Psykofysiikka
Psykofysiikka on psykologian ala, joka tutkii fysikaalisten ärsykkeiden ja niiden subjektiivisten vastineiden, eli aistikokemusten, välisiä suhteita. Psykofysiikan perusti Gustav Fechner vuonna 1860 julkaistessaan kirjansa Elemente der Psychophysik. Kirjassa hän kuvailee fysikaalisten ärsykkeiden ja aistihavaintojen välisiä suhteita käsitteleviä tutkimuksiaan. Fechner halusi kehittää teorian, jonka avulla fysikaalisen maailman ja mielen suhde voitaisiin kuvailla. Tämä työ muodosti kokeellisen psykologiatieteen perustan. Kokeellisen psykologian uranuurtajat Ernst Weber ja Wilhelm Wundt perustivat työnsä pitkälti Fechnerin ajatuksiin.
Psykofysiikan kokeissa hyödynnetään ärsykkeitä, joiden fysikaaliset ominaisuudet voidaan tarkasti määritellä. Ärsykkeet voivat olla esimerkiksi ääniä, kuvia, tunto-, maku- tai hajuärsykkeitä.
Psykofysiikan keskeinen käsite on aistimuskynnys, joka voi olla joko absoluuttinen kynnys tai erotuskynnys. Absoluuttisella kynnyksellä tarkoitetaan pienintä fysikaalisen ärsykkeen voimakkuutta, jolla henkilö voi luotettavasti tunnistaa ärsykkeen esiintyneen. Erotuskynnyksellä taas tarkoitetaan pienintä kahden ärsykkeen välistä fysikaalista eroa, jonka henkilö luotettavasti erottaa.
Katso myös muokkaa
Lähteitä muokkaa
- Gescheider, G.A. (1997) Psychophysics. The Fundamentals. 3rd Ed. Lawrence Erlbaum.