Pyreneittenmastiffi

Pyreneittenmastiffi (esp. mastín del Pirineo) on espanjalainen laumanvartijarotu. Rotua tuotiin Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 1985. Pyreneittenmastiffi kuuluu FCI:n roturyhmään 2.

Pyreneittenmastiffi
Avaintiedot
Alkuperämaa	Espanja
Määrä	Suomessa rekisteröity 3089
Alkuperäinen käyttö	lampaiden ja karjan vartiointi
Nykyinen käyttö	seurakoira, aluevahti, laumanvartija
Elinikä	7–9 vuotta
Muita nimityksiä	pystiffi, mastín del Pirineo, Pyrenean Mastiff, mâtin des Pyrénées, Pyrenäen-Mastiff, pürenee mastif
FCI-luokitus	ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 2.2 Vuoristotyyppiset molossikoirat #92
Ulkonäkö
Paino	50-100 kg
Säkäkorkeus	uros yli 81 cm narttu yli 75 cm
Väritys	valkoinen, jossa hyvin selvä maski (musta, harmaa, ruskea, beige) ja vartalossa voi olla maskinvärisiä laikkuja
Infobox OK

Pyreneittenmastiffi

Ulkonäkö

Yksilö näyttelyssä.

Narttujen korkeus on arviolta n. 68-75cm ja urosten n. 75-85cm. Paino vaihtelee n. 60-90kg välillä. Nämä luvut eivät ole rotumääritelmän mukaisia ihannemittoja, vaan sitä mitä käytännössä Suomen kannasta löytyy.

Rungoltaan rotu on hieman korkeuttaan pitempi, suorakaiteen muotoinen. Koiran pää on suuri ja voimakasrakenteinen. Pähkinänruskeat silmät ovat pienet ja mantelinmuotoiset. Silmistä pitäisi korostua koiran ylväs ja tarkkaavainen ilme. Tunkeilijoita kohtaan pyreneittenmastiffilla on todella kova ilme. Korvat ovat riippuvat ja kolmion muotoiset.

Karvapeite on niin paksu ja tiheä, että koira kestää hyvin pakkasta. Karva on parhaimmillaan karkeaa ja hylkii tehokkaasti vettä ja likaa. Ts. märkä ja kurainen koira on puhdas kuivuttuaan. Lattia ei. Karva on pitkähköä varsinkin kaulurin, punttien ja hännän kohdilla, muualla hieman lyhyempää. Rodussa on paljon variaatiota ulkonäön suhteen, joten löytyy myös hyvin lyhytkarvaisia yksilöitä, kuin myös pitkäkarvaisia moppeja. Kohtuus kaikessa on toivottua.

Väriltään pyreneittenmastiffi on valkoinen harmain, mustin tai ruskein laikuin. Tummempi maski on rotumääritelmän mukaan pakollinen. Kaulan, raajojen ja hännänpään tulisi olla valkoisia.

Luonne ja käyttäytyminen

Historiansa vuoksi pyreineittenmastiffilta löytyy puolustus- ja vartiointiviettiä sekä tarvittaessa taistelutahtoakin. Yksilökohtaisia eroja kuitenkin löytyy, kuten muillakin laumanvartijaroduilla. Rotu on vaativampi kasvattaa ja omistaa kuin seurakoiramaisemmat suuret rodut, eikä sitä välttämättä suositella ensimmäiseksi koiraksi.

Luonteessa korostuu itsenäisyys, itsepäisyys, pitkäpinnaisuus, lempeys omiaan kohtaan ja hyvä tilannetaju. Pystiffi on hyvin älykäs koira, laumanvartijalle tyypillisen pehmeän luonteensa mukaisesti se muistaa pitkään niin hyvät kuin huonotkin kokemukset.

Pyreneittenmastiffit suhtautuvat oman laumansa koiriin yleensä ystävällisesti sukupuoleen riippumatta, varsinkin saman rodun edustajiin. Tämä juontaa rodun historiaan, jolloin useat koirat vartioivat yhdessä. Vieraisiin koiriin suhtautuminen vaihtelee. Rotumääritelmän mukaan koiran tulee suhtautua välinpitämättömästi vieraita koiria kohtaan, ainakin oman alueensa ulkopuolella.

