Pollarilaisuus
Pollarilaisuus on Amerikassa vaikuttava lestadiolaissuunta. Ryhmä syntyi noin vuonna 1922 erkanemalla vanhoillislestadiolaisuudesta USA:ssa. Vetelistä Amerikkaan muuttanut John (Juho) Pollari (1865-1945) oli suunnan keskeinen saarnaaja, joka oli aiemmin toiminut Vetelissä äärimmäisevankelisten piireissä[4] Pollarilaiset kutsuvatkin itseään myös "evankelisiksi". Ryhmä väheksyi syntiä, eikä halunnut että siitä nuhdeltaisiin. Myös ripin merkitystä vähäteltiin.
Pollarilaisuudesta erkani vuonna 1929 lamppalaisuus-niminen pieni ryhmä, ja vuonna 1940 koskelalaisuus-niminen pieni ryhmä, mutta nykyään näitä kahta ryhmää ei ole enää olemassa. Nykyään Yhdysvalloissa vaikuttaa neljä tai viisi pollarilaisuuden suuntaa. [5]
Vuonna 1964 pollarilaisuudesta erkaantui kohtalaisen kokoinen ryhmä nimeltä auneslaiset. Tämän hajaannuksen jälkeen pollarilaisuuden pääsuuntaa alettiin kutsua myös riitinmattilaisuudeksi. Riitinmattilaisia oli hajaannuksen jälkeen ylivoimaisesti enemmän kuin auneslaisia, mutta vuoden 2012 arvioiden mukaan ne ovat suunnilleen saman suuruisia, koska vuoden 2001 jälkeen riitinmattilaisten määrä on romahtanut viidesosaan.[4][6][7]
Vuonna 1978 auneslaisuudesta erkaantui pieni ryhmä nimeltä hankalaisuus (melvinites). Auneslaisuus on tuon hajaannuksen jälkeenkin yhä toiseksi suurin pollarilaisryhmä. Jo samana vuonna 1978 hankalaisuudesta erkani ryhmä nimeltä davidiitit (davidites). Professori Jouko Talosen arvion mukaan vuonna 2001 hankalaisia oli vähemmän kuin davidiitteja [8]
Riitinmattilaisista erkani vuonna 1982 erittäin pieni ryhmä nimeltä ollanketolaisuus saarnaaja Elden Ollankedon johdolla, mutta ei ole varmaa onko ollanketolaisuutta enää olemassa nykyään. [9]
Riitinmattilaisuus oli vuoden 2012 arvion mukaan viidenneksi suurin lestadiolaisuuden haara [4]. Riitinmattilaisten määrä on pysynyt varsin vakaana 2000-luvulla. Onpa paikoin rakennettu uusia suuria kirkkoja, kuten Duluthissa ja Minneapolin kaupungin pohjoispuolella. Riitinmattilaisia lienee tällä hetkellä 3000 - 4000 henkeä.[4][6]
Pollarilaisuutta on nykyään neljä tai viisi ryhmää muokkaa
Ryhmien nimitykset 'perustajien' nimien mukaan ja jäsenmäärät vuonna 2012 muokkaa
-Riitinmattilaisuus("pollarilaisuus") (IALC): Matt Reed. (Lehti: Newsletter) jäseniä 3000 - 4000 [4]
-Auneslaiset ("auneslaiset pollarilaiset"): Aunes Salmela. jäseniä 600[4]
-Davidiitit ("davidites"): David Salmela. jäseniä 50 (vuoden 2001 arvio)
-Hankalaiset ("melvinites"): Melvin Hanka. jäseniä 25 (vuoden 2001 arvio)
-Ollanketolaiset: Elden Ollanketo. jäseniä 0-20 (kuollut ryhmä?)
-Koskelalaiset: John Koskela. kuollut ryhmä (0)
Lähteet muokkaa
- Warren Hepokoski: The Laestadian Movement: Disputes and Divisions 1861-2000 2002. Warren Hepokoski. Viitattu 31. heinäkuuta 2012. (pdf-versiossa on sivunumerot) (englanniksi)
- Jouko Talonen: Iustitia 14. Lestadiolaisuuden hajaannukset 2001. Suomen teologinen instituutti. Viitattu 1. elokuuta 2012.
- Talonen, Jouko: Lestadiolaisuuden synty, leviäminen ja hajaannukset. Lestadiolaisuuden tutkija, kirkkohistorian professori Jouko Talosen luento (Virtuaalikirkon videoimana ja arkistoimana). Laestadiuksen perintö ja perilliset - seminaari Oulussa 4.-5.10.2012 5.10.2012. Oulun hiippakunta, Pohjoinen kulttuuri-instituutti ja Oulun ev.-lut. seurakunnat. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 7. lokakuuta 2012.
Viitteet muokkaa
- ↑ Talonen 2001 s. 25 ja 30.
- ↑ Hepokoski 2002. s. 28, 40-41, 43-45, 85-91 ja 108
- ↑ Kinnunen 2004. s. 438
- ↑ a b c d e f g Talonen 2012. Luento Laestadius-seminaarissa Oulussa 5. lokakuuta 2012. Virtuaalikirkko on videoinut ja arkistoinut seminaarin luennot Internettiin: http://www.virtuaalikirkko.fi/kirkot/virtuaalikirkkosali/arkisto.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Hepokoski 2002. s. 86-89.
- ↑ a b Talonen 2001. s. 25
- ↑ Hepokoski 2002. s. 88-89.
- ↑ Hepokoski 2002. s. 90-91.
- ↑ Hepokoski 2002. s. 89.
- ↑ Hepokoski 2002. s. 86-87, 89-90.
- ↑ Talonen 2001. s. 25.
Aiheesta muualla muokkaa
- (englanniksi) Johan Pollari