Poverty Point oli nykyisessä Yhdysvalloissa intiaanien rakentama varhainen suuri kylä, jossa on samankeksisiä maakumpuja ja muita kumpuja. Poverty Point sijaitsee Mississippin suiston lähellä.

Taiteilijan käsitys Poverty Pointista

Poverty Pointissa asui ehkä 5 000 intiaania. Näin suuri asutus oli tuohon aikaan ainutlaatuinen Pohjois-Amerikassa. Esinelöydöistä päätellen keskuksen vaikutus ulottui noin 50 km päähän. Yhdysvaltain etelävaltioista ja Mississippin jokilaaksosta läheltä on löydetty monesta pienestä paikasta Poverty Pointin tyyppistä esineistöä. Luultavasti Poverty Pointin kulttuuri oli kulttuurirypäs, joka kattoi monia intiaanikansoja.

Poverty Point muokkaa

 
Poverty Pointin kumpu A, joka on T-kirjaimen muotoinen.

Poverty Point kuului Itäisen metsämaan kulttuuriperinteeseen. Tälle olivat tyypillisiä maanviljely ja kylät. Poverty Point oli kiistatta aikansa suurin intiaanikylä Pohjois-Amerikassa.[1]

Alueen keskustassa on ylähäältä katseoen amfiteatteria muistuttava sisäkkäisten vallimaisten kumpujen kokonaisuus. Se muistuttaa muodoltaan kahdeksankulmiota, josta puolet on hävinnyt pois. Sisäkkäisiä katkotun maavallin jäänteitä on kuusi. Nykyinen viljely on tasoittanut nämä muinaiset vallit. Vallien välistä kulkivat tiet "amfiteatterin" keskusaukiolle. Keskusaukio oli luultavasti erilaisten kokousten, rituaalien, pelien jne. pitopaikka.

Joki katkaisee kahdeksankuolmin. Puolikkaan "Kahdeksankuolmion" ulkoreunalla on temppelikumpu. Temppelikumpu tuo mieleen ylhäältä katsoen avaimenreiän, linnun tai T-kirjaimen. Avaimenreiän keskus muistuttaa hieman sipuliaselvennä ylhäältä katsoen. Sipuliin vie neliön muotoinen tasanne. Noin 2 km:n päässä keskustasta itään on toinen avaimenreikäkumpu, ja kolmas soikea kumpu, kuin keskeneräinen avaimenreiän keskusselvennä, 3 km länteen. Kummut näyttävät muodostavan geometrisen järjestelmän, ja kahdeksankulmion keskellä on aukio, johon johtaa teitä kahdeksankulmion kulmista. Suuren kummun korkeus on yli 23 m ja pituus 200 m. Koko rakennelman (kahdeksankulmio ja iso kumpu) rakentamiseen käytettiin maata noin miljoona kuutiometriä. Poverty Pointin ala oli noin 3 km²[2].

Kahdeksankulmion harjanteilla ilmeisesti asuttiin. Alueella oli arviolta 600 majaa, joissa asui ehkä jopa 4 000–5 000 ihmistä[1].

Poverty Pointin kumpualueella on avaimenreiän tai lintujen muotoisten kumpujen lisäksi muutamia kartiomaisia ja tasahuippuisia kumpuja[2]. Poverty Point oli muinaisten intiaanien Mississippin suiston lähelle 1730 eaa.1350 eaa. noussut keskus, jossa oli samankeskisiä maakumpukehiä ja joitain temppeleitä muistuttavia kumpuja. Kumpuja lienee rakennettu aikanaan entistä suurenmmiksi vuosisatojen kuluessa.

Edeltäjät muokkaa

 
Watson Brake oli arkaaisen kauden kumpuryhmä.

Mississippin seudulla vallitsi arkaainen kulttuuri 10000–3000 radiohiilivuottaselvennä sitten, jakautuen vanhaan 10000–8000, keskimmäiseen 8000–5000 ja myöhäiseen 5000–3000 radiohiilivuotta sitten[3]. Poverty Pointia edeltäneitä kumpukomplekseja tehtiin luultavasti jo 7000 radiohiilivuotta sitten, jonka ikäinen Lousianne Monte Sano on. Paremmin on ajoitettu kolme pientä elliptistä kumpukehää Watson Brake, Saunders ja Frenchman's Bend, joista Watson Brake on näyttävin[4]. Ne ovat vuosilta 5600–5000 cal BP eli 3600–3000 kalenterivuotta eaa.[4]. Viimeinen keskiarkaaisen kumpuryhmä oli Hadgepeth n. 5200–4500 cal BP[4]. Keskiarkaaisissa kumpuryhmissä on parittaisia kumpuja, jopa 3–11 kumpua[4] ja oli myös yksittäiskumpuja. Kummut olivat yleensä alle 6 m korkeita[5]. Keskietelässä, Keskilännessä oli "simpukankuorikumpuarkaakinen"selvennä n. 7500–3000 radiohiilivuotta sitten alkaen[6] ja Floridassa sama kuoritunkiokumpujen kasvu 6000 eaa. alkaen, mikä jatkui myöhemmin St. Johnsin perinteenä[6]selvennä. Näitä simpukankuorikumpuja ei pidetä hautakumpuina joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Etelä-Atlantin rannikolla tehtiin simpukankuorikehiä n. 4500–3000 radiohiilivuotta sitten myöhäisarkaaisella kaudella[7].

Poverty Pointin kulttuuri muokkaa

Poverty Pointin tapaisia paikkoja on tulva-alueilla. Nämä arkaaiset yhteisöt viljelivät puutarhoissa kurpitsoita joiden siemeniä syötiin ja kuoret käytettiin astioina. Poverty Pointin kulttuurin vaikutus säteili kauas. Poverty Pointin tyylisiä työkaluja oli Tampassa Floridassa, Etelä-Georgiassa ja Tennessee- ja Missouri-joilla[8]. Itse Poverty Pointin vaikutus ulottui voimakkaana vain noin 40 km päähän. Tältä säteeltä on löydetty kymmeniä Powerty Pointin kulttuurin löytöpaikkoja. Muita Etelä-Mississippin Poverty Pointin paikkoja olivat läheinen Copes, Yazoo-laaskon Jaketown, ja rannikon lähellä sisämaassa Cedarland ja Claiborne[8]. Nämä olivat kaikki Mississippi-joen lähellä. Poverty Pointin tyylisten työkalujen löydöt keskittyvät tietyille alueilla, joiden koko on ainakin 15x5 km ja joiden välissä on tyhjää tilaa noin 30–100 km. Poverty Pointin asuinpaikkojen ala on noin 0,5- yli 40 ha. Näissä saattoi olla muutama - kymmeniä taloja[8].

Lähteet muokkaa

  • Timothy R. Pauketat, Diana DiPaolo Loren: North American Archaeology. Blackwell Publishing Ltd, 2005, 2005. ISBN 0-631-23184-6 pbk, ISBN 0-631-23183-8 hbk. englanti
  • Fagan, Brian: Ancient North America: the archaeology of a continent. Thames and Hudson, 1995. ISBN 9780500050750.

Viitteet muokkaa

  1. a b Fagan 1995, ancient North America, s. 394.
  2. a b Pauketat Loren 2005, s. 92.
  3. Pauketat Loren 2005, s. 79.
  4. a b c d Pauketat Loren 2005, s. 90.
  5. Pauketat Loren 2005, s. 91.
  6. a b Pauketat Loren 2005, s. 88.
  7. Pauketat Loren 2005, s. 93.
  8. a b c Poverty Point culture (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.