Wikipedia

Purpendicular

Deep Purple -yhtyeen albumi 1996

Purpendicular on brittiläisen Deep Purple -rockyhtyeen viidestoista studioalbumi. Se äänitettiin vuosina 1995–1996 ja julkaistiin helmikuussa 1996. Purpendicular oli Deep Purplen ensimmäinen albumi, jossa oli mukana yhdysvaltalainen kitaristi Steve Morse. Se oli samalla yhtyeen ensimmäinen studioalbumi, joka ei noussut Yhdysvaltain Billboard 200 -albumilistalle.[8] Myöskään Isossa-Britanniassa albumi ei yltänyt Top 40 -listalle.

Purpendicular
Deep Purple
Studioalbumin Purpendicular kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  1995–1996
 Julkaistu Yhdistynyt kuningaskunta helmikuu 1996
Yhdysvallat huhtikuu 1996
 Tuottaja(t) Deep Purple
 Tyylilaji hard rock, heavy metal
 Kesto 62.16
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta BMG
Yhdysvallat CMC International, Prominent Records
Listasijoitukset
  • Ruotsi 3. (16. helmikuuta 1996)[1]
  • Suomi 9. (viikko 6, 1996)[2]
  • Itävalta 16. (18. helmikuuta 1996)[3]
  • Sveitsi 17. (18. helmikuuta 1996)[4]
  • Norja 30. (viikko 7, 1996)[5]
  • Belgia 47. (16. maaliskuuta 1996)[6]
  • Alankomaat 87. (2. maaliskuuta 1996)[7]
Deep Purplen muut julkaisut
The Battle Rages on...
1993 		Purpendicular
1996 		Abandon
1998
Singlet albumilta Purpendicular
  1. ”Sometimes I Feel Like Screaming”
    Julkaistu: 1996

Tuotanto muokkaa

Alkuperäiskitaristi Ritchie Blackmoren jätettyä Deep Purplen lopullisesti vuoden 1993 lopulla[9] hänen tilalleen tuli ensin lyhyeksi aikaa Joe Satriani[10] ja sitten pysyvästi vuodesta 1994 Steve Morse. Muuten kokoonpano oli sama kuin yhtyeen tunnetuin, niin sanottu Mark II, eli Ian Gillan (laulu), Roger Glover (basso), Jon Lord (koskettimet) ja Ian Paice (rummut).[11] Uusi kokoonpano paransi ilmapiiriä yhtyeessä huomattavasti, sillä määräilevä Blackmore oli edellisinä vuosina päättänyt yhtyeen musiikillisesta linjasta pitkälti omin päin. Omien ideoiden esiintuomista ei enää pelätty ja jäsenet päättivät merkitä kaikki kappaleet koko yhtyeen yhdessä tekemiksi.[12] Uuden albumin äänitykset aloitettiin 1995.[13]

Äänityksiä tehtiin konserttien lomassa noin vuoden ajan.[13] Yhtye kehitti monet kappaleideat ”jammailemalla”. Monesti ne saivat alkunsa Morsen ja rumpali Ian Paicen jammailuista, johon muut saattoivat varsin vapaasti liittyä mukaan. Gillan lauloi usein ilman mikrofonia, tullen fyysisesti toisten lähelle, koska Morsen mukaan ”sellaisessa tilanteessa on taikaa”. Morse piti muutenkin uuden yhtyeensä työskentelytavoista. Albumin tuottajana toimi basisti Roger Glover.[14]

Tyyli muokkaa

Yhtyeen tyyli muuttui uudella albumilla huomattavasti. Merkittävin muutos oli Morsen hyvin nopeatempoinen kitaransoitto.[13] Myös sanoitukset muuttuivat aikuismaisempaan suuntaan, sillä Gillanin mukaan viisikymmenvuotiaan pitäisi kirjoittaa sanoituksia muustakin kuin naisista ja rock-elämästä.[15] Albumin nimi ”Purpendicular” on sanaleikki, joka kuvastaa tätä tyylillistä muutosta – nimen kanssa samalla tavoin lausuttu englannin sana ”perpendicular” tarkoittaa pysty- tai kohtisuoraa.[13]

