Wikipedia

Pitopuheita

Pitopuheita (m.kreik. Συμποσιακά, Symposiaka; lat. Quaestiones convivales) on Plutarkhoksen Moralia-kokoelmaan (kirja VIII, 49) kuuluva teos, joka pitää nimensä mukaisesti sisällään erilaisia pidoissa käytyjä keskusteluja.

Pitopuheita
Συμποσιακά
Alkuperäisteos
Kirjailija Plutarkhos
Kieli muinaiskreikka
Genre filosofia
Julkaistu n. 100
Suomennos
Suomentaja Liisa Kaski (osa)
Kustantaja Gaudeamus
Julkaistu 2015
ISBN 978-952-495-352-8
Sarja: Moralia
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Sisältö muokkaa

Plutarkoksen teos on kokoelma sekalaisia pidoissa käytyjä filosofisia keskusteluja tieteellisistä, kirjallisista ja pitoja itseään koskevista aiheista. Plutarkhoksen itsensä mukaan se on koottu todellisista keskusteluista useamman vuosikymmenen varrelta. Keskustelut kuvataan kysymy–vastaus-muodossa, toisin sanoen Plutarkhos esittää ensin jonkun kysymyksen, jota keskustelu koski, ja kuvaa sen jälkeen aiheesta käydyn keskustelun vastauksineen. Tällaisena teos edustaa yhtä aikaa kolmea aikansa kirjallisuudenlajia: pidot-lajityypin kirjallisuutta, ongelmia ja vastauksia kokoavaa kirjallisuutta (problēmata) sekä muistikirjamaisia (hypomnēmata) sekalaisten asioiden kokoelmia.[1][2] Pitopuheissa kuvattujen todellisten keskustelujen lisäksi Moraliaan kuuluu myös Plutarkhoksen kirjoittama kuvitteellinen pitokeskustelu Seitsemän viisaan pidot.

Teos koostuu yhdeksästä kirjasta. Alussa Plutarkhos osoittaa teoksensa Sosius Seneciolle, ja asemoi sen kuuluvaksi Platonin, Ksenofonin, Aristoteleen, Epikuroksen ja monien muiden filosofien kirjoittamien pitokeskusteluja sisältävien teosten joukkoon.[3] Teoksen ensimmäinen kysymys koskee sitä, onko pidoissa sopivaa keskustella oppineesti ja filosofoida, ja jos on, niin missä rajoissa (I.1.). Tämän jälkeen kysymyksiä on monenlaisia sekalaisista aiheista. Filosofialtaan teos voidaan nähdä platonilaisena aristoteelisilla vaikutteilla, kun taas sen tietoteoriassa on skeptisiä vivahteita.[2][4]

Eräitä teoksessa esitettyjä kysymyksiä ovat:

  • Sopiiko filosofia keskustelunaiheeksi juominkeihin? (I.1.)
  • Miksi sanotaan usein, että rakkaus tekee ihmisestä runoilijan? (I.5.)
  • Oliko Aleksanteri suuri juomari? (I.6.)
  • Miksi vanhat miehet lukevat paremmin etäisyyden päästä? (I.8.)
  • Kumpi oli ensin, lintu vai muna? (II.3.)
  • Onko paini vanhin urheilulaji? (II.4.)
  • Onko viini potentiaalisesti kylmää? (III.5.)
  • Miksi liha alkaa haista nopeammin kuun kuin auringon valossa? (III.10.)
  • Miksi sienten ajatellaan syntyvän ukkosesta, ja miksi uskotaan, ettei salama koskaan iske nukkuvaan? (IV.2.)
  • Mitä jumalaa juutalaiset palvovat? (IV.6.)
  • Miksi mäntyä pidettiin pyhitettynä Poseidonille ja Bakkhokselle? Ja miksi Isthmian kisojen voittaja kruunattiin ensin männynlehväseppeleellä, sitten villisellerinlehväseppeleellä ja nyt jälleen männynlehväseppeleellä? (V.3.)
  • Miksi sama huone, joka pitojen alussa vaikuttaa liian kapealta, on tarpeeksi leveä myöhemmin? (V.6.)
  • Miksi viikunapuu, joka on itsessään terävä ja kitkerä, kantaa niin makeaa hedelmää? (V.9.)
  • Miksi paastoavat ovat ennemmin janoisia kuin nälkäisiä? (VI.1.)
  • Miksi juominen viivyttää nälkää, mutta syöminen lisää janoa? (VI.3.)
  • Miksi viinissä on parasta keskiosa, öljyssä päällimmäinen osa ja hunajassa pohjimmainen osa? (VII.3.)
  • Minkälainen musiikki sopii parhaiten viihdykkeeksi? (VII.8.)
  • Mitä Platon tarkoittaa, kun sanoo jumalan toimivan aina geometrikkona? (VIII.2.)
  • Miksi luotamme uniin vähiten syksyllä? (VIII.10.)
  • Miksi alfa on aakkosissa ensimmäisenä, ja mikä on vokaalien ja puolivokaalien lukumäärän suhde? (IX.2.)
  • Kumpaa Afroditen kättä Diomedes haavoitti? (IX.4.)

