohtavuus 0,039 W/(m K)[7]. Selluvillan palonestoaineena käytetään booria tai savea. Vuonna 2020 tehdyn tutkimuksen[8] mukaan eristeiden lämmönjohtavuuden laskennan sekä todellisten arvojen välillä on todettu jopa 50 %:n eroja. Aliarviointi on syntynyt Suomen siirryttyä EU standardien käyttöön, joissa konvektion merkitys lämmönjohtamisessa huomioidaan vasta koko rakeenteen osalta. Konvektion vaikutus on suuri mineraalivillojen lämmönjohtavuudessa, mikä on johtanut . Umpisuljetuissa muovieristeissä sekä levyeristeissä tätä lämpöä kuljettavaa ilmavirtausta ei tapahdu.[9]
Eristevillalle tyypillinen ominaisuus on hyvä ääneneristyskyky. Kovempia levyjä käytetään tähän tarkoitukseen usein maalattuna. Eristevilloille tyypillistä on rakennusaikainen pölyäminen. Siksi useimpien kanssa on asennettaessa käytettävä hengityssuojainta rakennuspölyä vastaan.
Osa tuotteista on palonkestäviä ja homesuojattuja. Vanhoissa villaeristeissä käytettiin asbestikuituja palonestona. Markkinointitermejä ovat vuorivilla, lasivilla, palovilla, puukuituvilla, selluvilla, ekovilla ja pellavaeriste. Tunnettuja lämmöneristeiden valmistajia ovat muun muassa Ekovilla, Finnfoam, Isover, Hunton sekä Termex.
EPS- ja XPS -eristeet muokkaa
EPS-eristeet ovat paisutettua polystyreeniä, josta käytetään puhekielessä usein nimeä styrox tai styroksi. Suulakepuristettu polystyreeni (XPS) valmistetaan nimensä mukaisesti valmiiksi levymäiseen muotoon suulakepuristamalla. XPS:n solurakenne on täysin yhtenäinen ja suljettu. EPS-eristeet ja XPS-eristeet ovat öljypohjaisia muovieristeitä[10].
EPS-eristeelle tyypillinen lämmönjohtavuuden suunnitteluarvo on 0,031-0,039 W/(Km)[2]. EPS on rakenteeltaan enemmän ilmaa ja vesihöyryä läpäisevä ja vettyy vaativissa oloissa helpommin kuin suulakepuristetut XPS-levyt. EPS-eristeet vaativat yleensä erillisen höyrynsulun. EPS-levyjen valmistajia ovat mm. Soklex, Ruukki, Styroplast, UK-Muovi, Finnfoam Oy ja Thermisol. Lisäämällä EPS-raaka-aineeseen grafiittia, voidaan valmistaa ns. harmaata EPS -eristettä, jonka eristyskyky on n. 16–25 % tavallista EPS-eristettä tehokkaampi[11]. Harmaata EPS-eristettä valmistavat mm. Finnfoam Oy, UK-Muovi ja Thermisol.
XPS-eriste estää veden kapillaarisen nousun esimerkiksi maavastaisissa alapohjissa. XPS-levy toimii höyrynsulkuna, mutta saumakohdat pitää aina erikseen tiivistää, Tunnettuja XPS-valmistajia ovat muun muassa Finnfoam Oy, M-Plast ja Saint-Gobain.
Yksi tyypillinen EPS- ja XPS-eristeiden käyttökohde rakennuseristämisessä on routaeristys, jolla estetään routimisen vaikutuksia rakennusten ja teiden perustuksiin. Polystyreenieristeet sopivat ominaisuuksiltaan ja hinnaltaan erinomaisesti routaeristämiseen, mutta koska vettyneet lämmöneristeet eivät toimi suunnitellusti, tulee niiden vedenimeväisyysominaisuuksiin kiinnittää huomiota. Eräässä Suomessa suoritetussa tuotetestissä eri EPS-routaeristeiden vedenimeväisyydessä löytyi huomattavia laatueroja. XPS-levyt olivat testissä tasalaatuisempia ja sopivat vedenimeväisyysominaisuuksiensa puolesta paremmin routaeristykseen.[12]
XPS- ja EPS-eristeet luokitellaan palavaksi materiaaliksi, mutta rakenteisiin oikein asennetut eristeet ovat turvallisia, eivätkä edistä tulipaloa.[13] Muun muassa Keski-Euroopassa XPS ja EPS ovat yleisimmin käytettyjä seinien ja kattojen lämmöneristemateriaaleja.
