Poti
Poti (georg. ფოთი) on satamakaupunki Georgian länsiosassa Mustanmeren itärannikolla Samegrelo ja Zemo Svanetin hallintoalueella. Kaupunki on rakennettu lähelle antiikin kreikkalaista Fasis-nimistä siirtokuntaa, ja siitä on kehittynyt merkittävä satamakaupunki ja teollisuuskeskus 1900-luvun alusta lähtien. Potissa sijaitsee myös merkittävä laivastotukikohta ja Georgian merivoimien päämaja. Potin satamasta suunnitellaan vapaatalousaluetta Georgian ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien huhtikuussa 2008 yhdessä aloittaman projektin avulla.
| Poti (ფოთი) |
|
|---|---|
 Potin tori |
|
 lippu |
 vaakuna |
  Poti |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Georgia |
| Hallintoalue | Samegrelo ja Zemo Svaneti |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 65,8 km² |
| Korkeus | 0 m |
| Väkiluku (2014) | 41 465 |
| – Väestötiheys | 630,17 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+4 |
Kaupungissa on noin 41 465 asukasta (2014).[1]
Maantiede ja ilmasto muokkaa
Poti sijaitsee 312 kilometriä länteen Georgian pääkaupungista Tbilisistä soisella suistoalueella, jonka Länsi-Georgian suurin joki Rioni on luonut Mustanmeren suulleen. Kaupunki on vain kaksi metriä merenpinnan yläpuolella. Osa Potia ympäröivistä soista on kuivattu ja niille on istutettu sitrusviljelmiä. Kaupunkia ympäröi Kolkhetin kansallispuisto. Se rajautuu kaakossa pieneen Kapartšina-jokeen ja lounaassa Paliastomi-järveen. Noin viisi kilometriä kaupungista etelään sijaitsee Maltaqvan kylä, paikallinen rantalomakeskus. Alueen ilmasto on kostean subtrooppinen: talvet ovat lauhoja tai lämpimiä ja kesät kuumia. Vuoden keskilämpötila on 14,1 celsiusastetta, tammikuussa 2 °C ja heinäkuussa 22,9 °C. Sademäärä on suuri ja nousee 1 960 millimetriin vuodessa.
Nimi muokkaa
Nimellä "Poti" on ilmeisesti yhteys Fasis-kaupungin nimeen, mutta nimien etymologiasta ei ole yksimielisyyttä. "Fasis" (kreik. Φάσις) mainitaan ensimmäisen kerran Hesiodoksen teoksessa Jumalten synty (noin vuonna 700 eaa.) joen nimenä kaupungin sijaan. Sen jälkeen kun Erich Diehl ehdotti ensimmäisen kerran vuonna 1938 nimelle ei-kreikkalaista alkuperää ja väitti sen olevan peräisin paikallisesta vesialueen nimestä, sille on annettu useita eri selityksiä. Se on liitetty georgian–zanin sanaan *Poti, svanin sanaan *Pasid ja jopa seemiläiseen sanaan, joka tarkoittaa "kultajokea".[2]
Historia muokkaa
Antiikki ja keskiaika muokkaa
Potin ja sen ympäristön muistiin kirjattu historia käsittää yli 26 vuosisataa. Antiikin aikaan ja varhaiskeskiajalla alueella oli kreikkalainen polis nimeltään Fasis, jonka perustivat Miletoksesta Themistagoras-nimisen henkilön johtamina muuttaneet siirtolaiset 600-luvun lopussa tai 500-luvun alussa ennen ajanlaskun alkua.
Pitkän epävarmuuden ja akateemisen keskustelun jälkeen siirtokunnan paikka vaikuttaa nyt löytyneen vedenalaisen arkeologian ansiosta. Ilmeisesti järvi, johon kreikkalainen kirjailija Strabon kertoi Fasiin rajautuvan, on peittänyt kaupungin tai osan siitä alleen. Silti kaupungin tarkkaa sijaintia ja sen raunioiden tunnistusta koskevia kysymyksiä on edelleen ratkaisematta, sillä aluetta ovat vuosisatojen ajan muokanneet geomorfologiset prosessit: Rioni-joen alajuoksun kosteikkoalueet ovat herkkiä muutoksille. Fasis vaikuttaa olleen merkittävä kaupan ja kulttuurin keskus Kolkhiissa koko antiikin ajan.[3][4] Fasis-joki oli keskeinen osa oletettua kauppareittiä Intiasta Mustallemerelle, josta Strabon ja Plinius vanhempi kertovat.[5]
500- ja 100-lukujen eaa. välillä kaupungilla oli aktiivinen rooli tässä kaupassa. Kolmannen Mithridateen sodan aikana Fasis siirtyi roomalaisten haltuun. Roomalainen komentaja Pompeius tapasi täällä legaatti Serviliuksen, Mustanmeren laivastonsa amiraalin, saavuttuaan Kolkhiihin Iberiasta vuonna 65 eaa.[6] Sen jälkeen kun alue kääntyi kristinuskoon, Fasiissa oli kreikkalainen hiippakunta, jonka piispa Kyyroksesta tuli Aleksandrian patriarkka vuosien 630 ja 641 välillä. Itä-Rooman ja sassanidien Persian välillä käydyn Lazican sodan aikana (542–562) iranilaiset joukot tekivät epäonnistuneen hyökkäyksen Fasiihin.
