Punakatko

putkilokasvilaji

Punakatko (Torilis japonica, myös T. anthriscus) on Euraasiassa kasvava valko- tai punertavakukkainen sarjakukkaiskasvi. Suomessa punakatkoa tavataan lähinnä Ahvenanmaalla, jossa se on rauhoitettu laji.[1]

Punakatko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Piikkikatkot Torilis
Laji: japonica
Kaksiosainen nimi

Torilis japonica
(Houtt.) DC.

Katso myös

  Punakatko Wikispeciesissä
  Punakatko Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Punakatkon kukinto.
 
Punakatkon kaarevapiikkisiä hedelmiä.
 
Punakatkon lehti.

Yksivuotinen tai harvoin kaksivuotisen punakatkon koko vaihtelee 5–90 cm:n välillä. Varsi on karvainen. Lehtilapa on kolmiomainen ja 1–3 kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat liuskaisia. Kukinnon pää- ja pikkusarjat ovat suojuksellisia. Teriö on valkoinen tai punertava ja vastakohtainen. Punakatko kukkii Suomessa heinä–elokuussa. Hedelmät ovat 3–4 mm pitkiä, pallomaisia ja kaarevapiikkisiä.[2]

Punakatko muistuttaa jossain määrin koiranputkea (Anthriscus sylvestris).[3]

Levinneisyys muokkaa

Punakatkoa kasvaa lähes koko Euroopassa eteläistä Italiaa, Kreikkaa, Skandinavian keski- ja pohjoisosia sekä Manner-Suomea lukuun ottamatta. Laji puuttuu myös Pohjois-Venäjältä. Lajin toinen levinneisyyskeskittymä löytyy Japanista. Paikoitellen sitä kasvaa myös Itä- ja Keski-Aasiassa. Yhdysvaltain keskiosiin laji on levinnyt ihmisen mukana.[4] Suomessa punakatkoa kasvaa vakituisena lajina ainoastaan Ahvenanmaalla. Satunnaisena tulokkaana lajia on tavattu muutamin paikoin Manner-Suomesta.[5]

Elinympäristö muokkaa

Punakatko on kuivien kasvupaikkojen laji. Sitä tavataan esimerkiksi kivikkoisilla rinneniityillä, kyläkedoilla ja tienvarsilla. Itämeren saarilla lajia tavataan tyypillisesti kivikkoisilla merenrannoilla. Punakatko on Suomessa harvinaistunut.[2][3]

Lähteet muokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet muokkaa

  1. Ålands flora 2010, s. 289.
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 325.
  3. a b Ranta 1998, s. 260.
  4. Den virtuella floran: Rödkörvel (ruotsiksi) Viitattu 22.2.2011.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Punakatkon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 22.2.2011.

Aiheesta muualla muokkaa