Polyuretaani muokkaa
Termillä polyuretaani viitataan käytännössä sekä polyuretaaniin (PUR) että poly‐isosyanuraaniin (PIR), jotka ovat molemmat umpisoluisia kertamuoveja. Molempien muovien pääraaka-aineita ovat isosyanaatti, polyoli ja ponneaine. Poly‐isosyanuraani eroaa polyuretaanista siten, että siinä on noin kaksinkertainen määrä isosyanaattia.[14] Polyisosyanuraatin lämmönjohtavuus on (lambda declared) 0,022 W/(Km)[1].
Pääraaka-aineet reagoivat sekoitettaessa, ja niistä syntyy polymeerimatriisi eli ne muttuvat polyuretaaniksi. Tässä reaktiossa syntyvä lämpö saa ponneaineen höyrystymään, mikä tekee polymeerimatriisista vaahtomaista.[14]
Uretaanieristeet valmistetaan kerrosrakenteiseksi pinnoitemateriaalilevyjen väliin. Pinnoitteena voi olla alumiinipaperi, alumiini, bitumihuopa, äänieristysvilla, kivilevy, vaneri, lasikuitukartonki tai kipsilevy. Alumiinilla pinnoitettua uretaanilevyä ei saa käyttää betonivalun kanssa, koska betoniliimat aiheuttavat kemiallisen reaktion alumiinipinnoitteen kanssa. Betonielementteihin ja betonilaatan alle eristeeksi käytetään siihen erikseen suunniteltuja ja testattuja tuotteita.
Levyt saumataan pursotettavalla polyuretaanivaahdolla ja saumat tiivistetään höyry- ja ilmatiiviiksi höyrysulku- tai alumiiniteipillä.
Tunnettuja PIR-valmistajia ovat Finnfoam Oy ja Kingspan (ent.SPU).
Uretaanieristettä on saatavilla myös vaahtona. Pursotetta on saatavilla esimerkiksi talviversiona, jonka käytettävyys jatkuu -18 °C saakka tai palovaahtona, jonka paloluokitus on B1 ja EI20-EI180 (PENOSIL Premium Fire Rated Gunfoam B1). Polyuretaanivaahto pursotetaan noin 10 mm rakoon. Liiallinen pursottaminen saa aineen purkautumaan ulos raosta. Tavallinen pursotettu vaahto laajenee 10–20 %. Saatavilla on myös low expansion -tuotteita, jotka eivät laajene ollenkaan. Kovettuminen perustuu ilman kosteuteen. Tämän vuoksi tartuntaa ja kovettumista voi parantaa vesisumulla suihkepullosta. Roiskeet ja valumat poistetaan vasta riittävän kuivumisen jälkeen. Aikaisempi poisto aiheuttaa huomattavasti pahemman sotkun. Ylöspäin pursotettaessa on käytettävä suojaimia silmien ja mieluummin koko naaman ja hiusten osalla.
Polyuretaanieristeen raaka-aineena käytetyt isosyanaatit ovat terveydelle vaarallisia[15]. Palonestoaineena käytetään halogenoituja yhdisteitä, jotka ovat haitallisia, koska ne kertyvät eliöstöön.[16] Vuonna 2015 valmistuneessa opinnäytetyössä havaittiin lisäksi, että noin kolmenkymmenen vuoden ikäisten polyuretaanielementtirakenteisten pientalojen sisäilmassa esiintyi poikkeavuutena etikkahappoa. Tämä saattaa johtua siitä, että uretaanin haurastuminen on vapauttanut umpisoluisesta materiaalista 1970- ja 1980-luvuilla ponneaineena käytettyä butaania, joka muuttuu hiilidioksidiksi ja etikkahapoksi hapen kanssa reagoidessaan.[14] Polyuretaani haurastuu enemmän tai vähemmän kuten muutkin muovit muun muassa hapen ja lämpötilavaihteluiden vaikutuksesta[17].
Fenolieristeet muokkaa
Fenolihartsi on Suomessa vielä harvinainen, mutta Euroopassa käytetty, hyvin paljon PIR-eristeen kaltainen uuden sukupolven yleiseriste. Fenolieristeen lämmöneristävyys 0,022 W/(m•K).[18] Fenolieristettä on saatavilla myös diffuusioavoimena, eli vesihöyryä läpäisevänä.
Kevytsoraharkot muokkaa
Kevytsoraharkoissa käytettävä eristemateriaali ja harkon U-arvo vaihtelee valmistajakohtaisesti.
Sahanpuru ja kutterilastu muokkaa
Sahateollisuuden sivutuotteena syntyy eristeeksi soveltuvaa sahanpurua ja kutterilastua. Useimmiten tämä puru on kuitenkin tuoreena liian märkää käytettäväksi eristeenä heti, vaan sen pitää kuivata. Liian märkänä tiiviiksi pakattu sahanpuru voi alkaa käydä ja toimia homeiden kasvualustana. Kuivaa puuta sahaavilta puutavaraliikkeiltä sahanpurua voi saada myös osin kuivatettuna.