Pystiffi on uhkia ja tunkeilijoiksi kokemiaan kohtaan peloton ja perääntymätön. Se tunnistaa uhan ja arvioi itse miten sen kanssa toimii. Pystiffillä on kuitenkin erittäin korkea kynnys käydä kiinni ihmiseen tai eläimeen, se välttää yleensä konflikteja viimeiseen asti luottaen omaan auktoriteettiinsa ja kokoonsa, mitkä toimivatkin hyvänä pelotteena. Joutuessaan tappeluun pyreneittenmastiffi on kuitenkin taitava, se osoittaa perineensä vuosisatojen takaiset käyttäymismallit taistelussa susia vastaan.

Vartiointia tai suojelua ei tarvitse erikseen opettaa, eikä niitä tule missään tapauksessa vahvistaa, ne tulevat koirilta luontaisesti kun tilanne sitä vaatii.

Lähtökohtaisesti hyvähermoisena ja lauhkeana koirana pystiffi on myös varsin hieno perhekoira, joka jaksaa vahtia pieniä laumanjäseniään uskollisesti. On tietenkin tärkeää tehdä lapsille selväksi miten koiran kanssa tulee käyttäytyä. Lapsiperheissä täytyy myös huomioida, että ääritilanteissa laumanvartija voi ryhtyä suojelemaan oman perheensä jäseniä jos esimerkiksi nuorten välinen leikki muuttuu totiseksi painiksi.

Oman reviirinsä ulkopuolella pystiffi on yleensä ystävällinen ja helppo tapaus. Joitain yksilöitä ei jaksa vieraat naamat kiinnostaa, ja silloin näytetään maailmaan kyllästyneen välinpitämättömältä. Toiset taas ottavat ilon irti huomiosta ja kerjäävät rapsutuksia.

Suurena ja vahvana koirana pystiffiä on kuitenkin suositeltavaa sosiaalistaa pentu- ja nuoruusiässä vieraisiin ihmisiin ja asioihin niin sen omalla alueella kuin vieraalla maaperällä. Hyvin ja positiivisesti sosiaalistettu koira ei tulkitse vartioidessaankaan tavanomaisia asioita helposti uhkaksi, eikä ole vieraita kohtaan yhtä epäluuloinen.

Pystiffi on helposti oppiva eikä se kyseenalaista omistajaansa, mutta miettii kyllä kerran ja kaksi, onko totteleminen kannattavaa juuri sillä hetkellä, ja mahtaako se olla hänen ylhäisyytensä edun mukaista. Koska näiden asioiden tarkka punnitseminen vie aikaa, tapahtuu toivottu toiminta viiveellä. Mikäli tapahtuu. Suostuttelu herkun avulla voi toimia, mutta se on yksilökohtaista.

Koulutuksessa ja kasvatuksessa tarvitaan aina molemminpuolista kunnioitusta, rauhallisuutta ja johdonmukaisuutta, näitä koiria ei voi kouluttaa käskyttäen, huutaen tai fyysisesti alistamalla. Pystiffia harkittaessa onkin suositeltavaa tutustua yleisesti laumanvartija tyyppisten koirien kasvattamiseen ja kouluttamiseen sekä niiden käyttäytymisen erikoisuuksiin jotta mahdollisilta ongelmilta, virheiltä ja väärinkäsityksiltä vältyttäisiin.

Pyreneittenmastiffi ns. helppona laumisrotuna (vartioi lähinnä haukkumalla, kiinni käyminen vain ääritilanteissa) soveltuu Suomen oloihin hienosti, eikä jokamiehen oikeuksilla liikkuvien marjastajien tarvitse sitä pelätä kunhan eivät mene sen alueelle luvatta. Lähtökohtaisesti pyreneittenmastiffi kuitenkin tarvitsee aidat ympärilleen, sillä reviirin ja partiontialueen laajentaminen on rodulle tyypillistä. Myös perhepystiffi tarvitsee alueen vartioitavakseen, vaikka laumaksi kelpaakin mainiosti oma perhe ja perheen lemmikit.