Albumin kappalemateriaalia on kuvattu monipuoliseksi. ”Soon Forgotten” -kappaleen melodiat kulkevat riitasoinnuissa ja ”The Purpendicular Waltz” -kappaleen rumpukompit perinteisestä rock-musiikista poikkeavissa tahtilajeissa. ”The Aviator”, ”Loosen My Strings” ja ”Sometimes I Feel Like Screaming” ovat rauhallisempia.[15] ”Hey Cisco” esittelee Morsen nopeita kitarajuoksutuksia,[16] kun taas ”A Touch Away” oli Purpendicularin ilmestyessä yhtyeen ensimmäinen varsinainen balladi.[17] Äänityksistä jäi yli kappale ”The Stallion”, jota ei ainakaan toistaiseksi ole julkaistu virallisesti.[18]

Julkaisu muokkaa

Ennen Purpendicularin ilmestymistä yhtye julkaisi 1996 humoristisen bluessinglen[13][19] ”The Turtle Island Shuffle”. Singleä jaettiin vain yhtyeen fan clubin jäsenille, ja sopimussyistä sekä yhtye (”Dick Pimple”) että jäsenet käyttivät siinä peitenimiä.[20] Itse albumi julkaistiin myöhemmin samana vuonna. Yhdysvalloissa sen julkaisi CMC/Prominent Records[21] ja Britanniassa BMG:n RCA Records.

Vastaanotto muokkaa

Kaupallinen menestys muokkaa

Purpendicularin kaupallinen menestys jäi yhtyeen aiempia julkaisuja vähäisemmäksi. Deep Purplen kotimaassa Britanniassa paras sijoitus oli 58. Yhdysvalloissa albumi ei noussut lainkaan listoille.[22] Parhaiten levy sijoittui Ruotsissa, jossa se nousi kolmannelle sijalle.[1] Suomessa albumin sijoitus oli parhaimmillaan yhdeksäs.[22] Suhteellisen heikosta menestyksestä huolimatta albumi osoitti yhtyeen voivan jatkaa ilman Blackmorea, monien esittämistä vastakkaisista arveluista huolimatta.[13]

Kriitikoiden suhtautuminen muokkaa

Purpendicularin radikaali tyyli ja varsinkin Morsen Blackmoresta poikkeava soittotyyli hämmensi aluksi joitakin faneja,[13][16] mutta se sai kuitenkin kriitikoilta hyvän vastaanoton.[22] Kerrangin albumilistalla Purpendicular nousi maaliskuussa 1996 suoraan ensimmäiselle sijalle ja Martin Popoffin julkaisemalla 500 parhaan heavy metal -albumin listalla albumi on sijalla 294.[22]

Heikki Heinon mielestä albumi on yhtyeen paras sitten 1975 julkaistun Come Taste the Bandin. Deep Purple – vuodet 1967–2006 -kirjassaan hän sanoo, että ”levy oli hieno näyttö siitä, että yhtye pystyi uudistumaan ja tekemään monipuolista ja mielenkiintoista musiikkia.”[13] Albumista kirjoittamassaan arvostelussa hän kutsuu sitä ”rohkeaksi ja onnistuneeksi yritykseksi tehdä jotain uutta ja selvästi vanhasta poikkeavaa” antaen arvosanan 8/10.[16]

Allmusicin arvostelija Glen Miller kehuu Purpendicularin monipuolisuutta ja kuvailee sitä yhtyeen pitkän uran ”seikkailullisimmaksi” albumiksi. Hänestä ”Sometimes I Feel Like Screaming” on Deep Purplen parhaita kappaleita vuosiin. Albumi saa häneltä kolme tähteä viidestä.[17] Myös kriitikko George Starostin kehuu yhtyettä laadukkaan heavy-albumin julkaisusta niinkin myöhäisessä vaiheessa uraansa, vaikkei levy hänestä nousekaan huippuaikojen tasolle.[23]

New Musical Express valitsi Purpendicularin vuonna 2015 kaikkien aikojen 29:nneksi huonoimmaksi albumin nimeksi.[24]

