Wikipedia

Rašid Nurgalijev

Rašid Gumarovitš Nurgalijev (ven. Рашид Гумарович Нургалиев, tat. Рәшит Гомәр улы Нургалиев, Räşit Ğomär ulı Nurğaliyev; s. 8. lokakuuta 1956, Džetygara, nyk. Žitikara, Kazahstanin SNT, Neuvostoliitto) on venäläinen kenraali ja poliitikko. Hän toimi Venäjän sisäministerinä vuosina 2003–2012. Nurgalijev on etniseltä taustaltaan tataari.

Rašid Nurgalijev
Рашид Нургалиев
Рәшит Нургалиев
Rašid Nurgalijev vuonna 2012.
Rašid Nurgalijev vuonna 2012.
Venäjän federaation sisäasiainministeri
31. joulukuuta 2003 – 21. toukokuuta 2012
Edeltäjä Boris Gryzlov
Seuraaja Vladimir Kolokoltsev
Henkilötiedot
Syntynyt8. lokakuuta 1956 (ikä 67)
Džetygara, Kazahstanin SNT
Ammatti upseeri
Arvonimiarmeijakenraali
Tiedot
Puolue Yhtenäinen Venäjä
Uskonto ortodoksi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Nurgalijev on toiminut helmikuusta 2023 Venäjän federaation turvallisuusneuvoston ensimmäisenä varapääsihteerinä.[1] Nuorempana Nurgalijev työskenteli muun muassa KGB:n palveluksessa etsiväupseerina.

Donbassin sodan (2014) ja Ukrainan hyökkäyksen (2022) vuoksi Nurgalijev on kansainvälisten sanktioiden alaisena.

Varhainen elämä muokkaa

Nurgalijev syntyi miliisiperheeseen Kazahstanin neuvostotasavallassa. Kansallisuudeltaan hän on tataari.[2] Vuonna 1974 hän valmistui karjalaisesta Vojatšun lukiosta ja meni opiskelemaan taloustieteitä Petroskoin Otto Kuusisen valtionyliopistoon, josta valmistui vuonna 1979. Vuosina 1979–1981 hän toimi fysiikan opettajana Vojatšussa.

Ura KGB:ssa muokkaa

Vuonna 1981 Nurgalijev aloitti Karjalan ASNT:n KGB:n palveluksessa. Hän työskenteli etsiväupseerina Kalevalan piirissä ja Kostamuksessa, Karhumäen piirin päällikkönä ja myöhemmin FSK:n (nyk. FSB) terrorisminvastaisen osaston päällikkönä Karjalan tasavallassa. Vuosina 1992−1994 hän toimi Karjalan turvallisuusministerinä Nikolai Patruševin hallinnossa. Patruševista tuli myöhemmin FSB:n päällikkö ja Venäjän federaation turvallisuusneuvoston sihteeri eli tärkeä keskushenkilö Putinin hallinnossa.

Vuonna 1995 Nurgalijev siirtyi Moskovaan Venäjän federatiivisen vastavakoilupalvelun (Federalnaja Sluzba Kontrrazvedki, FSK) päämajaan hallinnollisen tarkastusosaston päätarkastajaksi. Pian FSK muuttui FSB:ksi ja Nurgalijev toimi sisäisen turvallisuuden osastolla jaostopäällikkönä. Vuonna 1998 hän siirtyi presidentinhallintoon. Vuonna 1999 hänet nimitettiin FSB:n talousosastolle salakuljetuksen ja huumekaupan vastaisen yksikön johtoon. Vuodesta 2000 lähtien hän oli FSB:n varapäällikkö ja tutkivan osaston päällikkö.

