Poronhoitoalue
Poronhoitoalue on Suomen laissa määritelty alue, jossa harjoitetaan poronhoitoa. Suomen poronhoitoalueeseen kuuluvat poronhoitolain (848/1990) mukaan Lapin maakunta lukuun ottamatta Kemiä, Keminmaata ja Torniota sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnista seuraavat kunnat kokonaan tai osittain:
- Kuusamo, Taivalkoski, Pudasjärvi, Hyrynsalmi ja Suomussalmi kokonaan,
- Oulusta Yli-Iin suuralue eli entisen Yli-iin kunnan alue sekä Kiiminkijoen pohjoispuolinen osa Ylikiimingin suuraluetta eli entisen Ylikiimingin kunnan aluetta,
- Iistä entisen Kuivaniemen alue sekä
- Puolangasta ja Utajärvestä seututie 891:n (Hyrynsalmi-Puolanka) ja Kiiminkijoen pohjoispuolinen alue.[1]
.svg)
Alueella noudatetaan muuta maata poikkeavia määräyksiä, muun muassa petoeläinten suhteen. Poronhoitoalueen laajuus on 122 936 neliökilometriä eli noin 36 prosenttia Suomen maapinta-alasta.[2]
Suomessa poronhoitoalue jaetaan eri osiin sen mukaan, mikä on poronhoidon ja muiden elinkeinojen suhde. Muissa osissa kuin saamelaisten poronhoitoalueella harjoitetaan myös maanviljelyä. Poronhoitoa saavat harjoittaa muutkin kuin saamelaiset. Ruotsissa ja Norjassa poronhoitoalue on erossa maanviljelysalueista ja vain lapinkylien saamelaiset saavat hoitaa poroja. Hallinnollisesti Suomen poronhoitoalue jaetaan 56 paliskuntaan.
Poronhoitoalueen kunnat muokkaa
Poronhoitoalueeseen kuuluu 23 kuntaa kokonaan ja neljä osittain.
|
Lappi |
Pohjois-Pohjanmaa
|
Kainuu
|
Lähteet muokkaa
- ↑ Poronhoitolaki (2 §, muutettu 30.12.2014) finlex.fi. Viitattu 11.2.2018.
- ↑ Porotalous Suomessa Maa- ja metsätalousministeriö. Arkistoitu 2.7.2007. Viitattu 5.2.2014.