Pyhäluoma

järvi Pieksämäellä Neuvolan lähellä

Pyhäluoma on Etelä-Savossa Pieksämäellä Neuvolan lähellä sijaitseva järvi.[1][2]

Pyhäluoma
Valtiot Suomi
Maakunnat Etelä-Savo
Kunnat Pieksämäki
Koordinaatit 62°12′05″N, 26°56′19″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Kyyveden alue (14.93)
Laskujoki Porraskoski Pitkäsjärveen [1]
Järvinumero 14.934.1.007
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 105,9 m [1]
Pituus 3 km [1]
Leveys 660 m [1]
Rantaviiva 7,97787 km [2]
Pinta-ala 1,23689 km² [2]
Tilavuus 0,00226939 km³ [2]
Keskisyvyys 1,83 m [2]
Suurin syvyys 6,57 m [2]
Saaria 1 [2]
Kartta
Pyhäluoma

Maantietoa muokkaa

Järvi on 3,0 kilometriä pitkä, 660 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 124 hehtaaria eli 1,2 neliökilometriä. Sillä on yksi saari, jonka pinta-ala on 0,32 hehtaaria. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on saatu 2,27 miljoonaa kuutiometriä eli 0,00227 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 1,8 metriä ja suurin syvyys on 6,6 metriä. Sen rantaviivan pituus on 8,0 kilometriä.[1][2][3][4]

Vesistösuhteet muokkaa

Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Mäntyharjun reitin valuma-alueen (14.9) Kyyveden alueella (14.93), jonka Nykälänjoen–Naarajoen alueeseen (14.934) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 105,9 metriä mpy.[1][2][5]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g Pyhäluoma, Pieksämäki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.8.2022.
  2. a b c d e f g h i Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 16.8.2022.
  3. Pyhäluoma, Pieksämäki (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.8.2022.
  4. Pyhäluoma, Pieksämäki (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.8.2022.
  5. Pyhäluoma (14.934.1.007) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 16.8.2022.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Tutkimusraportti 160. Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.10.2022).
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.