Kesäkuussa 2002 Nurgalijevista tuli sisäministeriön ensimmäinen varaministeri ja rikospoliisin päällikkö. Boris Gryzlovin eron jälkeen hänestä tuli virkaatekevä sisäministeri, johon asemaan hän sai hän virallisesti nimityksen 9. maaliskuuta 2004. Myöhemmin Nurgalijevin asema sisäministerinä on vahvistettu 24. syyskuuta 2007 ja 12. toukokuuta 2008. Nurgalijev sai armeijakenraalin arvon joulukuussa 2005. Uuden Venäjän aikoinaselvennä Nurgalijev väitteli taloustieteestä tohtoriksi väitöskirjallaan "Yritystoiminnan taloudelliset perusteet nyky-Venäjällä". Vuonna 2006 Nurgalijevista tehtiin Karjalan tasavallan kunniakansalainen turvallisuusuransa ansioiden takia.

Toiminta ministerinä muokkaa

 
Nurgalijev Vladimir Putinin kanssa

Nurgalijev kuuluu silovikeihin eli turvallisuuskoneistotaustaiseen Venäjän hallinnon ryhmittymään, jolla on Vladimir Putinin hallinnossa oma merkittävä asemansa. Sisäministeri, puolustusministeri ja oikeusministeri ovat Venäjän voimaministeritselvennä, jotka ovat aina uskollisia ns. presidentin ministereitä.[3]

Venäjän hallinnossa on yleensä suuri vaihtuvuus, mutta voimaministerit ja silovikit vaihtuvat harvemmin kuin ns. siviliiministerit. Silti Nurgalijevia on kuvailtiin selviytyjäksi, koska hän onnistui säilyttämään paikkansa yhtäjaksoisesti vuosina 2003–2012 läpi niin Putinin kuin Medvedevin presidenttikausienkin. Osasyyksi tähän selviytymiseen arveltiin hänen suhdettaan "isäntäänsä"selvennä turvallisuusneuvoston sihteeriin Nikolai Patruševiin, joka kuuluu Putinin lähipiiriin. Nurgalijev myös onnistui tasapainottelemaan Putinin ja Medvedevin välillä sekä vakuuttamaan nämä uskollisuudestaan.[4]

Nurgalijevin ministeriaikana tehtiin useita terrori-iskuja myös Sisä-Venäjällä, joista tunnetuimmat ovat:

Lisäksi useita isompia ja pienempiä iskuja on tapahtunut Pohjois-Kaukasuksella, kuten Vladikavkazin iskut (2008 ja 2010), Nazranin pommi-iskut (2009) ja Kizljarin iskut (2010). Erityisesti vuoden 2011 Domodedovon lentokenttäiskuja edeltänyttä viranomaistoimintaa arvosteltiin ja Nurgalijev myönsi, että sisäisestä turvallisuudesta vastaava hallinto oli epäonnistunut tehtävissään.[5] Sanktiona viranomaisten epäonnistumisista presidentti Medvedev erotti useita virkamiehiä, esimerkiksi sisäministeriössä Moskovan liikennehallinnosta ja -turvallisuudesta vastanneen johtajan Andrei Aleksejevin,[6] joka oli ollut tehtävissään vain vuoden.[7]. Nurgalijev sai vielä Domodedovon iskun jälkeen pitää paikkansa.[4]

Nurgalijevia on arvosteltu Venäjän turvallisuusviranomaisten toiminnasta. Vaikka Medvedevin johdolla toteutettiin poliisiuudistus 5. maaliskuuta 2011, jonka suurimmat näkyvät vaikutukset olivat 22 prosentin leikkaukset henkilöstössä ja miilisin muuttaminen poliisiksi, eivät kokemukset Venäjän poliisiviranomaisten väkivaltaisuudesta, korruptiosta ja väärinkäytöksistä kadonneet minnekään.[8] Nurgalijev ehti jo elokuussa 2011 ilmoittaa, että korruptio on kitketty pois Venäjän poliisivoimista.[9] Riippumattoman Levada-tutkimuslaitoksen helmikuun kyselyn mukaan vain 18 prosenttia venäläisistä sanoi poliisiuudistuksen parantaneen tilannetta.[10] Nurgalijev itse ei ole ollut hirveän innostunut poliisiuudistuksesta.[8]

 
Nurgalijev vuonna 2010.

