Pirtu

Pirtu (lat. spiritus fortis) on etyylialkoholin ja veden atseotrooppinen seos. Se on siten puhtainta etanolia, jota voidaan valmistaa tislaamalla ilman apuaineita. Pirtun alkoholipitoisuus on ihanteellisesti 96,2 tilavuusprosenttia, käytännössä pirtussa on alkoholia yleensä 95–96 tilavuusprosenttia. Pirtua valmistetaan atseotrooppitislaamalla alkoholia useaan kertaan pohja- tai täytekappalekolonnilla, kunnes saatu tuote kiehuu yhtenä komponenttina. Pirtun kiehumispiste on 79 °C ja tiheys 0,8 kg/dm³.

Spiritus fortis, lääketieteelliseen käyttöön tarkoitettua puhdistusetanolia

Puolalaista pirtua

Väkiviina on lain mukaan alkoholipitoinen valmiste, joka sisältää alkoholia yli 80 tilavuusprosenttia – kuten pirtu. Tällaista tuotetta ei katsota Suomen alkoholilain mukaan alkoholijuomaksi. Väkiviinaa saa pitää hallussaan tai kuljettaa ainoastaan se, jolla on alkoholilain mukainen lupa tai oikeus valmistaa, maahantuoda, myydä tai käyttää väkiviinaa. Väkiviinaa valmistaa Suomessa Altia tehtaillaan Nurmijärven Rajamäellä ja Ilmajoen Koskenkorvalla.

Vedetöntä etanolia eli ”absoluuttista alkoholia” voidaan valmistaa kolmikomponenttitislauksella esimerkiksi bentseenin kanssa. Tällöin vesi-bentseeni-atseotrooppi kiehuu erillisenä komponenttina, ja etanoli kiehuu lähes puhtaana. Myös eteenin ja veden reagoidessa syntyy etanolia. Puhdasta etanolia ei voida säilyttää kosketuksessa ilman kanssa, sillä ilmankosteus absorboituu siihen välittömästi. 100-prosenttista etanolia on käytännössä lähes mahdotonta valmistaa, sillä etanoliin jää tai yhdistyy aina hiukan vettä tai muita epäpuhtauksia.

Pirtua käytetään lääketieteessä desinfiointiin ja antiseptina. Kuitenkin jo 60-prosenttinen etanolivalmiste riittää tuhoamaan suurimman osan mikrobeista, kuten korona- ja influenssaviruksista. Pääsääntöisesti kuluttajakäyttöön tarkoitetut etanolipohjaiset käsihuuhteet ovatkin 60-prosenttisia. Terveydenhuollossa käytettävät etanolipohjaiset käsihuuhteet ovat sitävastoin yleensä vähintään 80-prosenttisia.

Pirtua tarvitaan myös lääkkeiden valmistuksessa ja laboratoriokemikaalina.

Koska pirtussa alkoholi on pienimmässä mahdollisessa tislaamalla saatavassa tilavuudessa, se on myös käytännöllisin ja tehokkain tapa salakuljettaa alkoholia. Suomeen pirtua on salakuljetettu yleensä Virosta, jossa pirtun valmistuksella vientiin on pitkät perinteet, ja Venäjältä.^lähde?

Kieltolain aikana suurin osa salakuljetetusta alkoholista oli juuri pirtua. Pirtun salakuljetus on vähentynyt huomattavasti vuoden 2004 jälkeen, kun Viro liittyi Euroopan unioniin ja Suomessa laskettiin alkoholiveroa. Tullin tilastojen mukaan 1990-luvulla saatettiin takavarikoida pirtua yli 100 000 litraa vuodessa; vuonna 2013 takavarikoitiin enää 11 000 litraa pääasiassa Venäjältä tulevilta matkaajilta, jotka rikkovat 20 tunnin oleskelusääntöä ja väkiviinan, eli yli 80-prosenttisen alkoholin matkustajatuontisäädöksiä.

Laimentamattoman pirtun juominen saattaa olla hengenvaarallista sen sisältämän suuren etanolimäärän vuoksi. Juominen voi aiheuttaa vaurioita ruokatorveen ja lisäksi alkoholimyrkytyksen riski on korkea. Huomion arvoista on myös se, että muu kuin farmakopealaatuinen pirtu voi sisältää haitallisia epäpuhtauksia. Erityisesti absolutoitu eli lähes sataprosenttinen etanoli voi sisältää epäpuhtautena bentseeniä.

Aiheesta muualla

• Rossi, Leena: Ei tullut Suomen kansasta raitista. Kirja-arvostelu teoksesta Pulkkinen, Jonna: Kieltolaki: Kielletyn viinan historia Suomessa. Minerva Kustannus Oy, 2015. (Agricolan kirja-arvostelut, 25.6.2015)