Polydioksanoni
Polydioksanoni eli poly-p-dioksanoni on polyestereihin kuuluva polymeeri. Sitä valmistetaan dioksanonista. Polydioksanoni on biohajoavaa, ja sillä on käyttökohteita esimerkiksi lääketieteessä. Yhdisteestä käytettyjä lyhenteitä ovat esimerkiksi PDO, PDS ja PDX.
Ominaisuudet muokkaa
Polydioksanoni on melko pehmeä polymeeri. Sen sulamispiste on 106–119 °C ja lasisiirtymälämpötila on -17–0 °C. Polydioksanoni on siis huoneenlämpötilassa elastinen polymeeri. Polymeerin tavanomainen molekyylimassa on 58 000–175 000 g/mol, kiteisyysaste on 37–57 %, eli se on puolikiteinen polymeeri, ja tiheys on 1,3–1,4 g/cm3. Polydioksanoni on biohajoavaa. Ihmiselimistössä siitä muodostuu glyoksyylihappoa ja edelleen glysiiniä.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Polydioksanonia valmistetaan dioksanonin renkaanavautumispolymeroinilla. Reaktio suoritetaan usein huoneenlämpötilassa, jotta polymeerihajoamista takaisin monomeerikseen ei tapahtuisi. Katalyytteinä käytetään esimerkiksi tinaoktoaattia, alumiini-isopropoksidia, zirkoniumasetyyliasetonaattia tai organosinkkiyhdisteitä.[2][4][5]
Polydioksanonista valmistetaan kuituja suulakepuristuksella. Polymeeristä tehdään esimerkiksi tikkejä ja muita lääketieteellisiä ompeleita, luunastoja, liimoja ja verisuonten korjaukseen käytettäviä materiaaleja. Sitä tutkitaan käytettäväksi lääkeaineiden annostelusovellutuksiin.[1][2][4][3][5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Michael Szycher, Jinhao Qiu & Mami Tanaka: "Biomaterials, Prosthetics, and Biomedical Devices", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004.
- ↑ a b c George Wypych: Handbook of Polymers, s. 365–367. ChemTech Publishing, 2022. ISBN 978-1-927885-96-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.11.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Francesco Puoci (toim.): Advanced Polymers in Medicine, s. 253. Springer, 2015. ISBN 978-3-319-12477-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.11.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c Nowsheen Goonoo et al.: Polydioxanone-based bio-materials for tissue engineering and drug/gene delivery applications. European Journal of Pharmaceutics and Biopharmaceutics, 2015, 97. vsk, s. 371–391. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Paul K. Chu, Xuanyong Liu (toim.): Biomaterials Fabrication and Processing Handbook, s. 465. CRC Press, 2008. ISBN 978-0-8493-7973-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.11.2023). (englanniksi)
- ↑ Gomaa A. M. Ali, Abdel Salam H. Makhlouf (toim.): Handbook of Biodegradable Materials, s. 339–340. Springer, 2023. ISBN 978-3-031-09710-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.11.2023). (englanniksi)