Nurgalijevin eroa alettiin vaatia jo vuonna 2009, jolloin mediassa käsiteltiin Denis Jevsjukovin ammuskelutapausta. Humalainen miliisi Jevsjukov päätyi ammuskelemaan ihmisia moskovalaiseen kauppakeskukseen surmaten kaksi henkilöä.[10] Arvostelu kiihtyi entisestään sen jälkeen, kun julkista huomiota sai Pietarin poliisipiirissä tapahtunut 15-vuotiaan pidätetyn Nikolai Leontijevin pahoinpiteleminen hengiltä 22. tammikuuta 2012.[8] Oikeudenmukainen Venäjä-puolue vaati duumassa Nurgalijevin eroa, kunnes valtapuolue Yhtenäinen Venäjä lopetti puheet alkuunsa. Nurgalijev vetosi siihen, että uudistukset ovat vasta alkaneet, ja väitti, että myös Yhdysvalloissa tapahtuu usein vastaavankaltaisia tapahtumia, kuin Leontijevin pahoinpitely hengiltä. Nurgalijev käytti tilannetta hyväkseen sisäministeriön (MVD) valtataisteluun ja erotti arvostelijansa Pietarin poliisikomentajan kenraali Mihail Suhodolskin. On sanottu, että Nurgalijev mieluiten lakaisisi maton alle tällaiset tapahtumat.[8][11] Hän syytti median tekevän häntä arvostelevia kirjoituksia rahasta.[12] Maaliskuussa 2012 Tatarstanin Kazanissa poliisi raiskasi shampanjapullolla pidätetyn noin 50-vuotiaan miehen putkassaan. Uhri kuoli myöhemmin vammoihinsa sairaalassa. Nurgalijev ärsyynnytti ihmisoikeusaktivistit erotettuaan vain poliisilaitoksen johtajan, muttei ylintä Tatarstanin poliisipäällikköä, joka sai vain nuhteet.[13]

Huhtikuussa Nurgalijevin eroa vaadittiin uudelleen kaikkien duumaryhmien keskuudessa. Erityisesti häntä arvostelivat Oikeudenmukaisen Venäjän, Liberaalidemokraattisen puolueen ja kommunistien edustajat.[14] Yhtenäisen Venäjän kansanedustaja Aleksandr Hinštein kutsui Nurgalijevia kaikkein epäsuosituimmaksi ministeriksi.[10] 21. toukokuuta 2012 pääministeri Medvedevin uuden hallituskokoonpanon yhteydessä ilmoitettiin, että Nurgalijev ei toimi enää sisäministerinä.[10] Presidentillisen lakivaliokunnan puheenjohtaja Mihail Fedotov kuitenkin kehotti, ettei Nurgalijevia "syytettäisi järjestelmän synneistä" ja kehui tämän yrityksiä uudistaa maan poliisia.[10] Uudeksi sisäministeriksi nimitettiin Moskovan poliisipäällikkö Vladimir Kolokoltsev.[10] Nurgalijeville ei ole toistaiseksi annettu uutta virkaa tai asemaa.[10]

Suhde oppositioon muokkaa

Nurgalijev tuli tunnetuksi erityisesti Venäjän opposition valvonnasta.[4] Nurgalijev ehdotti vuonna 2011 netin valvontaa, koska nuoret saattavat löytää sieltä "yksipuolisia" ideoita.[15] Hänen toimiessaan ministerinä mellakkapoliisi pyrki tiukasti tukahduttamaan hallinnon vastaiset mielenosoitukset. Talven ja kevään 2012 mielenosoituksia ei juuri hajotettu väkivaltaisesti, mutta päivä ennen Putinin virkavalanvannomistilaisuutta 6. toukokuuta mellakkapoliisi esti Moskovan Bolotnaja-aukiolle suuntautuneen luvallisen kymmenientuhansien ihmisten mielenosoituksen, mikä johti sen kärjistymiseen mellakaksi. Poliisi pidätti noin 440 mielenosoittajaa ja mielenosoittajajoukko hajotettiin väkivaltaisesti pampuilla hakaten. Nurgalijev totesi, että "emme ole koskaan toimineet näin, mutta jollekin taholle tämä provokaatio oli tarpeen. Luulen, että tällainen oli tarpeen vain lännelle".[16][17]

