Punasusi (Canis rufus) on Yhdysvaltain itäosissa elävä äärimmäisen uhanalainen koiraeläin. Se eli aikaisemmin laajalti Pohjois-Amerikan itäosissa, mutta metsästys ja elinalueen supistuminen ovat saattaneet sen sukupuuton partaalle. 1980-luvulla punasusi hävisi jo kertaalleen luonnosta.

Punasusi
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Alalahko: Caniformia
Heimo: Koiraeläimet Canidae
Suku: Koirat Canis
Laji: Susi rufus
Alalaji: rufus
Kolmiosainen nimi

Canis rufus
Audubon & Bachman, 1851

Synonyymit

Canis lupus rufus

Punasuden levinneisyyskartta.
Punasuden levinneisyyskartta.
Katso myös

  Punasusi Wikispeciesissä
  Punasusi Commonsissa

Luokittelu muokkaa

Punasutta on perinteisesti pidetty itsenäisenä lajina Canis rufus, jolla on kolme alalajia: C. rufus rufus, C. r. floridanus ja C. r. gregoryi. Punasuden ja suden eli harmaasuden (Canis lupus) keskinäinen luokittelu on kuitenkin ollut ongelmallista. On esimerkiksi esitetty teoria, että punasusi olisi oikeastaan vain suden ja kojootin risteytymisen tuloksena syntynyt hybridi. Monet tutkijat ovat siksi luopuneet punasuden lajistatuksesta, ja he pitävät punasutta ja sen alalajeja vain suden alalajeina.[2][3]

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Punasuden turkki on nimensä mukaisesti punertava. Sitä ei kuitenkaan sen perusteella voi erottaa kojootista tai sudesta, koska myös niiden turkki on usein punertavaa. Joskus punasusien turkki on jopa harmahtavan musta, toisin kuin kojootilla. Raajat ovat pidemmät ja hontelommat, korvat suuremmat ja peitinkarvat lyhyempiä kuin sudella. Fossiilien perustella otaksutaan kojootin ja punasuden kehittyneen samasta kantamuodosta, vaikka toisaalta on myös arveltu että punasusi olisi vain suden ja kojootin risteytymä. Kooltaan punasusi on kojootin ja suden väliltä. Ruumis on 135–165 cm pitkä ja painoa on 16–41 kg, uros on naarasta kookkaampi.

Levinneisyys muokkaa

Punasuden alkuperäinen levinneisyys ulottui pohjoisessa Pennsylvaniaan, etelässä Floridaan ja lännessä Texasiin. Nykyään punasusia elää Yhdysvalloissa Etelä-Carolinassa, Floridassa ja Mississippissä. Nämä populaatiot perustuvat yksilöihin, joita on palautettu luontoon vankeudesta.

Elintavat muokkaa

Punasudet elävät metsissä ja soilla. Ne liikkuvat pääasiassa öisin. Päivällä punasusi makaa maahan kaivamassaan onkalossa. Kesällä se liikkuu laiskasti, mutta aktivoituu syksyllä. Punasusien ääntely muistuttaa kojootin ulvontaa ja päättyy kojootille tyypilliseen korkeaan ulinaan. Punasudet elävät alfa-parin johtamassa laumassa, joka on samantapainen kuin kojooteilla ja susilla. Reviiriä puolustetaan muilta laumoilta. Elinalueen koko on noin 40–80 km².

Punasusi saalistaa jäniksiä, kaniineja, jyrsijöitä, peuroja ja majavia, joskus myös kaloja ja rapuja. Punasusinaaras synnyttää keväällä 2–7 pentua 8–9 viikon kantoajan jälkeen. Kaikki perheenjäsenet auttavat pentujen hoidossa. Punasuden elinikä on enintään 13 vuotta.

Uhat muokkaa

Punasusi on uhanalainen, ja se on kärsinyt sekä metsästyksestä että elinalueiden tuhoutumisesta. Pahin uhka on risteytyminen kojootin kanssa. Punasusi hävisi luonnosta 1980-luvulla. Yksi sen kolmesta alalajista, C. l. floridanus, kuoli kokonaan sukupuuttoon. Punasusi kuitenkin säilyi vankeudessa elävien yksilöiden turvin. Risteytyminen kojootin kanssa aiheutui kojoottien leviämisestä ja punasusien määrän romahtamisesta niin pieneksi, että lisääntymiskumppaniksi kelpasi kojootti. Tämä aiheutti viimeisten puhtaiden yksilöiden häviämisen luonnosta. Punasusia on palautettu luontoon vuodesta 1987 lähtien ja vuonna 2003 luonnossa arvioitiin elävän noin 100 punasutta, kaikki C. l. gregoryi -alalajia. Toinen alalaji elää vankeudessa Etelä-Carolinassa. Punasuden ja kojootin yhteisiä pentueita on steriloitu, jotta ne eivät enää lisääntyisi.

Punasusien määrä alkoi uudelleen vähentyä 2010-luvulla. Vuonna 2018 luonnossa eli 40 punasutta.[4] Vuonna 2019 määrä oli laskenut 19:ään[5] ja lokakuussa 2021 kahdeksaan. Helmikuussa 2023 luonnossa eli 14 punasutta. Vuosina 2019 ja 2021 ei syntynyt yhtään pentueita.[6]

Lähteet muokkaa

  • Koivisto, I., & Sarvala, M. & Liukko, U-M.: Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X.

Viitteet muokkaa

  1. Kelly, B.T., Beyer, A. & Phillips, M.K.: Canis rufus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.7.2014. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Canis lupus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 7.12.2011. (englanniksi)
  3. Biomi.org: Punasuden lajistatus (Huom. Sivun alussa oleva sisällysluettelo on rikki.) Viitattu 23.11.2017
  4. Government: Wild red wolf population could soon be wiped out www.msn.com. 25.5.2018. Arkistoitu 25.5.2018. Viitattu 27.3.2023. (englanniksi)
  5. Report: 20,000 Square Miles of Red Wolf Habitat Is Open for Urgently Needed Reintroductions Center for Biological Diversity. Viitattu 27.3.2023. (englanniksi)
  6. Red Wolf | Wolf Conservation Center nywolf.org. 10.12.2018. Viitattu 27.3.2023. (englanniksi)