Röyhelöpyy
Röyhelöpyy (Bonasa umbellus) on Pohjois-Amerikassa elävä pienikokoinen kanalintu ja aitokanojen heimoon kuuluvan Bonasa-sukunsa ainoa laji.[3][4][5] Se on yksi laajimmalle levinneistä ja pienimmistä pohjoisamerikkalaisista metsäkanalinnuista – kooltaan tuskin kyyhkystä suurempi.[3]
| Röyhelöpyy | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kanalinnut Galliformes |
| Heimo: | Aitokanat Phasianidae |
| Alaheimo: | Metsäkanat Tetraoninae[2] |
| Suku: |
Bonasa Stephens, 1819[2] |
| Laji: | umbellus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Röyhelöpyy on keskimäärin 45 senttimetriä pitkä ja 500–700 grammaa painava metsäkanalintu.[3][6] Koiras on yleensä naarasta hieman suurempi, tosin täysikasvuiset naaraat voivat olla kookkaampia kuin nuoret koiraat.[3] Koiraalla ja naaraalla on hyvin samannäköinen ruskeansävyinen höyhenpuku: se on selkäpuolelta pilkullinen ja harmaan tai punaruskean värinen ja vatsapuolelta tummajuovainen ja kellertävä.[3][6] Punaruskea höyhenpuku on vallitseva leudossa ilmanalassa, kun taas kylmässä ilmanalassa harmaa väritys on yleisempi.[3]
Nimensä laji on saanut röyhelökauluksesta, joka muodostuu pitkistä, kiiltävänmustista tai kuparinpunaisista sulista ja voi olla hyvin näyttävä varsinkin koiraalla. Koiras voi näyttää jopa kaksi kertaa todellista suuremmalta, kun se pörhistää röyhelökaulustaan ja levittää pyrstöään esittäessään soidinta tai puolustaessaan reviiriään.[3] Pyrstössä on 18 leveää sulkaa ja se on levitettynä kolmion muotoinen.[6] Pyrstön ulkoreunaa koristaa kauluksen värinen vyö, mutta muilta osin sen väritys vaihtelee maantieteellisesti suuresti – siitä tunnetaan lähes 60 erilaista muunnosta.[3]
Parhaiten eri sukupuolet erottaa toisistaan juuri pyrstön perusteella, jonka pituus on koiraalla vähintään 15 senttimetriä ja naaraalla tavallisesti alle 14 senttimetriä. Lisäksi koiraalla on takamuksessaan kaksi tai kolme täplää, jotka yleensä puuttuvat naaraalta kokonaan.[3]
Levinneisyys muokkaa
Röyhelöpyy elää Pohjois-Amerikassa alueilla, jossa on pysyvä lumipeite marraskuun lopusta pitkälle kevääseen. Sitä tavataan Kanadan kaikissa provinsseissa ja Yhdysvalloissakin 38 osavaltiossa. Pohjois-Amerikan itärannikolla levinneisyysalue ulottuu etelässä Pohjois-Georgiaan ja Koillis-Alabamaan ja pohjoisessa puurajalle asti Labradorissa. Länsirannikolla levinneisyysalue ulottuu etelässä Kaskadien länsirinteille ja Luoteis-Kalifornian rannikkovuorille ja pohjoisessa Yukonjoelle Alaskassa. Kalliovuorilla sitä tavataan Wyomingissa ja Utahissa. Isojenjärvien eteläpuolella sitä esiintyy vain yksittäisinä populaatioina.[3] Sitä on myös istutettu Newfoundlandiin ja Nevadaan.[6]
Elinympäristö muokkaa
Röyhelöpyy viihtyy kylmässä ilmastossa ja metsäisessä, vaikeakulkuisessa maastossa. Sitä tavataan etenkin hämärissä ja hiljaisissa metsissä, sankoissa tiheiköissä ja suojaisilla suoalueilla. Se karttaa aukeita paikkoja.[6]
Elintavat muokkaa
Ravinto muokkaa
Lumettomina vuodenaikoina röyhelöpyy syö pääasiassa hedelmiä ja vihreitä lehtiä, mutta jonkin verran myös hyönteisiä. Joskus se pyydystää sammakoita, pyrstösammakoita ja käärmeitäkin. Talviravinto koostuu puiden norkoista ja talvisilmuista, joita se noukkii haavoista, koivuista, tuomista, kirsikoista, amerikanvalkopyökeistä ja sarvipähkinöistä.[3] Poikaset syövät lähes yksinomaan hyönteisiä, kunnes ne saavuttavat täysikasvuisuuden.[6]
Lisääntyminen muokkaa
Röyhelöpyystä tulee sukukypsä noin 120 vuorokauden ikäisenä. Naaras rakentaa pesänsä maahan ja munii yhden munan päivässä, kunnes niitä on keskimäärin 11 kappaletta. Se hautoo munia 23–26 vuorokautta poikasten kuoriutumiseen asti. Emo huolehtii poikasista, kunnes ne osaavat yöpyä puun oksalla. Lentämään poikaset oppivat 8–10 viikon kuluttua syntymästään.[6]
Röyhelöpyyt elävät yleensä yksinään, mutta kerääntyvät yhteen paritteluaikana. Koiras päästää rummuttavaa ääntä, joka toimii kutsuhuutona naaraille ja haasteena kaksintaisteluun toisille koiraille. Paritteluajan päättyessä se ilmaisee myös koiraan elinvoimaisuutta.[6]
Suojelu ja uhat muokkaa
Vaikka röyhelöpyytä metsästetään paljon virkistysmielessä, sen kanta ei ole toistaiseksi vaarantunut. Laajat metsien hakkuut uhkaavat kuitenkin lajin olemassaoloa paikallisesti.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Bonasa umbellus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Bonasa umbellus (TSN 175790) itis.gov. Viitattu 5.10.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Grouse Facts Ruffed Grouse Society. Viitattu 20.9.2011. (englanniksi)
- ↑ ”Kanalinnut”, ZOO Suuri eläinkirja 3, s. 285. Suomentanut Timo Alanko & Tuulikki Lahti & Kalevi K. Malmström. Porvoo: WSOY, 1978. ISBN 951-0-08248-1.
- ↑ Maailman lintujen suomenkieliset nimet (2. uudistettu painos) Birdlife.fi. 2006. BirdLife Suomi ry. Arkistoitu 18.7.2009. Viitattu 5.10.2011.
- ↑ a b c d e f g h i Jeff Haupt: Bonasa umbellus – Ruffed grouse Animal Diversity Web. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 20.9.2011. (englanniksi)