Purilaat
Purilaat eli renttuut on varhainen kuljetusväline. Yksinkertaisimmillaan purilaat koostuvat kahdesta pitkästä aisasta, jotka ovat toisesta päästä ristissä ja jonka avoimeen päähän kuljetettavat tavarat sidotaan kiinni. Vedettäessä aisojen avoin pää laahaa maata. Edistyneemmässä versiossa avoimeen päähän kiinnitetään kangas tai nahka. Aisojen väliin voidaan kiinnittää poikkipuu, joka pitää ne erillään. Purilaiden etuja ovat helppo valmistettavuus, keveys ja kärryihin tai rekiin verrattuna parempikulkuisuus vaikeassa maastossa.
Amerikan tasankointiaanit käyttivät paljon purilaita ja ennen hevosten käyttöä vetivät niitä itse tai sälyttivät ne koirille.
Suomessa purilaita vetävä hevonen valjastettiin yksinkertaisiin länkivaljaisiin, ja aisat sidottiin rahkeilla kiinni ja yhdistettiin toisiinsa välipuilla, joihin kuorma sidottiin kiinni. Aisojen väliin voitiin vielä hihnoittaa pieni puusatula. Purilaat olivat tavallaan kesäreki, koska talven lumia vastaan sen kantopinta oli kovin vaatimaton.
Talvi- ja jatkosodan aikana purilaat otettiin Suomessa uudelleen käyttöön. Niillä kuljetettiin ammuksia ja aseita sekä haavoittuneita ja kaatuneita etulinjasta pois.
»Kotoinen hevosemme oli usein ainoa kuljetusapu. Mutta kun kärrytie loppui, oli käytettävä kantohevosia ja purilaita.»
(Suomen puolustusvoimat 1973, 138.)
Purilaat olivat helposti ja nopeasti valmistettavissa metsästä saatavilla olevista tarpeista.
Lähteet muokkaa
- Tervasmäki, Vilho, Kilkki, Pertti & Ahto, Sampo (toim.): Suomen puolustusvoimat. Toinen täydennetty painos. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-05681-2.
- Vuorela, Toivo: Kansanperinteen sanakirja. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-08803-X.