Kiertue muokkaa

Yhtyeen aiemmat kitaristit olivat usein esittäneet konserteissa myös soolotuotantoaan. Morse ei kuitenkaan halunnut tehdä samoin, kun yhtye hänen liityttyään tiedusteli asiaa.[14] Alkuvaiheessa Morse soitti vanhat kappaleet vielä varsin samalla tavoin kuin Blackmore,[22] mutta yhtyeen keikkailtua noin vuoden Purpendicularin äänitysten ohessa[13] hän oli kehittänyt jo oman tyylinsä soittaa Blackmoren aikaiset kappaleet. Soittolistassa oli klassikkojen lisäksi paljon uuden albumin raitoja sekä harvinaisempia kappaleita.[22] Tiheiden miehistönvaihdosten vuoksi kärsinyttä imagoa päätettiin parantaa runsaalla keikkailulla – vuonna 1996 yhtye soittikin yli sata konserttia.[25]

Kappaleet muokkaa

  1. Vavoom: Ted the Mechanic – 4.16
  2. Loosen My Strings – 5.57
  3. Soon Forgotten – 4.47
  4. Sometimes I Feel Like Screaming – 7.29
  5. Cascades: I'm Not Your Lover – 4.43
  6. The Aviator – 5.20
  7. Rosa’s Cantina – 5.10
  8. A Castle Full of Rascals – 5.11
  9. A Touch Away – 4.36
  10. Hey Cisco – 5.53
  11. Somebody Stole My Guitar – 4.09
  12. The Purpendicular Waltz – 4.45

Bonuskappale Yhdysvaltain ja Japanin painoksissa:

  2. Don't Hold Your Breath – 4.39

Kokoonpano muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Heino, Heikki: Deep Purple – vuodet 1967–2006. 2. muutettu painos teoksesta Deep Purple. Syvän purppuran vuodet 1967–2004. Tampere: Pop-lehti, 2006. ISBN 952-5546-21-7.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b Deep Purple – Purpendicular (Album) swedishcharts.com. Viitattu 1. heinäkuuta 2009. (englanniksi)
  2. ↑ Deep Purple - Purpendicular (Album) finnishcharts.com. Viitattu 1.7.2009. (englanniksi)
  3. ↑ Deep Purple – Purpendicular (Album) austriancharts.at. Viitattu 1.7.2009. (saksaksi)
  4. ↑ Deep Purple – Purpendicular (Album) hitparade.ch. Viitattu 1.9.2009. (saksaksi)
  5. ↑ Deep Purple – Purpendicular (Album) norwegiancharts.com. Viitattu 1.9.2009. (englanniksi)
  6. ↑ Deep Purple – Purpendicular (Album) ultratop.be. Viitattu 1.9.2009. (ranskaksi)
  7. ↑ Deep Purple – Purpendicular (Album) dutchcharts.nl. Viitattu 1.9.2009. (hollanniksi)
  8. ↑ Deep Purple – Charts & Awards AllMusic. Viitattu 1.7.2009. (englanniksi)
  9. ↑ Heino, s. 184.
  10. ↑ Heino, s. 186.
  11. ↑ Heino 2006, s. 189–190.
  12. ↑ Heino, s. 190–191.
  13. ↑ a b c d e f g h i Heino 2006, s. 191–192.
  14. ↑ a b Heino 2006, s. 191.
  15. ↑ a b Heino 2006, s. 192–193.
  16. ↑ a b c Heino, Heikki: Purpendicular 1996 psof.fi. 23.01.2006. Perfect Strangers of Finland -yhdistyksen kotisivut (psof.fi). Viitattu 15.3.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  17. ↑ a b Miller, Glen: Purpendicular AllMusic. Viitattu 15.11.2011. (englanniksi)
  18. ↑ Heino, s. 194.
  19. ↑ Heino 2006, s. 271.
  20. ↑ Dick Pimple rockdetector.com: MusicMight. Viitattu 23.3.2011. (englanniksi)
  21. ↑ Heino 2006, s. 272.
  22. ↑ a b c d e f Heino, s. 193.
  23. ↑ Starostin, George: Purpendicular starling.rinet.ru. Viitattu 15.3.2011. (englanniksi)
  24. ↑ Wright, Lisa: The Worst Album Titles Ever 10.3.2015. New Musical Express. Viitattu 19.12.2016. (englanniksi)
  25. ↑ Heino 2006, s. 193–194.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Purpendicular&oldid=21412228”