Radiositeetti
Radiositeetti (engl. radiosity) on kolmiulotteisen grafiikan renderöintimenetelmä, joka mallintaa diffuusia valaistusta riippumatta katselijan paikasta.[1][2] Heijastusten mallintamisen jälkeen voidaan käyttää muita perinteisiä menetelmiä lopullisen kuvan tekemiseen.[1]
Menetelmä on sovellettu lämmön siirtymisestä tietokonegrafiikkaan vuonna 1984.[3]
Radiositeetti toimii hyvin diffuusin valaistuksen kanssa mutta huonosti peilimäisen (engl. specular) valaistuksen kanssa kun taas säteenseuranta on hyvä peilimäisen valaistuksen kanssa ja huono diffuusin valaistuksen kanssa.[4] Tästä johtuen radiositeettia käytetään usein säteenseurannan kanssa kaksivaiheisessa ratkaisussa.[4] Menetelmä tuottaa pehmeitä varjoja ilman erikoiskäsittelyitä, mutta laskenta-aika voi kasvaa eksponentiaalisesti laskettavien pintojen mukaan O(n2).[4]
-
Ilman radiositeettiä. -
Radiositeetin kanssa.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Radiositeettimenetelmä cs.helsinki.fi. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ Allen Martin: Radiosity web.cs.wpi.edu. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ Modeling the Interaction of Light Between Diffuse Surfaces cs.rpi.edu. heinäkuu 1984. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ a b c Hughes, John F. & van Dam, Andries: Introduction to Radiosity (PDF) eecs.umich.edu. Viitattu 18.12.2017.