Puupyton
Puupyton[2] eli vihreä puupyton (Morelia viridis) on myrkytön kuristajakäärme, jota tavataan Uudessa-Guineassa, Indonesian saarilla ja Cape Yorkin niemimaalla.
| Puupyton | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Alalahko: | Käärmeet Serpentes |
| Heimo: | Jättiläiskäärmeet Boidae[1] |
| Suku: | Puupytonit Morelia |
| Laji: | viridis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Morelia viridis |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Alalajit [1] | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Aikuiset puupytonit ovat yleensä n. 90–120 cm:n pituisia, mutta yli kaksimetrisiä yksilöitä on havaittu. Väritykseltään laji on kirkkaan vihreä, jonka joukossa on keltaisia tai valkoisia hajanaisia viivoja. Tasaisen värin joukossa voi olla joko samanvärisiä tai sinisiä laikkuja ympäri kehoa. Lajista on olemassa myös sinivihreä värimuunnos.
Levinneisyys muokkaa
Pyypytonia tavataan Indonesian Misoolista, Salawatista, Arun saarilta, Schouten saarilta ja suurelta osalta läntistä Uutta Guineaa. Papua-Uudessa Guineassa lajin levinneisyysalue käsittää lähimmät saaret mereltä n. 1 800 metrin säteeltä ja Normanbyn saari sekä d'Entrecasteauxin saaret. Australiassa laji elää Queenslandissa Cape Yorkin niemen itärannikolla. Lajin elinympäristöä ovat sademetsät ja pensaikot.
Lisääntyminen muokkaa
Puupyton on ovipaarinen, naaras munii 1–25 munaa per parittelu.lähde? Luonnossa naaras hautoo ja suojelee munia maassa. Vastakuoriutuneet poikaset ovat kirkkaankeltaisia tai tiilenpunaisia. Parissa vuodessa väri muuttuu kirkkaanvihreäksi.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Auliya, M., Shine R.A. & Allison, A.: Morelia viridis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Dahlström, Harri (päätoim.): Maailman eläimet: Kalat, sammakkoeläimet, matelijat, s. 284. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-6533-2.
- ↑ McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 161. Suomentanut Hiltunen, Marja-Leena & Pertti. Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7373-3.