Punapietaryrtti
Punapietaryrtti eli punapäivänkakkara (Tanacetum coccineum, syn. Chrysanthemum coccineum) on pietaryrttien sukuun kuuluva ruusunpunakeltainen kasvi.
| Punapietaryrtti | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Alaheimo: | Asteroideae |
| Suku: | Pietaryrtit Tanacetum |
| Laji: | coccineum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Punapietaryrtti on normaalisti korkeudeltaan 50–70 cm, joskus jopa yli 80 cm. Kasvin lehdet ovat kaksinkertaisesti parihalkoiset. Lehdet ovat kiinnittyneet haarautumattomiin versoihin ja kasvi muodostaa mättäitä. Mättäiden keskeltä kasvavat kukkavanat. Jokaisen vanan latvassa on mykerö, jossa laitakukat ovat ruusunpunaiset ja keskusta keltainen. Punapietaryrtti kukkii kesä-heinäkuussa.
Levinneisyys muokkaa
Punapietaryrtti kasvaa alkuperäislajina Armeniassa, Kaukasuksella ja Iranin pohjoisosissa.[1]
Käyttö muokkaa
Punapietaryrtti on koristekasvi, jota viljellään näyttävien kukkiensa takia muun muassa Suomessa. Etelämpänä kasvia viljellään hyönteismyrkyksi, jota saadaan kuivatetuista ja jauhetuista mykeröistä. Jauheen myrkkynä vaikuttava aine on pyretriini.[1]
Lähteet muokkaa
- Hyötykasvit värikuvina. Toim. Rautavaara, Toivo & Tuomola, Pirkkoliisa. 5. painos. WSOY, Helsinki 2002.
- 153 monivuotista puutarhakukkaa. Kauppiaitten kustannus OY. ISBN 951-635-218-9.