Lämpöeristämisen laskennallinen lämmönjohtavuus on sahanpurulla 0,075 - 0,12 W/(Km) ja kutterinlastulla noin 0,14 W/(Km). Vanhoissa rakennuksissa käytettiin tyypillisesti tiiviiksi sullottua eristeseosta jossa oli puolet sahanpurua ja puolet kutterinlastua. Nykyään kutterinlastusta on jalostettu myös mineraalivillan luokkaa olevan eristeitä.[19]
Ilma ja muut kaasut eristeenä muokkaa
Ilma on hyvä eriste sopivassa mittakaavassa. Sen ongelma eristämisen kannalta on liikkuminen, joka on sitä nopeampaa mitä suuremmasta ilmavälistä ja lämpötilaerosta on kyse. Pienessä raossa ilma liikkuu hitaammin. Tätä liikettä käytetään myös parantamaan huoneilmaa yhdessä ilmanvaihdon kanssaselvennä.
Tällöin ilma nousee ylös lämmintä pintaa pitkin ja laskee alas kylmää pintaa pitkin. Samalla lämpöä siirtyy ilmaan lämpimältä pinnalta. Lämpö siirtyy ilman mukana edelleen kylmälle pinnalle, jossa lämpö siirtyy ilmasta pintaan. Kierto jatkuu kunnes pinnat ovat saman lämpöiset. Jos pinnoilla on kosteutta niin se tiivistyy kylmälle pinnalle kastepisteen määrittelemässä lämpötilassa ja kosteudessa. Tyhjiö on ilmaa parempi eriste, koska siinä ei ole johtavia kaasuja lainkaan.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Eristeet.fi, PIR-eristeen tekniset tiedot dop.recticelinsulation.com. Arkistoitu 2.4.2015.
- ↑ a b EPS-eriste.fi, EPS-eristeen tekniset ominaisuudet eps-eriste.fi. Arkistoitu 12.8.2015.
- ↑ Finnfoam.fi, XPS-eristeen tekniset ominaisuudet finnfoam.fi. Arkistoitu 3.4.2015.
- ↑ Isover.fi, mineraalivillan tekniset ominaisuudet isover.fi. Arkistoitu 5.3.2016.
- ↑ Finnfoam.fi, Katon ja seinien lisälämmöneristys Finnfoam-PIR -eristelevyillä finnfoam.fi. Arkistoitu 7.5.2015.
- ↑ https://www.isover.fi/tuotteet/isover-kl-31
- ↑ https://www.ekovilla.com/tuotteet/ekovillalevy/tuoteseloste-ja-mitat/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Hot-box measurements to investigate the internal convection of highly insulated loose-fill insulation roof structures. Sciencedirect.com.
- ↑ TM Rakennusmaailma Heikki Jaakkola: Uusi tutkimus: Konvektio syö puhallusvillojen lämmöneristyskykyä rakennusmaailma.fi. 9.4.2020. Viitattu 27.10.2021.
- ↑ Extruded Polystyrene Foam Association (XPSA)
- ↑ Rakentaja.fi, 25.5.2015 rakentaja.fi.
- ↑ TM Rakennusmaailma 8/11, Liikaa laatupoikkeamia: Vertailussa routaeristeet, solupolystyreeni
- ↑ Finnfoam.fi, VTT:n luokitteluraportti Finnfoam F-29 XPS-eristelevyn palo-ominaisuuksista VTT. Arkistoitu 4.3.2016.
- ↑ a b c PUR-ERISTEIDEN MATERIAALIEMISSIOIDEN ESIINTYMINEN (Arkistoitu – Internet Archive). RTA LOPPUTYÖ 2015. ARI LAAMANEN. Johtopäätökset 1/2.
- ↑ Isosyanaattien aiheuttamat terveyshaitat, Työterveyslaitos[vanhentunut linkki]
- ↑ Haitallisten aineiden kertyminen ja vaikutukset eliöihin. Ympäristö.fi. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tietoa muovista. > Osa 8 – ympäristön vaikutukset muoviin. Muoviyhdistys.
- ↑ [Dämmplatten aus Phenolharz. https://www.daemmen-und-sanieren.de/daemmung/daemmplatten/phenolharzplatten Dämmplatten aus Phenolharz]. Christian Märtel. (saksaksi)
- ↑ Krista Valli: Minkälaiset lämpöeristeet hirsitaloon? – Talvikaato talvikaato.net. 05.04.2017. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 7.6.2018.