R-7
R-7 Semjorka (ven. Р-7 Семёрка, seiska, Nato-raportointinimi SS-6 Sapwood) oli maailman ensimmäinen mannertenvälinen ballistinen ohjus (ICBM), joka laukaistiin ensi kerran 23. elokuuta 1957 [1]. Tämä Neuvostoliiton kehittämä ohjus oli palveluskäytössä kylmän sodan aikana vuodet 1959–1968.
Ohjus oli perustana Sojuz-kantoraketille, joka vei maata kiertävälle radalle ensimmäisen satelliitin, Sputnikin. Vuonna 2006 Sojuz oli maailman eniten käytetty kantoraketti, jonka muun muassa Euroopan avaruusjärjestö otti käyttöönsä vuonna 2010.
Tekniikkaa muokkaa
R-7 oli 34 metriä pitkä ja halkaisijaltaan kolmimetrinen. Sen lentoonlähtömassa oli 280 tonnia. Se oli kaksivaiheinen ja käytti polttoaineenaan nestehappea ja kerosiinia ja toimitti asekuormansa 8 000 km:n päähän noin 5 000 metrin tarkkuudella (CEP). Hyötykuormana oli yksi kolmen megatonnin ydinkärki.
Päämoottoreita oli 20 ja ohjausmoottoreita 12[2].
Kehitys muokkaa
Ohjuksen suunnittelutyö alkoi OKB-1:ssä Kaliningradissa vuonna 1953. Virallisesti ohjelma hyväksyttiin toukokuussa 1954. Ohjuksen ensimmäinen koelaukaisu tapahtui 15. toukokuuta 1957 Baikonurista - se epäonnistui: raketti putosi 400 km:n päähän kantorakettinsa sytyttyä tuleen. 21. elokuuta raketti lensi jo 6 000 km.
Raketin kantorakettiversio vei Sputnik 1 -satelliitin kiertoradalle 4. lokakuuta 1957 aloittaen nk. avaruusajan.[3]
Lisämuutosten jälkeen saatiin tulokseksi 8K74-ohjusversio. Se oli kevyempi kuin 8K71, siinä oli parempi navigointilaitteisto ja voimakkaammat moottorit. Sen kantama nousi 12 000 km:iin ja hyötykuorma 5 370 kg:aan. Ohjuksen 8K71- ja 8K74-malleja valmistettiin nimillä R-7 ja R-7A. Ohjukset otettiin käyttöön vuonna 1962.
Sotilaallinen käyttö muokkaa
Ohjuksen kehityskustannukset olivat suuret ja ilmeisesti veivät 5 % Neuvostoliiton sotilasbudjetista, mikä ei kuitenkaan ollut ainoastaan neuvostoliittolainen ongelma.
Ensimmäinen strateginen ohjusyksikkö otettiin käyttöön 9. helmikuuta 1959 Plesetskissä. Asejärjestelmänä R-7 oli epäonnistunut, koska sen laukaisuvalmistelu oli liian hidas. Sama ongelma oli tosin myös NATOn ensimmäisissä ICBM-ohjuksissa (Atlas). R-7-ohjuksen laukaisuvalmistelu vei 20 tuntia, eikä sitä voitu pitää laukaisuvalmiina kuin muutaman päivän ajan nestehapen kiehuessa. Vain kuusi ohjusta tuli käyttöön, neljä Plesetskissä ja kaksi Baikonurissa. Suuria ohjustukikohtia ei voitu piilottaa esimerkiksi U-2-vakoilulentokoneilta. Mahdollisessa sodassa vastapuoli olisi pyrkinyt tuhoamaan ne lentopommituksilla, ydinaseilla tai tavanomaisemmilla aseilla.
1960-luvun alussa pommituskoneen lento Neuvostoliitosta joihinkin Yhdysvalloissa sijaitseviin kohteisiin vei 6-7 tuntia, joka oli liian pitkä aika. Tämä pakotti Neuvostoliiton kehittämään nopeasti seuraavan sukupolven ohjuksia. Yhdysvallat oli samassa tilanteessa 1960-luvun alussa.
R-7 poistui sotilaskäytöstä vuonna 1968.
Käyttö kantorakettina muokkaa
Kantorakettina se toimi viidelle Sputnik-ohjelman avaruuslennolle. Useilla R-7-ohjuksesta muunnelluilla kantoraketeilla on laukaistu tuhansia Neuvostoliiton ja Venäjän sekä sittemmin muiden maiden avaruusaluksia. Rakettiperhe on maailman käytetyin kantoraketti, jonka luotettavuus on osoittautunut erinomaiseksi mm. miehitettyjen avaruuslentojen kohdalla.lähde?