Sanktiot muokkaa

Donbassin sodan alettua Nurgalijev joutui Euroopan unionin sanktioiden alaiseksi vuonna 2014, koska hän "osallistui sellaisen Venäjän hallituksen politiikan muotoiluun, joka uhkaa Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä". Hänen sanktiot laajenivat Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022.[18][19][20][21]

Perhe muokkaa

Nurgalijev on naimisissa ja hänellä on kaksi poikaa, Maksim ja Rašid, jotka ovat myös upseereita.

Lähteet muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rašid Nurgalijev.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Путин назначил Рашида Нургалиева первым заместителем секретаря Совбеза РФ iz.ru. Viitattu 21.6.2023.
  2. ↑ Максим Шевченко: «Татарин Рашид Нургалиев долгое время возглавлял МВД. Я не верю в какую-то татарофобию в МВД» m.realnoevremya.ru. Viitattu 31.7.2022.
  3. ↑ http://www.ts.fi/uutiset/ulkomaat/10742822/Lansimieliset+talousuudistajat+nousivat+keskeiseen+osaan+Putinin+hallituksessa[vanhentunut linkki]
  4. ↑ a b c http://themoscownews.com/siloviks_scoundrels/20120312/189529250.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ http://finnish.ruvr.ru/2011/01/31/42169267.html[vanhentunut linkki]
  6. ↑ http://yle.fi/uutiset/medvedev_erotti_viranhaltijan_terrori-iskun_seurauksena/2317141
  7. ↑ http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-12284088
  8. ↑ a b c d http://www.opendemocracy.net/od-russia/mark-galeotti/case-for-community-policing-in-russia (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ http://www.theotherrussia.org/2011/08/25/russian-police-corruption-officially-in-the-past/
  10. ↑ a b c d e f g http://en.rian.ru/society/20120521/173584932.html luettu 21.5.2012
  11. ↑ http://inmoscowsshadows.wordpress.com/2012/02/13/sukhodolskys-ouster-from-the-st-petersburg-police-nurgalievs-revenge-brutal-mvd-politics-and-a-suggestion-of-a-breakdown-in-silovik-etiquette/
  12. ↑ http://www.themoscowtimes.com/news/article/calls-for-top-cops-head-falls-on-deaf-ears/456740.html
  13. ↑ http://m.yle.fi/w/uutiset/ulkomaat/ns-yduu-3-3334247[vanhentunut linkki]
  14. ↑ http://pik.tv/en/news/story/34209-mps-call-for-russias-top-cop-to-resign
  15. ↑ Venäläisministeri perustelee netin valvontaa vanhojen laulujen unohtumisella Helsingin Sanomat. 2.8.2011. Viitattu 2.8.2011.
  16. ↑ http://en.ria.ru/russia/20120507/173292125.html
  17. ↑ Helsingin Sanomat keskiviikko 9.5.2012, B1 Ulkomaat, Näkökulma (kirj. Anneli Ahonen)
  18. ↑ Евросоюз включил еще восемь человек в санкционный список против России ria.ru. Viitattu 21.6.2023.
  19. ↑ Personas profils | Служба финансовой разведки sankcijas.fid.gov.lv. Arkistoitu 1.5.2023. Viitattu 21.6.2023.
  20. ↑ НУРГАЛИЕВ Рашид Гумарович rupep.org. Viitattu 21.6.2023.
  21. ↑ США расширили антироссийские санкции ria.ru. Viitattu 21.6.2023.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rašid_Nurgalijev&oldid=22235810”