Pursiseura
Pursiseura on kansankielinen synonyymi sanalle purjehdusseura. Ensimmäiset purjehdusseurat perustettiin 1800-luvun puolessa välissä edistämään harrastusmahdollisuuksia, purrenrakentamista ja merenkulkutaitoja. Merenkulkutaitojen harjoittamisen keskeisimmäksi osaksi muodostui kilpapurjehdus. Lähes poikkeuksetta ensimmäiset purjehdusseurat olivat lähinnä urheiluseuroja, ja samalla paikkakuntansa sekä Suomen vanhimpia urheiluseuroja. Tästä historiasta seuraa, että lähes kaikki pursiseurat ovat yhdistyksinä rekisteröityneet urheiluseuroiksi. Nykyisin purjehdusseurojen toimintaan liittyy keskeisesti myös matkapurjehdus ja eet. Purjehtiessaan seurojen jäsenet käyttävät katsastetun veneensä perässä seuransa pursilippua jolla on oma erikoinen historiansa. Muualla maailmassa käytetään veneissä pääsääntöisesti maan virallista lippua. Seuroihin kuulumattomat veneet käyttävät Suomessakin Suomen lippua. Vuonna 2005 valmistuneessa Veneilyraportissa[1] veneiden määräksi Suomessa ilmoitetaan yli 737 000, joista moottorittomia soutuveneitä runsas kolmasosa. Pursiseuroihin kuulu Suomessa n. 60 000 jäsentä ja niihin on rekisteröity rekisteröity noin 14 000 venettä ja 40 purjeveneiden luokkaliittoa. Puriseurojen kattojärjestys on SPV r.y.
Historia muokkaa
Suomen ensimmäinen purjehdusseura Segelföreningen i Björneborg perustettiin vuonna 1856 Porissa. Ensimmäisten purjehdusseurojen alkuaikoina elettiin Venäjän vallan alla, jolloin vallanpitäjät suhtautuivat yleensä kielteisesti yhdistystoimintaan ja yhdistysten perustaminen oli lähes mahdotonta. Vallanpitäjät pelkäsivät yhdistystoiminnan lisäävän itsenäistymispyrkimyksiä. Pursiseurojen autonomian ajalla käyttämästä siniristilipusta tuli myöhemmin Suomen lipun esikuva. Purjehdusseurat olivat yleensä urheiluseuroja, jotka perustettiin mahdollistamaan purjehduskilpailujen järjestäminen. 1800-luvun kilpapurjehdus oli herrasmieslaji, jossa oli hyvin tarkat säännöt.
1800-luvun lopulla purjehdusseurojen määrän kasvaessa huomattiin tarvetta kansalliselle kattojärjestölle. Suomen Purjehtijaliitto perustettiin vuonna 1906 edistämään kansallisesti kilpapurjehdusta. SPL:n tehtäväksi tuli muun muassa kansainvälisten suhteiden luominen ja ylläpitäminen sekä kansallisten kilpapurjehdussääntöjen laatiminen.
Suomen Purjehtijaliitto osallistui Kansainvälisen Purjehtijaliiton (ISAF) perustamiskokoukseen 1907. Yhteistyö Kansainvälisen Purjehtijaliiton kanssa edesauttoi kilpapurjehdussääntöjen ja veneluokkien kehittymistä. Suomi sai omat kilpapurjehdusedustajansa Tukholman olympialaisiin vuonna 1912.
Pursiseurojen jäsenmäärä muokkaa
Suomen suurimmat pursiseurat ovat Nyländska jaktklubben, 2600 jäsentä 2011 HSK 1650 jäsentä, TPS 1550 jäsentä ja Helsingfors Segelsällskap 1450 jäsentä. Yhteensä Suomessa on veneilyseuroja noin 360 joista pursiseuroja 320. Yhteensä seuroilla on 60 000 jäsentä. Pursiseuroilla on ollut jäsenkuntansa uusimisella haasteita viime vuosikymmeninä. Monen seuran ikärakenne on vanha ja aktiivinen toiminta, varsinkin kilpapurjehdustoiminta on vähäistä. Kaikkein kriittisin alue seuroille on junioritoiminta. Suomessa on arviolta vain 400 aktiivisesti harjoittelevaa junioripurjehtijaa ikäluokissa 7–15. Tämä tekee lajin niin pieneksi ettei se esimerkiksi näy nuorten lajina Suomen Kansallisessa liikuntatutkimuksessa.[2] Junioritoimintaa harrastetaan vuonna 2011 arviolta vain 12–13 pursiseurassa. Viime vuosina junioritoiminta on osoittanut elpymisen merkkejä seuroissa kuten HSS joka on rakentanut 150 harjoittelevan junioreiden ohjelman josta on suora jatko olympialuokkiin.
Pursiseurojen toiminta muokkaa
Suurin osa pursiseuroista on yhdistyksiä. Yhdistys on luonnollisten henkilöiden, oikeuskelpoisten yhteisöjen tai molempien jotakin tarkoitusta varten perustama organisaatio. Eli pursiseuroissa jäsenet voivat yhdessä edistää harrastusmahdollisuuksiaan.
Kilpapurjehdus muokkaa
Merimiestaitojen edistämisen lisäksi kilpapurjehdus on myös urheiluharrastus ja jopa osalle suomalaisille kilpapurjehtijoille ammatti. Osallistuakseen purjehduskilpailuihin ja noudattaakseen Kansainvälisen Purjehtijaliiton sääntöjä kipparin on oltava jonkin Suomen Purjehtijaliiton hyväksymän pursiseuran jäsen. Edistääkseen kaikkien ikäryhmien kilpapurjehduksen harrastusmahdollisuuksia suomalaiset pursiseurat järjestävät säännöllisesti harjoituksia ja purjehduskilpailuja. Taatakseen jäsentensä turvallisen omatoimiharjoittelun osa suomalaisista pursiseuroista on merkinnyt kiinteitä harjoitusratoja kotisatamien läheisille vesialueille.
Nuorisotyö muokkaa
Seurat opettavat jolla-kursseilla lapsille ja nuorisolle veneilyn ja kilpapurjehduksen alkeita. Seurojen aktiivinen nuorisotyö sekä kasvattaa lapsista vastuullisia veneilijöitä että seuloo lahjakkaammat kilpapurjehduksen valtakunnallisiin valmennusryhmiin.
Veneiden katsastus muokkaa
Veneiden katsastus on saanut alkunsa kilpapurjehduksesta. Saatujen kokemusten perusteella se on laajennettu koskemaan veneitä, jotka eivät osallistu kilpailuihin. Katsastusta varten on laadittu katsastussäännöt. Katsastus toteutetaan pursiseurojen katsastajaorganisaation avulla. Seuroissa katsastuksesta vastaavat siihen valitut katsastajat, jotka ovat suorittaneet katsastajakurssin ja joilla on Suomen Veneilyliiton tai Suomen Purjehtijaliiton myöntämä lupa. Katsastustoiminta on organisoitu valtakunnalliseksi, ja se on yhdenmukaista ja samantasoista ympäri Suomessa. Pursiseurojen katsastajat katsastavat veneet vuosittain ja pursiseurat pitävät katsastetuista veneistä rekisteriä. Katsastettu vene on oikeutettu seuran pursilipun käyttöön. Pursilipun käytöstä katsastetuissa ja pursiseurojen rekisteriin rekisteröidyssä veneissä on mainittu asetuksessa huvialusten lipusta (292/1983).
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Luettelo suomalaisista pursiseuroista jäsenmäärineen (Arkistoitu – Internet Archive) SPV