Pronoia
Pronoia oli Bysantin valtakunnan aikainen 1100-luvulta lähtien yleistynyt järjestelmä, joka tavallisimmin merkitsi sotapalveluksesta myönnettävää oikeutta kantaa verotuloja.
Nimi pronoia tarkoittaa kirjaimellisesti huolenpitoa tai vaurastumista. Nimityksellä viitattiin valtion antamaan oikeuteen kerätä veroja tietyistä hallinto- ja verotusalueista, sekä tietyistä keisarin tiloista ja niiden vuokraajilta.[1]
Keisari saattoi myöntää pronoia-oikeuksia yksityishenkilöille tai ryhmille. Alun perin pronoia-oikeuksia myönnettiin ainostaan Bysantin hallitsijasuku Komnenosten jäsenille. Manuel I alkoi jakaa oikeuksia myös muille, mutta varsinaisesti tapa yleistyi länsimaisen feodalismin vaikutuksesta vasta vuoden 1204 jälkeen. Kehitys merkitsi absoluuttisen valtiovallan siirtymistä hajautettuun valtiovaltaan, kun valtion tuloja siirrettiin yksityishenkilöille.[1]
Ehkä yleisin tapa saada pronoia-oikeuksia oli sotapalveluksesta myönnetty pronoia-oikeus. Pronoia-oikeuksilla saatettiin kustantaa esimerkiksi koulutettujen sotilaiden varustus, jonka merkitys kasvoi armeijan uudistusten ja bysanttilaisten sotilasyksiköiden merkityksen kasvaessa palkkasotilaiden kustannuksella vuodesta 1081 eteenpäin.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c John Haldon: Bysantin historia, s. 110–111, 121, 213. Suomentanut Kaisa Sivenius. Gaudeamus Helsinki University Pres, 2010. ISBN 978-952-495-097-8.