Nimi Poti esiintyy georgialaisissa kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran 700-luvulla. Se oli Georgian kuningaskunnan aikanakin merikaupan tukikohta, jonka keskiajan Euroopan matkailijat tunsivat nimellä Fasso.[7] 1300-luvulla Genovan tasavalta perusti Potiin lyhytaikaiseksi jääneen kauppa-aseman.
Uusi aika muokkaa
Vuonna 1578 osmanien valtakunta valloitti Potin. Turkkilaiset, jotka tunsivat kaupungin nimellä Faş, linnoittivat sen raskaasti ja tekivät siitä yhden Kaukasian tukikohdistaan, jossa pidettiin myös suuria orjamarkkinoita. Länsigeorgialaisten prinssien yhdessä kokoama armeija valloitti kaupungin takaisin vuonna 1640, mutta se joutui osmanien käsiin jälleen vuonna 1723. Toisen turhan yrityksen Potin valloittamiseksi osmaneilta tekivät venäläis–georgialaiset joukot vuosina 1770 ja 1771. Kun Venäjä otti haltuunsa suurimman osan georgialaisista maista 1800-luvulla se yritti jälleen häätää turkkilaisen varuskunnan Potista, ja onnistuikin georgialaisten vapaaehtoisten avulla vuonna 1809, mutta joutui palauttamaan linnoituksen osmaneille Bukarestin sopimuksessa vuonna 1812. Seuraavassa Venäjän–Turkin sodassa Venäjä sai Potin hallintaansa. Se liitettiin Kutaisin kuvernementtiin ja sille annettiin satamakaupungin asema vuonna 1858. Satamaa rakennettiin uudelleen vuosina 1863–1905. Vuonna 1872 Potista tuli Kaukasian rautatien pääteasema, josta johti suora yhteys Tiflisiin.
Potin koko ja merkitys kasvoivat erityisesti Niko Nikoladzen pormestarikaudella vuosien 1894 ja 1912 välillä. Nikoladzea pidetään nykyisen Potin perustajaisänä, joka valvoi useita nykyaikaistamis- ja rakennusprojekteja, joihin kuuluivat draamateatteri, suuri katedraali, kaksi lukiota, sähköasema, öljynjalostamo ja niin edelleen. Vuoteen 1900 mennessä Potista oli tullut yksi Mustanmeren tärkeimmistä satamista, jonka kautta vietiin ulkomaille valtaosa Georgian tuottamasta mangaanista ja hiilestä.[8] Venäjän ensimmäisen vallankumouksen aikana joulukuussa 1905 Potista tuli työläisten lakkojen ja barrikaditaistelujen näyttämö.[9] Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen ja sitä seuranneen sisällissodan aikana Poti toimi Georgian tärkeimpänä ikkunana Eurooppaan ja paikkana, johon saksalaiset ja heitä seuranneet brittiläiset joukot saapuivat. 28. toukokuuta 1918 Potissa solmittiin Saksan ja Georgian välinen alustava liittosopimus. 14. maaliskuuta 1921 Georgiaan hyökännyt Neuvosto-Venäjän puna-armeija miehitti Potin, ja Georgiaan perustettiin neuvostohallitus. Neuvostokaudella Poti säilytti asemansa satamana, ja kaupunkia teollistettiin ja militarisoitiin edelleen.
Elokuussa 2008 Potin satamaa pommitettiin osana Georgian ja Venäjän välistä vakavaa aseellista selkkausta Etelä-Ossetiassa.[10]
Talous muokkaa
Palvelut ja elintarviketeollisuus ovat kaupungin talouden merkittävimmät sektorit. Potin satama (7,7 miljoonaa tonnia tavaraa vuodessa) on käytössä.
