Pjotr Krasnov
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Pjotr Nikolajevitš Krasnov (ven. Пётр Никола́евич Красно́в; 22. syyskuuta (J: 10 syyskuuta) 1869 Pietari — 17. tammikuuta 1947 Moskova) oli venäläinen kenraaliluutnantti ja eräs valkoisen armeijan johtajista Venäjän sisällissodassa.
Krasnov valmistui Pavlovskin sotilaskoulusta vuonna 1888 ja palveli myöhemmin tsaarin henkivartiostossa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Krasnov komensi kasakkaprikaatia ja -divisioonaa ja elo–lokakuussa 1917 kolmatta ratsuväkiarmeijakuntaa.
Lokakuun vallankumouksen puhjettua marraskuun alussa 1917 Aleksandr Kerenski nimitti Krasnovin komentamaan armeijaa, joka oli lähetetty rintamalta Pietariin bolševikkivallankumousta kukistamaan (ns. Kerenskin–Krasnovin kapina). Krasnov kuitenkin lyötiin ja hän joutui vangiksi. Neuvostovallan edustajat päästivät hänet vapaaksi saatuaan häneltä lupauksen, ettei hän jatkaisi taistelua vallankumousta vastaan.
Krasnov pakeni Donin seudulle ja hänet valittiin toukokuussa 1918 Donin kasakoiden atamaaniksi. Saksan tukema Krasnov onnistui karkottamaan neuvostovallan Donin alueelta ja aikoi marssia kohti Moskovaa, mutta kärsi jälleen tappion. Saksan tappion jälkeen Krasnov etsi uusia liittolaisia ympärysvalloista. Tammikuussa 1919 Krasnovin oli pakko tunnustaa inhoamansa kenraali Anton Denikinin johtoasema valkoisessa armeijassa.
Niin sanotun Vapaaehtoisarmeijan johdon kanssa syntyneiden kahnausten vuoksi Krasnov erosi armeijasta 19. helmikuuta 1919 ja siirtyi Saksaan, jossa jatkoi antibolševististä toimintaa. Krasnov oli mukana perustamassa Venäläisen totuuden veljestöä, joka toimi maan alla Venäjällä. Maanpaossa Krasnov kirjoitti useita Venäjään ja maan lähihistoriaan sijoittuvia romaaneja, mm. vuonna 1922 ilmestyneen "Kaksoiskotkasta punalippuun", joka ilmestyi suomeksi trilogina vuosina 1924-1926.
Toisen maailmansodan aikana Krasnov toimi yhteisyössä Natsi-Saksan kanssa ja organisoi valkoisista emigranteista ja venäläisistä sotavangeista muodostettavia joukkoja. Marraskuussa 1944 hän kuitenkin kieltäytyi liittymästä kenraali Andrei Vlasovin johtamaan Venäjän vapautusarmeijaan. Sodan lopussa Krasnov ja tämän joukot antautuivat Britannian armeijalle Itävallassa. Heille luvattiin, ettei heitä valkoisina emigrantteina luovutettaisi Neuvostoliittoon. 28. toukokuuta 1945 Krasnov kuitenkin luovutettiin Neuvostoliittoon Operaatio Keelhaulin yhteydessä. Hänet tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin yhdessä Andrei Škuron kanssa.
Chileläinen kenraali Miguel Krasnov on Pjotr Krasnovin veljenpoika.