Pisarointi on ilmiö, jossa kasvit imevät maasta kosteutta ja nostavat sen vartensa läpi lehtiin. Pisarointia tapahtuu iltaisin. Lehdistä kosteuden pitäisi haihtua, mutta jos ilmankosteus lehtien läheisyydessä on melkein 100 %, muodostuu lehtien pinnalle kastepisaroita. Pisaroinut vesi haihtuu vasta seuraavana päivänä, kun ilma lämpiää ja suhteellinen ilmankosteus pienenee.

Hyvä esimerkki pisaroinnista on poimulehden pinnalle kerääntyvät nestepisarat. Neste ei ole ilmasta tiivistynyttä kosteutta, vaan kasvin erittämää karvasta nestettä. [1]

Ero kasteen ja pisaroinnin välillä muokkaa

Joskus on vaikea erottaa ilmasta tiivistynyt kaste ja kasvien erittämä pisarointi. Kasteessa ilmasta tiivistyy kosteutta jollekin pinnalle, esimerkiksi auton katolle, koska pinnan lämpötila on alhaisempi kuin ilman lämpötila. Tällöin sen kastepistekin on alhaisempi eli vettä tiivistyy alhaisemmassa lämpötilassa.

Lähteet muokkaa

  1. työryhmä Helena Ahonen-Raassina (idean äiti), Paula Palmgren ja Ella Hujala: Yrttitarha, poimulehti (verkkosivu) 2000. Ammatti-instituutti Iisakin Osaran maaseutuopetusyksikkö. Viitattu 4.7.2012. fin

Aiheesta muualla muokkaa