Teoksesta on suomennettu muutama eläimiä käsittelevä osa kokoelmassa Eläinten älykkyydestä ja muita kirjoituksia. Suomennetut osat ovat IV kirjan puheenaiheet 4–5 (Tarjoaako meri maata herkullisemmat lisukkeet? Pidättäytyvätkö juutalaiset sianlihasta kunnioituksen vai inhon takia?) sekä VIII kirjan puheenaiheet 7–8 (Pythagoralaisista tunnussäännöistä, jotka kehottavat torjumaan pääskyset talosta ja pöyhimään vuodevaatteet heti nousemisen jälkeen. Miksi pythagoralaiset välttävät sielullisista olennoista etenkin kalan syömistä?). Samaan kokoelmaan sisältyvät myös Plutarkhoksen teokset Eläinten älykkyydestä ja Gryllos.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ König, J. P.: ”Fragmentation and coherence in Plutarch's Sympotic Questions”. Teoksessa König, J. P. & Whitmarsh, T. (toim.): Ordering Knowledge in the Roman Empire, s. 43–68. Cambridge University Press, 2007. Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ a b Paulas, John: Review: Frieda Klotz, Katerina Oikonomopoulou (ed.), The Philosopher's Banquet: Plutarch's Table Talk in the Intellectual Culture of the Roman Empire. Oxford University Press, 2011 Bryn Mawr Classical Review. 6.6.2012. Viitattu 24.4.2017.
  3. ↑ Plutarkhos: Pitopuheita I.
  4. ↑ Lopes, Rodolfo: The omnipresence of philosophy in Plutarch’s Quaestiones Convivales digitalis-dsp.uc.pt. Viitattu 24.4.2017.

Kirjallisuutta muokkaa

Suomennokset muokkaa

  • Plutarkhos: Pitopuheita, IV.4–5 ja VIII.7–8. Teoksessa Plutarkhos: Eläinten älykkyydestä ja muita kirjoituksia. Suomentaneet Tua Korhonen ja Liisa Kaski. Helsinki: Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-352-8.
  • Plutarkhos: Sopiiko filosofia keskustelunaiheeksi juominkeihin? – Pöytäpuheita I, 1. (Suom. Mikko Yrjönsuuri) niin & näin, 1995, nro 4, s. 19–20. Artikkelin verkkoversio.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia muokkaa

  • Plutarch: Table-talk, Books 1-6. Teoksessa Plutarch: Moralia. Volume VIII. Loeb Classical Library 424.. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1969. ISBN 9780674994669. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös teoksen kirjoista 1–6.
  • Plutarch: Table-talk, Books 7-9. Teoksessa Plutarch: Moralia. Volume IX. Loeb Classical Library 425.. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1961. ISBN 9780674994676. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös teoksen kirjoista 7–9.

Muuta kirjallisuutta muokkaa

  • Klotz, Frieda & Oikonomopoulou, Katerina (ed.): The Philosopher's Banquet: Plutarch's Table Talk in the Intellectual Culture of the Roman Empire. Oxford & New York: Oxford University Press, 2011. ISBN 9780199588954.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pitopuheita&oldid=20257889”