Punaperätukaani
Punaperätukaani (Aulacorhynchus haematopygus) on tikkalintujen lahkoon kuuluva isonokkainen lintu.
| Punaperätukaani | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Tikkalinnut Piciformes |
| Heimo: | Tukaanit Ramphastidae |
| Suku: | Aulacorhynchus |
| Laji: | haematopygus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aulacorhynchus haematopygus |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on noin 41 cm. Se kuuluu ”tukanetteihin” eli jalotukaanien sukuun, jossa on kuusi lajia. Punaperätukaanin höyhenpuku on pääosin vihreä, yläperä ja pyrstön kärki ovat punaruskeat ja suuri nokka on punertava. Nokan tyvellä on valkoinen rengas ja silmän ympärillä punainen rengas. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Esiintyminen muokkaa
Laji esiintyy Etelä-Amerikan luoteiskulmassa Kolumbiassa, Venezuelassa ja Ecuadorissa. Esiintymisalueen laajuus on noin 180 000 neliökilometriä. Lajin kanta on elinvoimainen.
Elinympäristö muokkaa
Punaperätukaanin elinympäristöä ovat subtrooppiset ja trooppiset metsät sekä kosteat vuoristometsät.
Lisääntyminen muokkaa
Punaperätukaanin pesä on puunkolossa. Pesässä on valkoisia munia kolme tai neljä.
Ravinto muokkaa
Lajin pääravintona ovat hedelmät, joita se nappaa nokan kärkeen, heittää ilmaan ja nielaisee avoimeen kitaansa. Siemenet se oksentaa myöhemmin. Isompia hedelmiä syödessään se istuu oksalla ja pitää hedelmästä kiinni jalallaan repien siitä nokallaan palasia. Syö myös selkärangattomia ja pieniä selkärankaisia. Punaperätukaani voi myös ryöstää munia ja poikasia toisten lintujen pesistä.
Lähteet muokkaa
- Alderton, David & Barrett, Peter 2006: Birds of the World. – Southwater. Kiina.
- Kuva
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Aulacorhynchus haematopygus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.6.2014. (englanniksi)