Rodulla on erittäin kantava ja syvä haukku, se ilmoittaa herkästi ympäristössä havaitsemastaan liikkeestä etenkin ilta-ja yöaikaan. Pystiffi ei ole hiljainen koira. Tämä voi aiheuttaa ongelmia mikäli naapureita asuu kovin lähellä.

Perimänsä ja käyttötarkoituksensa takia rotu soveltuukin parhaiten asumaan maaseudulle tai todella isolle ja hyvin aidatulle omakotitalotontille haja-asutusalueella, jossa ei ole naapureita lähellä.

Pystiffit nauttivat saadessaan elää osana laumaa. Ainoana koirana pystiffi usein haluaa olla siellä missä laumakin ja se saattaa ryhtyä varsinaiseksi sohvaperunaksi. Jos sillä kuitenkin on ulkona seuraa ihmisistä, muista koirista tai vartioitavista kotieläimistä, se viihtyy ulkona ympäri vuoden, kunhan sille on tarjolla riittävästi vapaata liikkumatilaa, sateelta suojainen tarkkailupaikka sekä eristetty koppi talvipakkasia varten.

Siisteyden osalta huomioitava asia on, että pyreneittenmastiffi kuolaa melko runsaasti. Nartut vähemmän, urokset enemmän. Jos koira viettää enemmän aikaa sisätiloissa, löytyy kuolaa luultavasti seinistä ja katosta. Etenkin keväällä karvanlähtöaikaan se pudottaa pohjavillan ja silloin saat karvaa ainakin muovikassiliisen jos toisenkin yhdestä koirasta. Hyvä imuri kuuluu pyreneittenmastiffin omistajan perusvälineisiin.

Rodussa ei ole erikseen työ- tai näyttelylinjoja, ja niinpä työkoirankin voi napata pellolta suihkun kautta näyttelykehään varsin näppärästi.

Alkuperä

Pyreneittenmastiffi on todennäköisesti polveutunut molossityyppisistä koirista, joita merenkulkijat ja foinikialaiset kauppiaat toivat Espanjaan yli 2 000 vuotta sitten. Se on sukua espanjanmastiffille ja pyreneittenkoiralle.

Kirjoitettua tietoa rodusta löytyy niin kaukaa kuin 1300 –luvulta, jolloin aragonian kuninkaalla Ramino I El Monjellalla oli muutamia musta-valkeita koiria joita kutsuttiin pyreneittenmastiffeiksi.

Pyreneittenmastiffi toimi vuosisatojen saatossa Aragonialaisten lammaslaumojen vartijana suojellen lampaita susilta ja karhuilta. Pyreneittenmastiffien vartioidessa, laumaa paimensi paimenkoirat. Koirien hännät ja korvat typistettiin, jotta ne eivät repeytyisi kamppailuissa susien ja karhujen kanssa.

Rotu eriytyi Pyreneittenkoirasta poliittisen rajanvedon seurauksena 1600-luvulla. Ranskalaiset ryhtyivät jalostamaan pyreneittenkoirasta laumanvartijan lisäksi vahdin virkaa hoitavaa ylhäisön lemmikkiä. Espanjan puolella taas pyreneittenmastiffia pidettiin tämänkin jälkeen lähinnä laumanvartijana eli työkoirana, jonka ulkoisia ominaisuuksia ei niinkään jalostettu, vaan työominaisuudet ratkaisivat. Luonto, tai paimenet, tekivät karsintaa, ja näin koirien luonteessa alkoivat korostua itsenäisyys, erinomainen tilannetaju, sopeutuvaisuus ja rauhallisuus. Turhaan tappelevat ja toisilleen isottelevat koirat eivät olleet vahdittavan karjan eikä paimenten etu.

Lähteet

• Laumanvartijakoirien käyttöopas - WWF Suomi https://wwf.fi/app/uploads/2/2/j/zyt7bz8jmw41sxec87crfa/koiramanuaali_wwf_2023_final.pdf
• Kaisa Hilska: Laumanvartijakoirat. Sanasilta.

Aiheesta muualla

• Suomen Kennelliitto: Pyreneittenmastiffi