Tietoja erityyppisistä R-7:ista muokkaa
| Raketti: | GRAU-tunnus (Venäjä): | Vaiheita: | Pituus (m): | Halkaisija (m): | Massa (kg): | Laukaisuja yhteensä: | Epäonnistuneet laukaisut: | Laukaisuja Baikonurista: | Laukaisuja Plesetskistä: |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| ICBM R-7 | 8K71 | 2 | 10,3 | 26 | 9 | 26 | 0 | ||
| Sputnik | 8К71ПС | 2 | 29,2 | 10,3 | 267.000 | 2 | 0 | 2 | 0 |
| Sputnik-3 | 8А91 | 2 | 31,0 | 10,3 | 269.300 | ||||
| Vostok | 8К72К | 3 | 38,2 | 10,3 | 287.000 | 26 | 8 | 26 | 0 |
| ICBM R-7A | 8К74 | 2 | 10,3 | 28 | 2 | 25 | 3 | ||
| Vostok-2 | 8А92 | 3 | 38,2 | 10,3 | 287.000 | 45 | 5 | 39 | 6 |
| Vostok-2A | 11А510 | 2 | 38,2 | 10,3 | 287.000 | 2 | 0 | 2 | 0 |
| Vostok-2М | 8А92М | 3 | 38,2 | 10,3 | 287.000 | 94 | 2 | 14 | 80 |
| Voshod | 11A57 | 3 | 44,6 | 10,3 | 298.400 | 299 | 14 | 138 | 3 |
| Luna | 8К72 | 3 | 33,5 | 10,3 | 279.000 | 2 | 1 | 2 | 0 |
| Molnija | 8К78 | 4 | 43,4 | 10,3 | 305.000 | 40 | 11 | 40 | 0 |
| Molnija-М | 8К78М | 4 | 43,4 | 10,3 | 305.000 | 275 | 1 | 53 | 222 |
| Poljot | 11A59 | 2 | 30,0 | 10,3 | 277.000 | 2 | 0 | 2 | 0 |
| Sojuz | 11А511 | 3 | 50,7 | 10,3 | 308.000 | 32 | 2 | 32 | 0 |
| Sojuz-2 | 14А14 | 3 | 50,7 | 10,3 | 311.000 | 1 | 0 | 0 | 1 |
| Sojuz-2 ja Ikar-vaihe | 14А14 | 4 | 45,8 | 10,3 | 311.000 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| Sojuz-2 ja Fregat-vaihe | 14А14 | 4 | 45,8 | 10,3 | 311.000 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| Sojuz-L | 11А511Л | 3 | 44,0 | 10,3 | 305.000 | 3 | 0 | 3 | 0 |
| Sojuz-М | 11А511М | 3 | 50,7 | 10,3 | 310.000 | 8 | 0 | 0 | 8 |
| Sojuz-U | 11А511У | 3 | 51,1 | 10,3 | 313.000 | 726 | 20 | 295 | 434 |
| Sojuz-U ja Ikar-vaihe | 11А511У | 4 | 47,3 | 10,3 | 308.000 | 6 | 0 | 6 | 0 |
| Sojuz-U ja Fregat-vaihe | 11А511У | 4 | 46,6 | 10,3 | 308.000 | 4 | 0 | 4 | 0 |
| Sojuz-U2 | 11А511У2 | 3 | 51,1 | 10,3 | 313.000 | 70 | 0 | 70 | 0 |
| Sojuz FG | 11А511ФГ | 3 | 49,5 | 10,3 | 305.000 | 10 | 0 | 10 | 0 |
| Sojuz FG ja Fregat-vaihe | 11А511ФГ | 4 | 42,5 | 10,3 | 305.000 | 3 | 0 | 3 | 0 |
| Yhteensä | xxx |
Lähteet muokkaa
- Karttunen, Hannu: Matkalla avaruuteen. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23174-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ http://www.space-travel.com/reports/50th_Aniversary_Of_The_Russian_ICBM_Rocket_999.html
- ↑ Karttunen, s. 38–39
- ↑ Karttunen, s. 42
Aiheesta muualla muokkaa
- R-7 lyhytkuvaus (engl.) (Arkistoitu – Internet Archive)
SS-designaatio:
SS-1 Scunner |
SS-1 Scud |
SS-2 Sibling |
SS-3 Shyster |
SS-4 Sandal |
SS-5 Skean |
SS-6 Sapwood |
SS-7 Saddler |
SS-8 Sasin |
SS-9 Scarp |
SS-10 Scrag |
SS-11 Sego |
SS-12 Scaleboard |
SS-13 Savage |
SS-14 Scamp\Scapegoat |
SS-15 Scrooge |
SS-16 Sinner |
SS-17 Spanker |
SS-18 Satan |
SS-19 Stiletto |
SS-20 Saber |
SS-21 Scarab |
SS-22 Scaleboard |
SS-23 Spider |
SS-24 Scalpel |
SS-25 Sickle |
SS-26 Stone |
SS-27 Stalin/Sickle B |
RS-28 Sarmat |
RS-24 |