Huhtikuussa 2008 Georgia myi 51 prosentin osuuden Potin satamasta Yhdistyneiden arabiemiirikuntien Ras al-Khaimah -emiraatin investointiviranomaisille. Tarkoituksena on kehittää kaupunkiin vapaatalousalue (FEZ) 49 vuoden sopimuksella ja rakentaa uusi satamaterminaali. Uuden talousalueen kehittämisen aloitti virallisesti Georgian presidentti Mikheil Saakašvili 15. huhtikuuta 2008.[11]
Asevoimat muokkaa
Potin laivastoaseman perusti Neuvostoliiton hallitus heinäkuussa 1941 kuukausi sen jälkeen, kun Saksa oli hyökännyt maahan toisessa maailmansodassa.
1990-luvun alkuun mennessä Potin tukikohtaan oli siirretty useita pieniä Mustanmeren laivaston yksikköjä, mutta Neuvostoliiton romahduksen jälkeen se jäi lähes pois käytöstä. Joulukuussa 1992 Venäjä veti pois kaikki aluksensa ja ampumatarvikkeensa tukikohdasta, mutta yhden maihinnousualuksen georgialainen komentaja kieltäytyi lähtemästä ja veti mastoon Georgian lipun.
Miltei samanaikaisesti Georgian hallitus loi laivastoprikaatin, joka koostuu useista aluksista, merijalkaväen pataljoonasta, tykistödivisioonasta ja kommunikaatioyksiköstä. Siitä lähtien prikaatia on suurennettu ja varusteltu Nato-jäsenmaiden avustuksella.[12]
Nykyisin Potissa on useita Georgian sotilaallisia laitoksia. Niihin kuuluvat Georgian merivoimien päämaja ja päätukikohta, logistiikkakeskus ja laivue sekä maavoimien jalkaväkipataljoona.
Lähteet muokkaa
- Otar Lordkipanidze: Phasis: The River and City in Colchis. Franz Steiner Verlag, 2000. ISBN 3515070702.
- Stephen F. Jones: Socialism in Georgian Colors: The European Road to Social Democracy, 1883–1917. Harvard University Press, 2005. ISBN 0674019024.
- Richard J. A. Talbert et al: Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 0691049459.
Viitteet muokkaa
- ↑ Poti citypopulation.de. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Lordkipanidze (2000), s. 11–12.
- ↑ Lordkipanidze (2000), s. 50.
- ↑ Richard J. A. Talbert et al (2000), s. 1227.
- ↑ Lordkipanidze (2000), s. 31.
- ↑ John Leach: Pompey the Great, s. 84. Routledge, 1986. ISBN 0709941277.
- ↑ W.E.D. Allen: The March-Lands of Georgia. The Geographical Journal, Vol. 74, 1929, nro 2.
- ↑ Jones (2005), s. 88.
- ↑ Jones (2005), s. 192–3.
- ↑ CNN 9.8.2008
- ↑ Christina Tashkevich: President inaugurates Poti port project 16. huhtikuuta 2008. The Messenger Online.
- ↑ Droni, nro. 65, kesäkuu 11–13, s. 5. Teoksessa David Darchiashvili et al: The Army and Society in Georgia Kesäkuu 1998. Caucasian Institute for Peace, Democracy and Development. Arkistoitu 13.8.2008. Viitattu 31.5.2008.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Poti Wikimedia Commonsissa
- Potin kaupungin kotisivut
- Potin sataman kotisivut
- Potin sataman kartta (Arkistoitu – Internet Archive)
| Piirivapaat kaupungit: Batumi | Gagra | Kutaisi | Poti | Rustavi | Suhumi | Tqvartšeli | Tskhinvali |
| Piirikunnat: Abaša | Adigeni | Akhalgori | Akhalkalaki | Akhaltsikhe | Akhmeta | Ambrolauri | Aspindza | Baghdati | Bolnisi | Bordžomi | Dedoplistsqaro | Dmanisi | Dušeti | Džava | Gagra | Gali | Gardabani | Gori | Gudauta | Gulripši | Gurdžaani | Kareli | Kaspi | Keda | Kharagauli | Khašuri | Khelvatšauri | Khobi | Khoni | Khulo | Kobuleti | Lagodekhi | Lantškhuti | Lentekhi | Marneuli | Martvili | Mestia | Mtskheta | Ninotsminda | Oni | Otšamtšire | Ozurgeti | Qazbegi | Qvareli | Satškhere | Sagaredžo | Samtredia | Senaki | Sighnaghi | Šuakhevi | Suhumi | Telavi | Terdžola | Tetri tsqaro | Tianeti | Tqibuli | Tsageri | Tsalendžikha | Tsalka | Tšiatura | Tškhorotsqu | Tšokhatauri | Tsqaltubo | Vani | Zestaponi | Zugdidi |